Onko muita jotka eivät enää rakastu?
Olen rakastunut vaikka kuinka monta kertaa ja pettynyt yhtä monta (ja minuun on varmasti myös petytty). En ihastu enää. Kukaan ei kiinnosta, seksi ällöttää. Kannattaisiko vain antaa olla ja keskittyä muihin kiinnostaviin asioihin elämässä? Mitä te muut olette tehneet samassa tilanteessa jos sellainen on ollut joskus?
Kommentit (7)
Pitäisikö laittaa sitten välit poikki yhden miehen kanssa, joka sanoo olevansa ihastunut? Minä taas en ole. Mies ei halua olla kaveri.
Minulla on paljon muuta tekemistä. Välillä se on kiinnostavaa, välillä ei. Yleensä pystyn kiinnostumaan asioista kunhan vain saan aloitettua. :D
-ap
Nyt kun mies lähti toisen matkaan 25 vuoden jälkeen ja itsellä on ikää kohta 50v niin on ihan hirveän vaikea kaiken muun kriisin keskellä kuvitella vielä joskus rakastuvansa johonkin.
Kyllä ihmeitä pitäis tapahtua, koska missä edes ketään tapaisin ja toisekseen kaikki hyvät miehet ovat varattuja ja ikinä koskaan en toisten suhteisiin menisi väliin. Jäljelle jäisi sitten vaan varmaan ne hylätyt miehet ja varmasti ovat syystä sellaisia!
Onko joku eri mieltä tai samaa mieltä?
t. ikäisekseen nätti ja fiksu, joskin köyhä nainen 47v
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mies lähti toisen matkaan 25 vuoden jälkeen ja itsellä on ikää kohta 50v niin on ihan hirveän vaikea kaiken muun kriisin keskellä kuvitella vielä joskus rakastuvansa johonkin.
Kyllä ihmeitä pitäis tapahtua, koska missä edes ketään tapaisin ja toisekseen kaikki hyvät miehet ovat varattuja ja ikinä koskaan en toisten suhteisiin menisi väliin. Jäljelle jäisi sitten vaan varmaan ne hylätyt miehet ja varmasti ovat syystä sellaisia!
Onko joku eri mieltä tai samaa mieltä?
t. ikäisekseen nätti ja fiksu, joskin köyhä nainen 47v
Huomaatko itse mitä kirjoitat? Sinut on "hylätty" ja koet olevasi nätti ja fiksu ja kaikinpuolin miehille kelpaava. Silti hylätyt miehet ovat "varmasti syystä sellaisia". Miksi miehet ovat syystä hylättyjä surkimuksia ja sinä vaan olosuhteiden uhri?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mies lähti toisen matkaan 25 vuoden jälkeen ja itsellä on ikää kohta 50v niin on ihan hirveän vaikea kaiken muun kriisin keskellä kuvitella vielä joskus rakastuvansa johonkin.
Kyllä ihmeitä pitäis tapahtua, koska missä edes ketään tapaisin ja toisekseen kaikki hyvät miehet ovat varattuja ja ikinä koskaan en toisten suhteisiin menisi väliin. Jäljelle jäisi sitten vaan varmaan ne hylätyt miehet ja varmasti ovat syystä sellaisia!
Onko joku eri mieltä tai samaa mieltä?
t. ikäisekseen nätti ja fiksu, joskin köyhä nainen 47v
Jos ikäisesi hylätyt miehet ovat "syystä sellaisia", niin päteekö tämä myös sinuun?
En sitä paitsi jaksaisi parisuhdetta koska väsyn ja stressaan muistakin asioista älyttömästi. Minulla tulee menkat hyvällä tuurilla 6 vko välein ja jatkuvasti jotain kutinaa, mutta ei hiivaa kuitenkaan. En osaisi enkä jaksaisi elää parisuhteessa, koska tarvitsen paljon omaa aikaa. Jos käyn esim. kahvilla jonkun kanssa, olen loppupäivän ihan väsynyt. Jos pitäisi asua jonkun kanssa, en nukkuisi yöllä. :D -ap
Ajattelin olevani sellainen myös, ja olinkin melkein 10 vuotta. Muutaman intensiivisen vuoristorataparisuhteen jälkeen tunsin saaneeni ihan tarpeeksi sitä lajia. Keskityin opiskelemaan, ja hankin harrastukset joilla ei ole mitään tekemistä "pariutumismarkkinoiden" kanssa. Ne olivat ihania vuosia, niin sanotusti löysin itseni.
Yllättäen sitten kävi niin, että vastaan tuli mies joka kuitenkin herätti kiinnostuksen. Hänessä ei ollut mitään niistä huomaamattomista varoitusmerkeistä, joihin olin törmännyt eksieni kanssa ja jotka olin oppinut tulkitsemaan liian myöhään. Annoin suhteelle mahdollisuuden, eikä tarvinnut katua.
Rakastuminen ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin silloin ensimmäisillä kerroilla. En mennyt hullun lailla sekaisin missään vaiheessa, ja olen koko ajan miehestä huolimatta jatkanut tavalliseen tapaan harrastuksia ja työtä. Se on kai juuri sitä, mikä tekee tästä niin kestävää ja normaalia. Molemmat saavat aidosti olla omia itsejään. Arvostan nykyään todella paljon sitä hiljaista, hyvää arkea joka meillä on, ja niitä pieniä tekoja joista näkee että toinen välittää ja häneen voi luottaa. En usko, että tämä olisi itselleni mahdollista ilman niitä huonoja suhteita ja aikaa yksin.
Kyllä, ja nyt keskityn muihin asioihin, miksi pitäisi olla koko ajan jonkun toisen ihmisen kanssa. Pidän romanttista rakkautta muutenkin 70 - prosenttisesti harhana.