Onko parisuhteen suurempi mahdollisuus onnistua, jos taustatekijät muistuttavat toisiaan?

Ainakin minun tapauksessani oli näin. Sielunkumppanillani oli paljon yhteistä kanssani, juuri tällaisia juttuja.

Se menee niin, että jos taustatekijöillä tarkoitetaan vaikkapa koulutusta arvostavaa ja keskiluokkaista taustaa, parantaa se parisuhteen mahdollisuuksia onnistua. Jos taas molemmilla on joku lapsuuden traumatausta, se muodostuu ennen pitkää ongelmaksi.

Joskus pieni erilaisuus voi olla rikkaus?

Meillä on kaikki taustatekijät identtisiä. Jopa vanhempien kotitalon väri. Nyt 16 vuotta ollaan tahkottu ja olemme yhdessä lähinnä sitkeydestä, mutta toisaalta laiskuudesta erota.

Avioliiton myötä esiin on tullut asioita, jotka yllättävät taustasta huolimatta.

Toisaalta joskus saan pilkahduksen siitä, miksi alun perin menimmekään yhteen. Tuntuu, että vuosien jälkeen sitä on vaikea muistaa. Ei aina tule arjessa esiin.

Niinhän sitä sanotaan, että "Lika barn leka bäst". Ei tarvitse koko ajan olla selittämässä tai perustelemassa tekemisiään. Sanoisin, että taloudellisen ajattelun samankaltaisuus olisi hyvä, edellyttäen ettei kumpikaan ole loppakoura, jonka taskussa rahat eivät säily.

Niin ja näin. Samanlaisten asioiden arvostuksesta on toki hyötyä, ja jos molemmat toivovat kovin tiivistä suhdetta niin silloin esimerkiksi aktiviteetin ja sosiaalisen elämän tarpeen kannattaisi olla saman suuntaisi - ei niin että maailmanmatkaaja ja kotihiiri molemmat haluaisi tehdä kaiken yhdessä, mutta se "kaikki" vain on ihan eri asioita.

Sen sijaan joidenkin luonteenpiirteiden osalta voi olla parempi että on eroja: herkästi kiihtyvät parina viilipytty voi tarkoittaa rakentavampia riitoja, ja konfliktikammoisen parina kissanpöydällenostaja voi mahdollistaa sen että asioista puhutaan eikä vain haudata. Lasten kasvatuksessa on etunsa jos vanhemmilla ei ole ihan samat vahvuudet ja heikkoudet, voivat vähän tsempata toisiaan ;) Siinä missä parisuhteessa aamuvirkku ja iltavirkku ei aina ole huippu yhdistelmä (paitsi jos ovat oman ajan kaipuisia introvertteja!) niin vanhempina voi hyvinkin toimia että sekä illalla että aamulla paikalla on edes yksi toimintakykyinen ja virkeä vanhempi :)

Parisuhde- ja perhekäsityksen pitäisi olla samanlainen, se on aika oleellista. Mutta joku koulutus... sillä en kyllä osaa nähdä merkitystä JOS molemmat osaavat kuitenkin sitä toisen osaamista ja työtä arvostaa. Meillä esim. puoliso ei todellakaan jaksaisi ihmissuhdetyötä jota minä teen, ja minä taas pitkästyisin kuoliaaksi tietokoneruutua tuijottaessa, mutta ei tällä parisuhderintamalla ole merkitystä.

Minusta se aika on mennyt kun lapsuuden tekijöillä oli minkäänlaista merkitystä aikuisten parisuhteen kanssa. Ei tarvitse olla samanlaisia lapsuuksia tai samaa sosiaaliluokkaa vanhemmat tms. Sen sijaan aikuisten valinnat merkitsevät. Mieheni ja minä molemmat asuimme suurkaupungeissa, olemme koulutettuja ja meillä on vastaavat arvot elämässämme. Se, että elimme nuoruutemme eri maissa, kulttuureisssa ja sosioekonomisissa luokissa ei tee meitä loppuviimeksi erilaisiksi. Vastaavasti luulisin, että sama pätee maan sisälläkin, maalla viihtyvät todennäköisesti sopivat toisilleen paremminkun helsinkiläinen korkeakoulutettu kosmopoliitti sopisi juvalaiselle maatalon isännälle, jonka korkein koulutustaso on ammattikoulu ja kielitaito on 0, kun ei ole juurkaan ehtinyt matkustella.