Lue keskustelun säännöt.
Miksi en voi vaan erota?
13.09.2017 |
Mieheni kanssa meillä on normaalisti ihanaa ja seksi on hyvää ja ollaan hyvät ystävätkin keskenään ja halutaan viettää aikaa paljon yhdessä. Mutta meidän riidat on aivan järkyttäviä... Mies on aivan hirveä jäärä ja todella paha suustaan vihaisena. Ja minulla menee totaallisesti hermot koska mies on jäärä eikä anna senttiäkään periksi. Saan ihan jäätäviä raivokohtauksia koska riidat ei lopu ellen minä anna periksi.. Ja en anna todellakaan periksi sillon kun mies väittää jotain mikä ei ole totta. Esim nyt suuttui koska olin mennyt sanomaan ystävälleni että minua ärsytti se kun mies luuli että on hävittänyt lompakon (vaikka se oli TODELLA epätodnäk. ja on kotona), ja meinasi kuollettaa kaikki kortit vaikka sanoin että voin käydä työpäivän aikana kotona tarkistamassa että ei turhaa kuolleta kortteja. Niin tämä oli kuulemma miehen asioiden levittelyä? Oikeastaan siis hänen PANKKIasioiden levittelyä. No tästä suuttuneena mies alkoi väittämään että olen varmasti kertonut hänen eräästä henk.koht asiasta myös ystävälleni vaikka en todellakaan ole. Tästä tuli riita ja haukkui minua hulluksi sekopääksi, "tekis mieli tappaa tollanen", "se on ero nyt". Niin sitten kun minä vastaan takaisin että no sitten erotaan. Niin "hyvä, ni ei tarvi enää nähdä sua. Oikeastaan ei nähdä enää ikinä". Tarkoittaa siis että aikoo tappaa itsensä.
Niin miksi me ei voida osata riidellä oikein? Ei tollaisia riitoja tarvi kenenkään kestää. Meillä kun muuten synkkaa tosi hyvin mutta kun mies menee vihamoodiin niin sitten sitä ei estele mikään eikä se pysty ajattelemaan mistään mitään hyvää vaan on aivan raivon vallassa ja tekee kaiken niin että minua loukkaisi tosi paljon. Joku suojelumekanismi? Huoh.. Ei kai tässä auta muu kuin erota vaikka sitten normaali elämä sujuu taas ihanasti ja luulin että olen löytänyt ihanan miehen itselleni...
Kommentit (8)
Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että eroaminen auttaa käyttäjää ymmärtämään viimeaikaisia absurdeja väittämiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko siis että jos eroaisin niin ymmärtäisin miten sairas suhde meillä oli, vai enkö nyt yhtään tajua...
Ap
Menkää terapiaan opettelemaan ns. terveellistä riitelyä...
Vierailija kirjoitti:
Onhan se luopuminen aina rankkaa... mutta riitanne kyllä kuulostaa melko pahalta..
Eli ajattelet, että ongelman ensimmäiseksi ratkaisuyritykseksi olisi hyvä erota ja kierrättää se uusiin suhteisiin?
Meilläkin on vähän hankaluuksia "rakentavan neuvottelemisen" kanssa, ja kiinnostaisi saada vinkkejä asiantilan korjaamiseen.
Niin tuntuu itsestäkin ikävältä että erottaisiin. Mutta miehen käytös on vihamodessa aika karmeaa.. Ei sillä että itse olisin täydellinen mutta enemmän miehellä olisi kehitettävää.. Tuo itsemurhalla uhkailu on aika uuvuttavaa.. Mutta tiedän että minäkin menetän malttini...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö mistä miehesi käytös johtuu vihaisena? Tai miksi hän reagoi niin voimakkaasti... Onkohan hänellä traumoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se luopuminen aina rankkaa... mutta riitanne kyllä kuulostaa melko pahalta..
Eli ajattelet, että ongelman ensimmäiseksi ratkaisuyritykseksi olisi hyvä erota ja kierrättää se uusiin suhteisiin?
Meilläkin on vähän hankaluuksia "rakentavan neuvottelemisen" kanssa, ja kiinnostaisi saada vinkkejä asiantilan korjaamiseen.
Juuri näin. Ja sitten kun tulee riita, niin miksi täytyy uhkailla erolla? Neuvottelukykyä pitäisi kehittää. Sen puute näkyy seuraavassakin suhteessa, kuten kirjoititkin.
Yhdellä ystävällä on vähän sama homma, ja jos asiasta avaavat keskustelun, niin se menee heti syyttelyksi. "Sinä aina..." "Mutta sinä et koskaan kuuntele" "Sinä vaan koko ajan räyhäät" "Et ole normaali ihminen" ja niin edelleen, kunnes toinen itkee, toinen lähtee veks asunnosta ja "Erotaan" ihan tämän takia että mitään ei haluttu oikeasti yrittää. Tai oikeastaan että mitään ei haluttu muuttaa omassa käyttäytymisessä. Vaikka ei se ole helppoa, tiedän. Tuntuu että kun siitä nuoruuden egosta on kehittynyt, niin täytyy alkaa ihan tarkkailla omaa käytöstä ja omia ajatuksia, että miten muutun paremmaksi puolisoksi, vanhemmaksi, ystäväksi jne. Se on ihan koko elämän mittaista, koska kaikki muuttuu koko ajan ja ihmisetkin muuttuvat. Itsensä tarkkailu objektiivisesti on todella vaikeaa.
Kuitenkin, syyttely ei auta mitään. Ja eihän se toinen varmaan AINA tee/ole jotain. Ei ole reilua väittää niin. Yleensä se toinen on myös ihan normaali. Ajattelematon voi olla kumpi vaan ja kun ei tiedä mitä toinen odottaa suhteelta. Sitten jos on niin että yrittäminen on yksipuolista ja kunnioitusta ei ole yhtään, niin ei se sitten toimi.
Onhan se luopuminen aina rankkaa... mutta riitanne kyllä kuulostaa melko pahalta..