Mitä haluaisit kysyä kristityltä (siis uskovaiselta)?

Osallistutteko koko perhe seurakunnan toimintaan?

Mieheni ei ole uskossa ja lapset ovat niin pieniä (alle 2v), etten ole vielä vienyt heitä kirkkoon.

mutta haluaisin tietää miksi käyt juuri rukous- ja ylistysilloissa. Itseäni kiinnostaa enemmän totuus, Raamattu ja oikean opin asiat. Käyn raamattupiirissä, koko perhe käydään.

Minulla on hirveästi tuttuja, jotka ovat hurahtaneet ylistysmeininkiin ja ihmettelen sen " ideaa" , mutta en pysty juttelemaan asiasta kunnolla ko. ihmisten kanssa. Heiltä tulee vaan hurmioitunutta selitystä että minunkin pitäisi vaan antautua vastaanottamaan Jumalan lahjoja niin tulisin samanlaiseksi.

En ole muutenkaan tyyppinä intoilevaa laatua, pidän tasaisuudesta ja tutkin mielelläni asioita syvällisesti. Ylistystilaisuuksissa ei mielestäni opi mitään oleellista. Siellä kyllä hehkutellaan millaisia ihmsitä on taas tullut koettua ja selostettaan seikkaperäisesti suuria elämänmuutoksia. Elämänmuutokset ja ihmeet ovat ok, mutta itse en koe tarvitsevani sellaista. Tarvitsen vain varmuutta taivaspaikasta (joka minulla onkin) ja Jumalan sanan syvällistä tutkimista.

Harmittaa kun on yhteys hävinnyt näihin ihmisiin siksi etteivät he ymmärrä että kaikki eivät halua elää jatkuvasti hurmoksessa (jota he nimittävän Hengen voimaksi).

Miksi koet, että alle 2v. on liian pieni kirkkoon? Meillä lapsi on kulkenut ihan vauvasta mun mukana kirkossa ja muissa tilaisuuksissa. Minusta se on se kaikista luonnollisin tapa, siis että lapsi imee jo äidinmaidossa uskonasiat. Mulle usko on niin tärkeä asia, että tosiaan haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden samaan. Jos valitsevat aikuisina sitten toisin niin sille en mitään voi, mutta olen ainakin antanut kristityn pohjan ja elämäntavan lahjaksi.

Niin ja siis meilläkään mies ei ole uskossa, mutta kummasti on lähtenyt meidän mukaan, kun 2,5v. poika pyytää " isi tuutko sinäkin kirkkoon?" . Että kaikin puolin hyvä ratkaisu ottaa lapset mukaan ;)

Vierailija:

Mieheni ei ole uskossa ja lapset ovat niin pieniä (alle 2v), etten ole vielä vienyt heitä kirkkoon.

Niihin liittyy olennaisena osana myös syvällinen raamattuopetus. Ylistyslauluja on myös aika paljon ja jokainen saa ylistää niin kuin itse kokee parhaaksi. Toiset seisovat ja jopa tanssivat. Minä en ole hurmoksellista tyyppiä vaan istun yleensä ihan paikallana. Käyn myös raamattupiirissä.

Minäkin ole törmännyt ihmisiin, joille ylistys on vaan " hyvää fiilistä" . Vaikka tottakai tunnekokemuksetkin ovat tärkeitä. Mikään ei ole ihananpaa kuin Jumalan läsnäolon (ja joskus myös ihmeiden) kokeminen. Minulla tämä Jumalan rakkauden kokeminen liittyy useammin esirukoustilanteeseen kuin ylistykseen.

Kyllä minäkin aijon antaa lapsilleni kristillisen kasvatuksen. 1v7kk ikäisten kaksosten kanssa on vaan vähän hankalaa lähteä yksin kirkkoon kun mies ei sinne suostu lähtemään. Ovat nimittäin aika vauhdikkaassa iässä. :D Nyt päiväunilla niin äiti voi vähän surffailla :)

Vierailija:

mutta haluaisin tietää miksi käyt juuri rukous- ja ylistysilloissa. Itseäni kiinnostaa enemmän totuus, Raamattu ja oikean opin asiat. Käyn raamattupiirissä, koko perhe käydään.

Jos sinua kerran kiinnostaa totuus, Raamattu ja oikea oppi, niin Raamatusta tiedät, että myös rukous, ylistys ja palvonta ovat tärkeitä asioita. Mikään ei mene yli sen, että lailla näytetään synti synniksi ja sitten evankeliumilla kerrotaan missä on syntisen toivo ja pelastus - mutta Pyhä Kaikkivaltias Jumala on kaiken kiitoksen, ylistyksen ja palvonnan arvoinen. Sen muodot eli toteutustapa on minusta sitten semmoinen asia jonka voi henkilökohtaisesti ratkaista. Ikävää jos tuttavasi ovat ylistyshuumassaan unohtaneet muun, mutta älä väheksy äläkä tuomitse ylistämistä sen perusteella vaan jatka vain sen Raamatun tutkimista myös siltä osin.

Meidän perhe tykkää käydä Nokia Mission tilaisuuksissa, joissa sen ylistyksen ja palvonnan ja rukouksen lisäksi saa aina myös hyvää Raamatullista opetusta siitä laista ja evankeliumista - ja siellä Raamattua pidetään elävänä Jumalan sanana, ei aikoja sitten kuolleena.

täällä yksi uskovainen lisää lusikkansa soppaan...



Minusta on kurjaa, että kirkkoon on niin vaikea mennä lasten kanssa, siellä on niin " liturginen hiljaisuus" . Vapaissa suunnissa onkin helpompi käydä lasten kanssa. Mutta käyn säännöllisesti kirkon rukous- ja ylistysilloissa. Meillä myös sana on olennaisena osana näissä illoissa. Meininki on vapaampaa ja kuulee todistuksia ym, jotka ovat minulle tärkeämpää kuin kirkkokaavat. Sana tietty tärkeintä. mutta myös yhteys.

Kiinnostaisi tietää otte oletteko ns tulleet uskoon jossakin vaiheessa vai oletteko lapsesta kasvaneet uskossa?

Nokia missiosta tiedän niin vähän, etten voi vasta siihen kysymykseen.

ap

ap *nolona*

Esitän siis kysymykseni hänelle joka ilmoitti käyvänsä perheensä kanssa mielellään Nokia Mission tilaisuuksissa; Mitä ajattelet Nokia Mission sotakoulusta? Haluaisitko lapsesi osallistuvan hengelliseen sotaan?

Kiva kun muutkin uskikset vastaavat.

mutta miksi mä en TUNNE sitä uskoa. Aina uskovaiset sanovat kuinka tuntevat Jeesuksen sydämessään ja kuinka onnellista on elää uskossa, miksi mä en tunne mitään? Joskun kun rukoilen niin en usko, että Jumala edes kuulee mua.

Netissä on sellainen paikka kuin saarna . net. Sieltä löytyy mm. sotakoulun opetusta. Kannattaa kuunnella, mikäli olet utelias, mitä kyseinen koulutus sisältää.

Oman ratkaisuni olen lopullisesti tehnyt vasta parikymppisenä, siis aina olen uskonut, mutta silloin vasta tajusin, että en voi pitää uskoa ns. taustalla, vaan mun pitää elää niin kuin uskon, eikä piilotella asiaa. Ja usko tarvitsee ravintoa, ei sitä saa jos ei aktiivisesti ajattele, käy tilaisuuksissa, lue jne. Mitään järisyttävää uskoon tuloa en ole siis kokenut, olen vain tajunnut, että mun pitää hakeutua uskovien yhteyteen ja etsiä oma paikkani.



Ap:lle, onnistuisiko ottaa aina vuorotellen toinen lapsista mukaan? Kyllä yhden taaperon kanssa hyvin pärjää, meilläkin siis vilkas ja villi poika. Eihän se kirkossa paikallaan pysy, mutta meillä ei kyllä tarvikaan pysyä. Lapsiperheitä käy tilaisuuksissa paljon ja kaikki tietää, että niistä lähtee vähän myös ääntä. Itse siis käyn kansanlähetyksen tilaisuuksissa.



t.7

mene helluntailaisten tilaisuuksiin ja katso TV7, niiden avulla itse ainakin sain syvyyttä uskonelämääni. Luterilainen kirkko ei sitä minulle tarjonnut.

Mene johonkin srk:n tilaisuuteen missä on rukouspalvelua/esirukousta. Mene esirukoiltavaksi ja pyydä, että pääsisit lähemmäksi Jumalaa ja saisit täyttyä Pyhällä Hengellä. Näin minä olen päässyt lähemmäksi Jumalaa ja noissa esirukoustilanteissa olen tuntenut hyvin voimallisesti Jumalan rakkauden!!!

Ajatuksesi on hyvin tuttuja. Minäkin ajattelin joskus, että haluan olla uskossa, mutta en tiennyt miten pääsisin lähemmäksi Jumalaa ja epäilin uskoani. Seurakuntayhteys todella auttaa tässä asiassa. Ja rukous tietysti.

ap

Siellä on hyvä paikka lapsille. Mikäli ei uskalla jättää lapsia ilman valvontaa, voi itsekin istua ja samalla kuunnella saarnaa kovaäänisen kautta. Sunnuntaisin on tietysti pyhäkoulu, jonne lapset voivat mennä ja itse saa olla rauhassa.

Hei kohtuuttoman vaikea kysymys enkä odota " oikeaa" vastausta vaan asiaan paremmin perehtyneen mielipidettä.



Mulla on itselläni jonkinlainen kristillinen vakaumus, mutta olen silti usein ihmetellyt, kun milloin mitäkin asiaa perustellaan Raamatulla, eilen televisiotta tätä homovastaisuutta, tai homoseksuaalisuuden vastaisuutta - homojahan Jumala rakastaa ihmisinä, mutta inhoaa heidän tekemäänsä syntiä, kuulemma.



Olen lukenut Raamattua, mutta en kokonaan. Kertokaa, mistä tietää mikä tässä Kirjassa on faktaa ja mikä vertauskuvaa. Mitä sääntöjä pitää totella sellaisenaan ja mitä soveltaa nykypäivän oloihin...



- Epi76 -