Millainen ihminen pystyy vakavalla naamalla kertomaan että koira kuoli 15-vuotiaana mutta elämä jatkuu?
Olen itsekin koiran menettänyt ja tiedän ettei "elämä vain jatku" vaan se pysähtyy. Juttelin toisen koiran omistajan kanssa ja hän sanoi näin.
Kommentit (36)
Siis. Koira kuoli. Ei ihminen. Koiria saa uusia, ihmisiä ei. Koira on koira, eläin. Voi sen kuolemaa surra, mutta ei se nyt hyvänen aika ole mikään elämää pysäyttävä tekijä. Puolison kuolema voi olla, lapsen kuolema voi olla. Vanhempienkin kuolema on usein aika luonnollista lapsen elämään kuuluvaa. Mutta koira. Se on koira.
Ihmiset asennoituu eri tavalla. Ei kannata ylianalysoida, tuo on aika kliseinen ilmaisu.
En tiedä mitä mä teen kun mun koira aikanaan kuolee. Se on mun paras ystävä, oikeastaan ainoa ystävä. Niin rakas ja aina valmiina kuuntelemaan mun murheita ja tukemaan mua omalla tavallaan.
Multa on nyt lyhyen ajan sisällä kuollut kolme läheistä ihmistä, ja elämä jatkuu silti. Apeilla mielin ja välillä pakko pysähtyä huokaisemaan, mutta kyllä se jatkuu.
Itkin itsekin silmät päästäni kun meidän saksanpaimen 13v lähti, mutta en nyt sentään ajatellut tappaa itseäni eli elämä jatkuu. Kaivata saa ja tietynlainen suru jää, mutta se muuttaa muotoaan armollisemmaksi. Jonkin ajan kuluttua ei satu enää niin kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset asennoituu eri tavalla. Ei kannata ylianalysoida, tuo on aika kliseinen ilmaisu.
En tiedä mitä mä teen kun mun koira aikanaan kuolee. Se on mun paras ystävä, oikeastaan ainoa ystävä. Niin rakas ja aina valmiina kuuntelemaan mun murheita ja tukemaan mua omalla tavallaan.
Ihan yhtä paljon ja älykkäästi voi pelargonia kuunnella sun murheita.
Kun meidän Jeppe kuoli elämäni loppui kuin seinään. Itkin silmät päästäni. Näännyin. Harkitsin itsemurhaa.
Sitten ostettiin Musti.
Nyt elämä on taas kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset asennoituu eri tavalla. Ei kannata ylianalysoida, tuo on aika kliseinen ilmaisu.
En tiedä mitä mä teen kun mun koira aikanaan kuolee. Se on mun paras ystävä, oikeastaan ainoa ystävä. Niin rakas ja aina valmiina kuuntelemaan mun murheita ja tukemaan mua omalla tavallaan.
Ihan yhtä paljon ja älykkäästi voi pelargonia kuunnella sun murheita.
Sulla ei selvästi ole koiraa. Epäilen vahvasti myös että koirani on tunneälykkäämpi kuin sä.
Kyllä siinä koirat unohtuu jos oikeesti jonkun menettää.
Hohoh, mä jopa ilomielin luovuin meidän koirasta, 3v.
15v on tosi pitkä ikä koiralle! Ja kyllähän siihen jollain tapaa osaa valmistautua, että joskus koira on niin vanha, että "kuolee vanhuuteen ". Ennen aikaisen, yllättävän kuoleman jälkeen tollanen vastaus olisi outoa.
Oot aika herkkis jos sun elämä pysähtyi koiran kuolemaan. Kai hait sairauslomaa töistäkin tuon takia? jätin lapset viemättä päiväkotiin ja kouluun? Jätin siivoamatta kämpän kuukausiksi, et maksanut laskuja jne?
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koiran menettänyt ja tiedän ettei "elämä vain jatku" vaan se pysähtyy. Juttelin toisen koiran omistajan kanssa ja hän sanoi näin.
Taidat olla lapsi tai muuten todella nuori, kun noin lapsellisia kyselet?
Ap, ei se sun koirakaan sua kuuntele. Se on koira, se ei ymmärrä ihmisen kieltä. Kerropa sille nätillä äänellä kuinka tapat sen ja katso juokseeko karkuun. No ei juokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset asennoituu eri tavalla. Ei kannata ylianalysoida, tuo on aika kliseinen ilmaisu.
En tiedä mitä mä teen kun mun koira aikanaan kuolee. Se on mun paras ystävä, oikeastaan ainoa ystävä. Niin rakas ja aina valmiina kuuntelemaan mun murheita ja tukemaan mua omalla tavallaan.
Ihan yhtä paljon ja älykkäästi voi pelargonia kuunnella sun murheita.
Sulla ei selvästi ole koiraa. Epäilen vahvasti myös että koirani on tunneälykkäämpi kuin sä.
Onko siellä ala-koulussa jo koulupäivä loppunut?
Kaikki olemmikkikoirat sais kieltää, turhaan lisäävät ilmastonmuutosta. Maailman ihmiset voisivat paremmin, kun lihaa ei tarttis kasvattaa koirillekin.
Mun elämä jatkui vaikka mun isä kuoli, eikä isä ollut edes erityisen vanha, reilu 50 vuotias.
Niin se elämä tuppaa menemään, että välillä joku kuolee, mutta muut jatkaa kuitenkin eloaan, hetken surevat ja ikävöivät, mutta lopulta pääsevät siitä yli.
Vastaus ap:n kysmykseen: Normaalit ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset asennoituu eri tavalla. Ei kannata ylianalysoida, tuo on aika kliseinen ilmaisu.
En tiedä mitä mä teen kun mun koira aikanaan kuolee. Se on mun paras ystävä, oikeastaan ainoa ystävä. Niin rakas ja aina valmiina kuuntelemaan mun murheita ja tukemaan mua omalla tavallaan.
Ihan yhtä paljon ja älykkäästi voi pelargonia kuunnella sun murheita.
Sulla ei selvästi ole koiraa. Epäilen vahvasti myös että koirani on tunneälykkäämpi kuin sä.
Onko siellä ala-koulussa jo koulupäivä loppunut?
Luulisi sinun tietävän, kun käyt sitä itsekin. Millä luokalla mahdat olla, kun et ole vielä oppinut yhdyssanoja?
Koska vielä kirjoittelet niin sehän todistaa että elämä jatkuu.