Miten tavalliset ihmiset kestävät tavallisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ap:lle psykoterapiaa.

Miksi?

Koska hänellä on selvästi käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä nykyäänkin. Tarvitsee apua jättääkseen asiat taakseen.

Miksi puolisoni katselisi ns parempia ihmisiä. Hän on itsekin tavis ja ihan tyytyväinen elämäämme. Sen hyvän puolen elämästäni taviksena voin paljastaa, että ei ole mitään paineita yrittää elää jonkin somen ja ja muiden ihmisten standardien mukaan. Elän juuri omanlaistani elämää. Säälin itseasiassa hieman ihmisiä, joiden huomaan yrittävän joka päivä vain täyttää muiden odotuksia elämälleen.

Jokainen haluaa olla jossain hyvä, kyllä silti on edelleen tavis, vaikka pätisi ja olisi taitava ja kysytty henkilö.

Tunnettu semmoisia, eivät he silti olleet onnellisia, ihmiset eivät ainakaan kiittäneet vaan odottivat lisää passaamista.

Vierailija kirjoitti:

Siis sitä, että he eivät ole juuri koskaan huomion keskipisteitä ja että he joutuvat taisteleman tullakseen kuulluiksi ja nähdyiksi. Miten kestätte sitä, että oma kumppani katsoo aina kauniimman tai komeamman näköisiä ja sitä, että olette kaikessa keskitasoa?

Itselläni on jotain attribuutteja, jotka tekevät minusta huipun tietyillä osa-alueilla, mutta niitä ei ole tarpeeksi jotta voisin nousta tavallisten kastista. Nyt mietin miten voisin nostaa tasoani myös niillä huonommilla osa-alueilla. Sitten nämä tavalliset ovat täysin tyytyväisiä kaikkeen mitä ovat saaneet, mutta millä taikatempulla he tekevät sen?

Persoonallisuuskysymys, joillekin ihmisille tuo huomion herättäminen on lapsesta alkaen tärkeä asia, useimmille ei ole kovinkaan tärkeä, joillekin se olisi vain häiriötekijä heille tärkeämpien asioiden saavuttamisessa ja joillekin olisi jopa kauhistus.

Jos huomion saaminen on sulle itseisarvo, ehkä kannattaa miettiä miksi näin on ja mitä sillä huomiolla tekisit. Keneltä haluat huomiota? Ehkä saisit enemmän ja parempaa huomiota, jos siirtäisit huomion siihen mitä voit saada aikaan. Panosta johonkin asiaan joka tuntuu merkitykselliseltä ja kestävältä ja mene siinä rajoillesi. Jos olet huippu joillakin osa-alueilla, ja vieläpä ahkera, voit saada vaikka mitä aikaiseksi. Muilta osin yritä kehittää elämääsi niin että olet tasapainossa ihmisenä, eikä sen kautta että mitä muut ihmiset ehkä ihailisi. Jos olet tasapainoinen ja vielä todella taitava joissakin asioissa ja sen lisäksi et ole riippuvainen muiden huomiosta, ihan varmasti herätät kunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeampaa olla uniikki lumihiutale kuin tavallinen

Et mitään kuluneempaa vertauskuvaa sitten keksinyt. ap

Idea oli juuri se, että se on vaikeampaa. Ihmiset myös alkavat asettaa tietynlaisia odotuksia, mutta eivät silti ymmärrä jos alkaa puhua uutta kieltä... Paitsi jotkut joilla on sama tauti :p

Ap kysyy ja sitten vastaa omaan kysymykseensä. Me tavikset kestämme tavallisuuttamme, himoamme ja vaalimme sitä juuri sen takia, minkä sanoitkin: mikään tai kenenkään huomio ei kohdistu meihin, joten olemme vapaita, meitä ei kiusata rikki, meidän ei tarvitse loistaa, meidän ei tarvitse miellyttää - eikä meidän tarvitse vuosikausia kipuilla ja etsiä anteeksipyytäjää omille tuskillemme.

Kannattaa olla tavis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä parempia elämänarvoja sitten saa? ap

Kehitä itseäsi.

Olisko joku Mandela sellainen ihminen, jota voisi ihailla? Tai Obama. Itse en keksi muita.

Joku BB-julkkis on Wt

Mandela ja Obama ovat luotuja myyttejä joiden takana on tavallisia pulliaisia. Kyllähän kuka tahansa voi kehittää itsestään vaikka minkä satuhahmon. ap

Sä olet mahtava ap! :D

Mutta mieti sitä näin. Me (lähes) kaikki ollaan tavallisia pulliaisia. Mutta sillä ei ole väliä, jos saamme toiset ihmiset näkemään meidät myyttisinä sankareina. On hyvä kehittää itsestään oikeastikin paremmaksi, mutta siitä ei ole hyötyä, jos toiset eivät näe sitä niin. Sinun pitää saada ihmiset uskomaan sinun erinomaisuuteesi. On paljon hauskempaa olla erityinen ja samalla myyttinen heeros kuin vain olla erityinen ja kaikkien ajattelevan sinun olevan yksi p-reikä.

Tämähän oli ap:n kirjoittama.

Joku trollikin heräsi energiajuoman voimalla. Saan kyllä itsekin energiaa siitä kun jaksat antaa huomiota minulle. Voi kultapientä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä parempia elämänarvoja sitten saa? ap

Kehitä itseäsi.

Olisko joku Mandela sellainen ihminen, jota voisi ihailla? Tai Obama. Itse en keksi muita.

Joku BB-julkkis on Wt

Mandela ja Obama ovat luotuja myyttejä joiden takana on tavallisia pulliaisia. Kyllähän kuka tahansa voi kehittää itsestään vaikka minkä satuhahmon. ap

Sä olet mahtava ap! :D

Mutta mieti sitä näin. Me (lähes) kaikki ollaan tavallisia pulliaisia. Mutta sillä ei ole väliä, jos saamme toiset ihmiset näkemään meidät myyttisinä sankareina. On hyvä kehittää itsestään oikeastikin paremmaksi, mutta siitä ei ole hyötyä, jos toiset eivät näe sitä niin. Sinun pitää saada ihmiset uskomaan sinun erinomaisuuteesi. On paljon hauskempaa olla erityinen ja samalla myyttinen heeros kuin vain olla erityinen ja kaikkien ajattelevan sinun olevan yksi p-reikä.

Tämähän oli ap:n kirjoittama.

Eipä ollut. Pidän vain kaikkia ihmisiä tavallisina ja merkityksettöminä.

Noi ap:n kiusaamisjutut on vaan surullisia.

Minulle ainakin selvisi jo kommentista "miltä teistä tuntuisi jos rumana teitä kiusattaisiin mutta kohtelu muuttuisi kun kaunistuisitte" että ap on tällä hetkellä jumalaisen kaunis, ei siis "mikään tavallinen".

Trollit ovat kultakutreja - elävät siitä huomiosta mitä saavat kun jäävät kiinni väärässä sängyssä nukkumisesta. ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle ainakin selvisi jo kommentista "miltä teistä tuntuisi jos rumana teitä kiusattaisiin mutta kohtelu muuttuisi kun kaunistuisitte" että ap on tällä hetkellä jumalaisen kaunis, ei siis "mikään tavallinen".

Kiitos kaunis, mutta ei tämä nyt ihan noinkaan mene. ap

En ole koskaan kokenut, että olisin "tavallinen". Nuorempana toivoin, että minustakin tulisi "tavallinen" ja joillain tavoilla pyrin "tavallisten" joukkoon, pyrkimyksissäni onnistumatta.

Nyt en enää pyri siihen.  Nyt ajattelen, että on parempi hyväksyä se, millainen olen, vaikka se tarkoittaisikin "epätavallisuutta".

Käytän sitaatteja, koska viittaan tässä sanalla tavallinen omaan kokemukseeni tavallisuudesta ja epätavallisuudesta, jota en pysty ihan tuosta vain määrittelemään.

Kun mietin itseäni, olen ulkoisesti aivan tavallinen: ylipainoinen kolmekymppinen nainen. Tummat, puolipitkält hiukset. Tavallinen näppylätön iho. Siniharmaat silmät. Keskipituinen tai vähän sen alle. Usein mustat vaatteet, mutta ihan sellaiset perustyylikkäät. Helmikorvakorut ja valkokultainen sormus. Nahkainen käsilaukku. Conversen tennarit. 

Siihen se tavallisuus sitten valitetavasti loppuukin. En ole missään omissa viiteryhmissäni keskiverto enkä tavallinen, vaan aina jotenkin sivussa, vinossa tai pielessä. En ole tehnyt mitään "oikeassa" järjestyksessä, enkä yhteiskunnan silmissä ole tuottoisa enkä menestynyt vaan aivan päinvastoin. Sitten eräässä toisessa viiteryhmässäni en ole tarpeeksi sairas enkä varsinkaan näytä siltä. 

Olisin mielelläni aivan tavallinen, työssäkäyvä, veroja tarpeeksi maksava, lauantai-iltaisin seksiä harrastava futisäiti. Sellainen jolla on muutama ystävä ja josta ihmiset yleensä heti pitävät. Mutta en ole. Eikä minusta edes heti pidetä, yleensä ei juuri ollenkaan. 

Ap:n mietteet ja ongelmat tuntuu omaan silmään ihan kummallisilta ja turhiltakin. Tekee mieli sanoa jotain sen suuntaista että get a life, tai oikeammin: get some real problems lady. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä parempia elämänarvoja sitten saa? ap

Kehitä itseäsi.

Olisko joku Mandela sellainen ihminen, jota voisi ihailla? Tai Obama. Itse en keksi muita.

Joku BB-julkkis on Wt

Mandela ja Obama ovat luotuja myyttejä joiden takana on tavallisia pulliaisia. Kyllähän kuka tahansa voi kehittää itsestään vaikka minkä satuhahmon. ap

Sä olet mahtava ap! :D

Mutta mieti sitä näin. Me (lähes) kaikki ollaan tavallisia pulliaisia. Mutta sillä ei ole väliä, jos saamme toiset ihmiset näkemään meidät myyttisinä sankareina. On hyvä kehittää itsestään oikeastikin paremmaksi, mutta siitä ei ole hyötyä, jos toiset eivät näe sitä niin. Sinun pitää saada ihmiset uskomaan sinun erinomaisuuteesi. On paljon hauskempaa olla erityinen ja samalla myyttinen heeros kuin vain olla erityinen ja kaikkien ajattelevan sinun olevan yksi p-reikä.

Tämähän oli ap:n kirjoittama.

Eipä ollut. Pidän vain kaikkia ihmisiä tavallisina ja merkityksettöminä.

Noi ap:n kiusaamisjutut on vaan surullisia.

Ei kukaan muu kuin ap itse kehuisi häntä mahtavaksi tämän ketjun kommentit luettuaan. No parempihan se on tietenkin itse kehua itseään kun muut eivät sitä tee. Se vasta surullista on.

Vierailija kirjoitti:

Trollit ovat kultakutreja - elävät siitä huomiosta mitä saavat kun jäävät kiinni väärässä sängyssä nukkumisesta. ap

Kirjoituksista tulee mieleen sananlasku "moni kakku päältä kaunis".

Kuulostat katkeralta ja sisäiseltä maailmaltasi rumalta ihmiseltä, olet kenties hoitanut ulkoisen kauneutesi kuntoon ja pidät älykyyttäsi poikkeavana ja huomionarvoisena, suutut kun muut eivät ajattelekkaan niin.

Tulee jopa mieleen, että onko kiusaamiskokemuksesi ollut lainkaan kiusaamista vai oletko narstistina/psykopaattina vain kääntänyt asian ylimielisyydessäsi sellaiseksi tai olet itse käyttäytynyt törkeästi muita kohtaan ja saanut siitä palautetta.

Veikkaan että vastineesi tähän kirjoitukseen paljastaa aika paljon.

Niin, mutta en ollut lapsena tarpeeksi kaunis jotta minut olisi jätetty silloin rauhaan ja annettu kasvaa kauniiksi männyksi. Minusta tuli kiero kataja jonka oksat kurottavat maahan ja latva koilliseen kuin natsin käsivarsi. Tavallisten olisi pitänyt silloin puolustaa minua, mutta tavalliset näyttivät oikeastaan vain nauttivan välillisestä kiusasta jota koin ihan kuin keskiajan mestauksissa joita itsetyytyväiset tavikset katselivat "huvina". ap

Hei, monia on kiusattu siksi kun ovat kauniita. Tai rikkaita. Tai lahjakkaita. Tai ahkeria. Tai rehellisiä. Tai.... Kauneuden vuoksi ei ketään jätetä rauhaan.

Varmaan sulla on ollut todella rankkaa. Yksinäistä ja pelottavaa. Koit elämän raadollisen puolen omakohtaisesti. Kävitkö sen kaiken läpi vain jotta voisit loppuelämäsi olla katkera ja vihainen ja syyttää huonoa lapsuutta kaikesta? Että olisit olemassa ja kärsisit hirvittävästi pelkästään sellaisen säälittävän elämän vuoksi? Vai eläisitkö loppuelämäsi itsellesi, parhaasi yrittäen, siten, että vaikka vanhana yhä muistat sen kiusaamisen ja kaikki muut vaikeudet, voisit rehellisesti tuntea että kannatti rämpiä sen kärsimyksen läpi ja voisit olla onnellinen ja ylpeä saavutuksistasi? Mieti asioita jotka on konkreettisesti ulottuvillasi nyt. Mitä sellaista voisit tehdä juuri nyt, joka tekisi tästä hetkestä ja päivästä vähän paremman kuin eilisestä, ihan miten itse vain määritteletkään "paremman"? Ihan varmasti tiedät montakin sellaista asiaa, jos vain hetken verran kuuntelet itseäsi. Pystyt vaikuttamaan tässä maailmassa todella moniin asioihin, aloita pienistä lähellä olevista, vähän kerrallaan ja rakenna siitä.

Ap:n kaltaisia on nykyään paljon. Vai onko tämä kenties ensimmäinen tämäntyyppinen aloitus, jonka olette täällä nähneet?

Mistä johtuu että ap:n kaltaisia ihmisiä on nykyään niin paljon?

ap vaikuttaa vain ilkeältä ihmiseltä joka haluaa verhota ilkeytensä "erikoisuuden" sisään.

Meni sivulle 2 asti ennen kuin tajusin, että ap:n täytyy olla kivikissa-äiti-psyko. Teksti kirjoitettu aivan samalla tavalla.

Tekeekö tämä minusta säälittävän taviksen, kun roikun AV:llä ja tunnistan kirjoittajan tyylistä? 😂😂