Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni salaisuus. Mitä ihmettä voin tehdä?
12.09.2017 |
Ja kyllä, moraalitonta tai ei minulta, aion kertoa tarinan pääpiirteittäin tänne koska en tiedä mitä muutakaan tehdä. Näin saan edes anonyymisti asiasta kysyttyä joltakulta.
Eli: Ystävä ollut jo muutaman vuoden onneton parisuhteessaan, miehen kanssa eivät olleet puhuneet eivätkä pussanneet aikoihin, vuosiin. Omat elämät ollut ja ystävä hoitanut arjen pyörityksen miehen ollessa töissä ympäri Suomea ja ulkomaita.
Pariskunnalla kuitenkin yhteisiä lapsia, ei enää pieniä, mutta lapsia kuiteskin. Yksi lapsista oireilee jotain, psykologilla käynyt.
Ystäväni on puhunut miehensä kanssa ja sanonut eron olevan varma, ei kuitenkaan ole tehnyt asialle mitään, eli asuvat saman katon alla lapsineen. Mies on surun murtama, milloin anelee ystävääni jäämään parisuhteeseen, milloin itkee.
Lapsille ystävä kertoi erosta jokin aika sitten, toiset ottivat ihan hyvin, yhdelle lisättiin psykologikäyntejä.
Nyt ystäväni on löytänyt rakkauden, ainakin sanoo niin. Viettää kaiken vapaa-aikansa miehen kanssa joko miehen kotona tai yhdessä reissaten.
Aviomies ei tiedä tästä uudesta mitään, eikä myöskään lapset. Ystävä valehtelee aviomiehelleen menoistaan, samoin lapsilleen, eikä käytännössä ole heidän kanssaan enää ollenkaan, koska "mies ahistaa ja vituttaa ja lapset on kyllä niin isoja että pärjäävät kotona ilman minuakin". Lapset soittelevat kyllä äidilleen, missä on, mutta aina löytyy selitys; joko ylitöissä, ruuhkassa tai hierojalla ja milloin mitäkin.
Tätä tarinaa en olisi saanut kertoa kenellekään, eikä kukaan tästä tiedäkään...Mutta kun näen aviomiehen kärsimyksen, yhden lapsen lisääntyneen kärsimyksen, vaakakupissa ystäväni onnellisuuden ja ilonpidon uuden onnensa kanssa ja kaiken tämän päällä on lupaukseni, etten kerro kellekään, niin en tiedä mitä tehdä.
Kertokaa minulle mitä teen.
Kommentit (14)
Pakko vielä jatkaa, että niin ystäväni lapset kuin aviomieskin ovat minulle läheisiä, joten olen surullinen ja epätoivoinenkin heidän puolestaan..vs onnellinen ystäväni puolesta. Ja vihainen siitä, että minulle on suotu tämä salaisuus ja vannotettu etten kerro edes omille ystävilleni. Olen rikoskumppani näinollen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ä-l-ä t-e-e M-I-T-Ä-Ä-N!
Et voi tietää miten asiat tuossa perheessä todellisuudessa ovat. Ainoa mitä voit sekaantumisellasi saada aikaan on lisää vahinkoa kaikille osapuolille asiassa, jossa itse et edes osapuoli ole.
Jos välttämättä haluat jotain vahinkoa aiheuttaa niin rajoita se paheksunnan ilmaisuun ystävällesi hänen käytöksestään. Näin tuottamasi vahinko rajoittuu yhteen henkilöön.
Tilannetta ei muuttaisi mitenkään se, jos ystäväsi kävelisi vaikka metsässä itkien yksinään. Kenelle ajattelit kertoa ja miten kertominen muuttaisi kenenkään elämää paremmaksi. Ystävyys tarkoittaa lojaaliutta. Mieti sitä.
Totta kai kerrot ja käsket ystäväsi tehdä ratkaisunsa.
Naiset nyt ovat tuollaisia itsekkäitä hirviöitä. Siksi feminismiä täytyy vastustaa viimeiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia ei kuulu sinulle eli et tee mitään
Niin. Ootte kaikki oikeassa ja toki olen koko ajan tiennytkin, etten saa puuttua, eikä siitä tosiaan olisi mitään hyötyä kellekään.
Kai tämän vuodatuksen perimäinen tarkoitus oli saada anonyymisti asiaa purettua jonkun kanssa, koska itse olen ihmeissäni...Tämän asian kanssa olen tekemisissä päivittäin ystäväni tai lastensa taholta ja jotenkin tämä salaisuus on minulle liikaa juurikin kärsijöitten puolesta.
Mutta joo, yritän olla läsnä ja tukena ja aion kehottaa ystävääni tekemään asian eteen nyt jotain ja lopettaa kaksoiselämänsä, muutakaan en nyt voine.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puutu asiaan. Typerää edes kysyä asiaa täältä.
Kyllä voit kertoa miehelle missä mennään. Ei ystävä ole mikään roskasäkki jonne oksennetaan kaikki paskafiilikset, ja ystävä sitten kantaa ne selässään. Itse en hyväksy tuollaista toisen vedättämistä ja pettämistä. Ensin hommataan se uusi oma kämppä, ja sitten se uusi mies. Sanoisin suorat sanat tuollaisesta toiminnasta. Ystävälläsi ei ole sen vaikeampaa kuin muillakaan. Ketään ei ole avioliittoon pakotettu, ehkäsyt on olleet saatavilla ihan normiruokakaupoista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo pettämistä ole, jos erosta on jo sovittu. Voit rohkaista ystävääsi hankkimaan oman kämpän ja viettämään aikaa lastensa kanssa.
Nelosen viesti on niin totta!
Mitä sitten, jos eroaisivat heti tai ei olisi uutta miestä? Olisi surullinen, yksinäinen ja murtunut äiti ja isä, kumpikin lasten kanssa vuorollaan yksin?
Tietenkään äiti ei saa jättää lapsiaan heitteille ihastuksen tms. takia, mutta ainakin heillä on nyt isä läsnä ja muuten tutut kuviot. Mikä kiire erota, se tapahtuu ajallaan. Asiat järjestyvät vähitellen niin kuin täytyy. Kaikki kärsivät, mutta se on myös mahdollisuus uuteen, parempaan. Kannattaisiko jäädä väkisin naimisiin?
En oikein ymmärrä, mikä on ongelma. Ihmiset eroavat ja löytävät uusia, et voi sille mitään. Lapsille valehteleminen on ikävintä, äidin pitäisi ehtiä hoitamaan kaikki velvollisuutensa, mutta ei hänkään ole kotinsa vanki.
Jos kiinnostaa, olen itse eronnut ja yksin, ei maailmassa ole mulle juuri muita kuin lapseni. Olen yksinäinen ja surullinen, mutta ero oli silti oikea ratkaisu. Onnellinen äiti olisi parempi lapsille, mutta sitä vaihtoehtoa ei ole ollut tarjolla heidän elinaikanaan, mistä olen todella pahoillani. Mahtaako tulla olemaankaan? Lapsilla on kuitenkin rakastava äiti, isä ja uusperhe isän luona, kun siellä ovat. Olisi hienoa jakaa elämä jonkun kanssa ja ettei aina olisi lapsen kanssa kahdestaan eli lapsi aina äitinsä kanssa vain kahdestaan. Mutta kaikille ei kai löydy ketään, kunpa löytyisikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy itteltäs nämä kolme kysymystä. Onko sun lapset? Onko sun mies? Onko sun avioliitto?
Mikset vaan sanonut kaverilles heti mitä ajattelet jos kerran pettäminen on susta väärin. Ei olis tarvinnut kuunnella niitä juttuja.
Nyt siinä kaappijeesuksena huokailet selän, että "nääs nääs on tää kamalaa kun oon niin hyvä ihminen".
Olet tosiaan rikoskumppani, mutta tämän päälle myös huono ystävä. Oikeaan ystävyyteen kuuluu suora puhe. Sä sen sijaan täällä terottelet tikaria työnnettäväksi "kaverisi" selkään ja pyytelet muita kertomaan sulle sellasen olevan oikein. Yök. Tollasella tyypillä ei kukaan tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nelosen viesti on niin totta!
Mitä sitten, jos eroaisivat heti tai ei olisi uutta miestä? Olisi surullinen, yksinäinen ja murtunut äiti ja isä, kumpikin lasten kanssa vuorollaan yksin?
Tietenkään äiti ei saa jättää lapsiaan heitteille ihastuksen tms. takia, mutta ainakin heillä on nyt isä läsnä ja muuten tutut kuviot. Mikä kiire erota, se tapahtuu ajallaan. Asiat järjestyvät vähitellen niin kuin täytyy. Kaikki kärsivät, mutta se on myös mahdollisuus uuteen, parempaan. Kannattaisiko jäädä väkisin naimisiin?
En oikein ymmärrä, mikä on ongelma. Ihmiset eroavat ja löytävät uusia, et voi sille mitään. Lapsille valehteleminen on ikävintä, äidin pitäisi ehtiä hoitamaan kaikki velvollisuutensa, mutta ei hänkään ole kotinsa vanki.
Jos kiinnostaa, olen itse eronnut ja yksin, ei maailmassa ole mulle juuri muita kuin lapseni. Olen yksinäinen ja surullinen, mutta ero oli silti oikea ratkaisu. Onnellinen äiti olisi parempi lapsille, mutta sitä vaihtoehtoa ei ole ollut tarjolla heidän elinaikanaan, mistä olen todella pahoillani. Mahtaako tulla olemaankaan? Lapsilla on kuitenkin rakastava äiti, isä ja uusperhe isän luona, kun siellä ovat. Olisi hienoa jakaa elämä jonkun kanssa ja ettei aina olisi lapsen kanssa kahdestaan eli lapsi aina äitinsä kanssa vain kahdestaan. Mutta kaikille ei kai löydy ketään, kunpa löytyisikin!
Voi hyvää päivää. Ensinnäkin tässähän lapsilla ei ole mitään rakastavaa uusperhettä tai muutakaan, vaan murtunut isä ja uutta teiniaikaa elävä äiti.
Aloittaja, itse sanoisin ystävälleni että nyt on aika tehdä ratkaisuja, se on kaikkien kannalta oikein. Eli ystävä joko kertoo miehelleen missä mennään tai minä kerron. Onhan tuo nyt ihan pettämistä, vaikka joku muuta väittikin. Nimenomaan sellaista "rusinat pullasta" kamaa.
Voi olla että ystäväsi herää ikäkriisistään, koska joutuu käsittelemään omaa käytöstään aviomiehensä kanssa. Vähintäänkin aviomiehellekin selkenee, missä mennään, ja hän voi aloittaa uuden onnellisen elämän ilman omaa elämäänsä kyllästynyttä pettäjää.
Sano ystävällesi, että aika oikeasti erota ja muuttaa omilleen ja kertoa miehelle missä mennään.