Tekee hirveästi mieli verilättyjä
Kommentit (11)
Mulla tekee mieli p illua! Tavallista tai veristä ihan sama.
Mulle tulee myös välillä verilätty himo. Silti niitä ei koskaan tule tehtyä. Yksi parhaista lapsuusmuistoista on äidin ihanan rapeiksi paistetut veriletut ja puolukka hillo. Nam! <3
Minunkin tekisi mieli niitä lapsuudessa saatuja. Ne tehtiin verilettujauheesta jota myytiin pahvipaketissa, olisiko ollut kaksi pussia sisällä. Sitä en muista mitä niihin lisättiin, jotain nestettä tietysti ja ehkä jauhoja. Sen muistan että meillä laitettiin extrana raakaa sipulia taikinaan. Ja kaikkein tärkein; ne paistettiin suht. runsaassa voissa ohuina ja rapeina ja syötiin heti. Itse en tykkää näistä valmiista paksuista verimakkaratyyppisistä eineksistä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee myös välillä verilätty himo. Silti niitä ei koskaan tule tehtyä. Yksi parhaista lapsuusmuistoista on äidin ihanan rapeiksi paistetut veriletut ja puolukka hillo. Nam! <3
Ja letuissa runsaasti kuullotettua sipulia. Lisäksi keitetyt perunat ja ohut maitokastike sekä makeaa puolukkahilloa.
Äitini teki veriletut ja - paltun aidosta verestä. Osti suoraan maatilalta teurastuksen jälkeen verta. Hyvää oli. Lihat ostettiin myös suoraan tiloilta ja poron lihat poroisänniltä. Poron lihaa kuivattiin keväällä ulkona. Kuivalihasoppa oli ihanaa.Tämä lapsuudessani 50 ja 60 luvulla. Nami nami.
Onhan ihmisessä verta. Viilto jalkaan ja veret pannulle.
Siis nyt ihan satunnaisesti vaan tekee? Vai kerran kuussa..?
Vierailija kirjoitti:
Onhan ihmisessä verta. Viilto jalkaan ja veret pannulle.
Hmmmm..... milleköhän maistuisi omasta verestä tehdyt verilätyt? Ja sitte tarjois niitä kaverille, joka kehuisi erikoista makua, ja paljastais vasta jälkikäteen :D
Kauppa on auki. Paista pannulla ja nauti puolukkahillon kera.