Lue keskustelun säännöt.
On tämä pienten lasten arjen pyörittäminen rankkaa ilman tukiverkostoa...
10.07.2008 |
Pieni purkautuminen...
Meillä on kolme lasta 5,3 ja 1.5 vuotiaat. Kuopus on niin huono nukkumaan, heräilee öisin 0,5-5h välein ja ei nukahda millään, ollaan kokeiltu kaikkea mahdollista, ainakin tuntuu siltä..
Aamut alkaa nykyään klo 5 ja olen niin väsynyt, niin väsynyt rikkonaisen yön takia että tuntuu ettei tästä elämästä tule mitään.
Ei ole ketään jolle antaa lapset että saataisiin edes yksi yö nukkua, ei oleketään joka auttaisi silloin kun on hätä tai saati että päästäisiin joskus kahdestaan miehen kanssa vaikka leffaan.
Miehen suku asuu 800km päässä, minun koko iso sukuni aivan tässä 1-10 km säteellä.
Silti kenelläkään ei liikene aikaa auttaa meitä, ollaan niin hiton itsekkäitä ettei voida vuoden 52 mökkiviikonlopusta luovuttaa yhtä viikonloppua että voisi katsoa lastemme perään ja me saisimme levähtää. Äitini on tälläinen.
Isäni on taas niin itsekäs että sanoo vaan että mitäs teitte lapset ja hän on lapsensa kasvattanut ja jokainen hoitakoot omat asiansa.
Hänelle jo sanoinkin että ok, kun olet 80 v dementikko, saat olla hoitokodissa eikä kukaan käy katsomassa, koska pitäähän jokaisen hoitaa omat ongelmansa. Ei ole kuulemma yhtään sama asia, mun mielestä on.
Suututtaa vaan, kun ei voida auttaa missään, silti miestäni ollaan jatkuvasti pyytämässä korjaamaan ties mitä ja auttamaan vaikka missä, on timpuri ammatiltaan ja niitähän hommia sukulaisilla riittää.
Muu suku ei katso että asiamme kuuluisivat heille vaikka todella läheinen ja tiivis suku ollaankin..
Helpotti kun sai tämän purettua tänne:)
Kommentit (22)
Olet liian kiltti ja sinua käytetään hyväksi. Myy miestäsi, se on ainoa valuuttasi tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aluksi vaikka yhdeksi yöksi? Kun sulla kerran on mies. Ja sama sitten miehelle, nukkuisitte vuorotellen. Tai viikonloppuisin, toinen saa nukkua toisena päivänä niin pitkään kuin haluaa ja toinen toisena.
Tämmöisiä järjestelyjä me ollaan miehen kanssa tehty.
Sun miehen pitää sanoa, ettei pääse apuun, kun pitää hoitaa lapsia. Kyllä mä nuorena hoidin isojen sisarusteni lapsia, lukioaikaan ja vielä myöhemminkin. Saatoin olla viikosta-kuukauteen heitä hoitamassa, usein kesälomillakin. Myöhemmin oltiin sitten miesystävänikin (nykynen mies) kanssa jonkun viikonlopun. sisarukset asuu 300-600 km päässä.
Ja kun yksinhuoltaja veli joutui sairaalaan, meni lapseni kanssa hoitaa sen lapsia, ilman muuta.
Ja sisarukseni lapset on nyt vastavuoroisesti hoitaneet mun lasta, ihan luentevasti. meillähän on vanhastaan läheiset välit, sillä kyllä siinä heitä pienenä hoitaessa heihin tietysti kiintyi todella vahvasti.
jos ottaa oman äidin seuraksi ja avuksi kun liikkuu lasten kanssa. Toitotatte tukiverkoston puutteesta ja sitten tuomitsette sen jolla avunantaja on olemassa. Ootte ihan sairasta porukkaa!
miten jaksamisen rajoilla olet/olette.
Tarvitset nyt akkia apua ....vaikka sitten ulkopuolisilta jos ei suvusta ole auttajiksi. Ja tuo aikaisempi ehdotus etta myyt miehesi timpurin hommia lastenhoitoa vastaan oli todella hyva ehdotus. Ei kun toteuttamaan!
Ja tuo kuopuksesi heraily yolla kuulostaa todella rankalle ja uskon etta se vaikuttaa itse lapseenkin kun ei saa yolla nukutuksi. Oletteko muuten kayneet asiasta keskustelua kenenkaan ammatti-ihmisen kanssa? Konsultoisin itse kylla laakarit ja muut terveyden alan ihmiset, jos vaikka taustalla joku terveydellinen syy miksi herailee noin usein. Enta unikoulu...voisiko siita olla apua lapsen herailyihin? Niitahan tehdaan ihan sairaalassakin ellet itse ole onnistuntut.
Tassa nyt vain ajatuksia mita tuli mieleeni. Toivottavasti uniongelmat selviavat pian ja saatte kaikki nukkua yot levollisesti. Unen puute saa aikaan paljon ihmiskehossa ja mielessa, joten olisi todella tarkeaa saada unta tarpeeksi.
Voimia ja jaksamista! Kylla se jossain vaiheessa helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan ei auta, ei sitten millään. En ymmärrä, mikä siinä lastenlasten tai sukulaislasten kanssa olemisessa on niin hirveää, että sitä ei voi tehdä edes muutamaan tuntia, jos se jonkun elämää hiukan helpottaisi. Me ollaan joskus palkattu lastenvahti, jotta päästään miehen kanssa jonnekin, mutta se ei ole ollut meidän perheessä ainakaan yhtään piristävä tekijä. Siinä on hirveä homma laittaa kaikki valmiiksi, ja raapia se rahakin, ja sitten pitää lähteä johonkin, vaikka ei jaksaisi. Olisi ihanaa, kun saisi joskus levätä kotona. Minulla on jopa lapsettomia sisaruksi, jotka valittavat, kun ei ole kesälomalla tekemistä, mutta meille eivät voi tulla, vaikka kuinka rukoilisi. Voimia ap!
Meidän selviytymiskeinoja ovat olleet miehen kanssa vuorottelu lastenhoidossa, jolloin toinen pääsee hiukan hengähtämään. Näitäkään ei kovin usein onnistuta järjejestämään, mutta muutama tunti silloin, toinen tällöin ja joskus esim. kokonainen päivä tai viikonloppu. Minä olen esim. käynyt hotellissa nukkumassa viikonlopun, mies taas retkeilemässä. Joskus todella harvoin olemme palkanneet Väestöliiton lastenhoitajan ja olemme päässeet yhdessä syömään. En voi kehua, että jaksamisemme olisi kovinkaan kummoinen, tilanteemme on hyvin vastaavanlainen kuin teillä, mutta edes pientä piristystä olemme tällaisilla järjestelyillä saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi elokuvareissu maksaa arkena noin 70 euroa ja viikonloppuna sitten 140. Vai onko hinnat muuttuneet?
Minimi aika on täällä 4h ja se maksaa 54eur (14,50eur/h). Siitä sitten kotitalousvähennyksenä verotuksessa 60%. Eipä meilläkään kovin usein ole siihen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahalla ollaan saatu joskus sukulaistyttö muutamaksi tunniksi hoitamaan.
Olen myöskin huomannut, että kun omaa osaansa surkuttelee siihen uppoaa helposti märehtimään. Musta ei kukaan välitä, mua ei kukaan auta, minä en jaksa enää jne. Sorrun tuohon joskus itsekin.
Elämä olisi ehkä helpompaa kun jaksaa kaivaa positiivista energiaa ympärilleen, minä pärjään ihan itsekin, minä osaan tämän ja huomenna on helpompi päivä. Ja sitten jos joku katsoo lapsia sen kaksi satunnaista tuntia siitä pitää olla iloinen ja helpottunut, eikä ajatella että vaan kaksi tuntia, olisi ottanut ne koko yöksi....
Elämä helpottuu sitten selkeästi kun kaikki osaavat käydä itse vessassa ja saavat kaapista jotain syötävää pahimpaan nälkäänsä.
kokeneeni samaa.
Mulla taas on niin, että mies patistaa jatkuvasti lähtemään kavereiden kanssa syömään/leffaan/viihteelle ja mun äitini taas olisi jatkuvasti ottamassa tyttöjäni (1v ja kohta 3v) viikonlopuiksi hänen luokseen.
En tosiaan osaa edes kuvitella millaista on, jos ei ole ketään apuna... Tai ei välttämättä edes apuna vaan jakamassa sen lapsuuden ilon!! Meidän perhe (minä, mun mies, molempien siskot, mun äiti ja miehen isä) ollaan aina oltu tosi läheisiä ja paljon tekemisissä toistemme kanssa. Meidän lapset ja miehen siskon lapset on kaiken keskusta, jonka ympärille kokoonnutaan ja lapsia hoidetaan puolin ja toisin.
Jaksamista sulle oikein kovasti!!!
heather
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hommiin,että jokainen hoitaa omat hommansa ! Tai on niin kiire lastenhoidon ym . suhteen . Kyllä auttamisen pitää olla vastavuoroista. Älkää antako toisten kävellä ylitsenne .
Erityisesti sen nyt huomaan kesällä, kun olen yksinään kolmen lapsen kanssa. MIes on yrittäjä eikä pidä kesällä lomaa:(. NÄin kesällä sen tukiverkoston puutteen huomaa parhaiten:((. Muuten meidän lapset ovat päivähoidossa ja silloin minäkin jaksan paremmin. Kyllä töihin meno on pelastanut minut täysin!!! Sen verran yksinäinen olisin muuten tässä raatamisessa.
Ainut apu mitä me satunnaisesti saamme, on anoppi. Mutta hänelläkin kohta lapsenlapsia 6 eikä asu niin lähelläkään että pystyisi tosta vain tulemaan. Hänelläkin on paljon muuta ohjelmaa jatkuvasti. Se suotakoon.
Omat vanhempani ovat aika välinpitämättömiä:((. Eivät kysele miten jaksan, harvoin soittelevatkaan. Jos soitan äidilleni, hän valittaa omista jutuistaan. Isäni ei ikinä tarjoutuisi myöskään lastenhoitoapuun, muita hommia hän on joskus tehnyt (jotain puutöitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on kolme meilläkin ja miehen kanssa keskenämme olemme aina sumplineet asiat lasten hoidon suhteen. Esim. silloin kun kuopus valvotti öisin, mies otti monesti töistä tultuaan koko revohkan mukaansa ulos ja minä sain vetää pienet päiväunet. Ehkä toimisi teilläkin?
Itse olen niin tottunut tähän tilanteeseen, että rutiinilla menee ja lapset kulkevat mukana mitä erilaisemmissa tilanteissa. Ja mikä hassua, sitä saa monesti esim. kaupassa kuulla ihasteluja mummoilta ja muilta kanssaihmisiltä siitä miten äiti pärjää kolmen pienen kanssa niiiiin hienosti kaupassa. No pärjäähän sitä kun pärjättävä on. Minnehän muualle ne jättäisin? ;)
Toisaalta olen sitä mieltä, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta/pakkoa ottaa lapsenlapsia hoitoon vaan sen tulisi tapahtua vapaaehtoisesti. Toisaalta suren sitä, että lapsillani ei ole kamalan läheiset välit isovanhempiinsa ja välillä sitä iskee itsesäälin pilkahdus kun tuntuu, että kaikille on aivan samantekevää miten meidän perheemme jaksaa. Ehkä vika onkin siinä, että meillä menee kaikkien mielestä hyvin: hoidamme kotimme ja lapsemme hyvin, joten emmehän me apua tarvitse? Tosin kysytty on monta kertaa ottaisivatko jommatkummat isovanhemmat lapsia yökylään, kun esikoinen etenkin sitä toivoisi, ja vastaus on aina: kunhan sopiva väli löytyy. Mutta sitä ei vaan tunnu löytyvän...
Juu siis meillä toimii miehen kanssa hyvin yhteistyö. Toinen herää kuopuksen kanssa yöllä ja toinen nukkuu ja herää sitten aamulla hänen kanssaan. Miehellä tämä toimii ihan hyvin, mutta itse olen hereillä silti vaikka tiedän että mies hoitaa yö heräämiset.
Päikkäreitä vedetään aina kun vaan se sopii, mutta sekin rako järjestyy loppujen lopuksi aika harvoin. On mukavaa tehdä perheenä yhdessä jotain kun mies pääsee töistä.
Olemme itsenäisesti yrittäneet unikoulua, sellainen parhaillaan menossa, viikko takana. Mutta mitä pidemmälle mennään sen huonommin menee, en tiedä mitä pojalle täytysisi tehdä että lopettaisi, alkaa olemaan jo ihan sairasta.
Saattaa valvoa yhden heräys kerran aikana 15 minuutista kolmeen tuntiin!!! Ja koko sen ajan huutaa kuin syötävä.... Rupee isommatkin jo kärsimään.
Ajattelin että täytyisi soitella neuvolaan tai ainakin kun kk päästä on 1,5 v neuvola niin sitten jutella asiasta, pakko saada tähän joku tolkku.
Minä olen myös sitä mieltä ettei isovanhempien velvollisuus ole hoitaa lapsia, mutta luulisi nyt kiinnostavan lastenlastensa kanssa oleminen, ja kun en mielestäni vaatisi paljon, jos edes kerran 2 kuussa ottaisivat päiväksi, siinä jää noin 90 pv sitten taas tehdä jotain.
Minun mummini, äitini äiti siis, kävi aamulla ja hänelle kun kerroin yöstä, tuli itku. Hän sanoi että hän alkaa puhumaan äidilleni siitä että on pakko auttaa, autetaanhan mekin heitä. Jos ei muuta niin luulisi tyttärensä mielenterveys jo kiinnostavan.
Kuopus heräsi, johan se nuykkui 35 min, jatkan juttua myöhemmin...
ap
sama tällä-
kesälomallakaan ei suku auta...
ei naurata, mutta beeta saplaaja auttaa
vain maksettu lastenhoitoapu toimii meillä
T. nro 20
Sinulla on sentään se mies, joten et tiedä rankasta mitään!!!
jotkut auttaa vaimojaan, jotkut ei auta
(ilmiö aikuiset poikamiehet)
Siis kuopuksemme heräilee 0,5-2h välein eikä 5 h välein:)
ap