Yli viiden vuoden jälkeen yhtäkkiä tuntuu etten pärjä työssäni. :(

Mä tajusin joskus 7 vuotta sitten yksinään yövuorossa 8 vuoden putken jälkeen samassa talossa, että helkkari, mitä tekisin sitte, jos tätä duunia ei olis? Työ on hyvin erinlaista 3-vuorotyötä mihinkään tavalliseen työhön verrattuna. Nyt tällä hetkellä on vahva tunne, että en edes osaa mitään muuta työelämän rajun muutoksen takia.

Onneksi homma edelleen maistuu, mutta välillä iskee pelottava fiilis asia takia.

Ai niin toikin vielä mitä 21 kirjoitti... Tuntuu tosiaan, etten osaa nykyistä työtä (sitä, mikä odottaa, kun palaan hoitovapaalta). Lisäksi tuntuu, ettei musta oo muutenkaan mihinkään. Haluaisin vaihtaa työtä, mut oon ollut nykyisessä vuodesta 2008. 2014 asti oon ollut kotona. Ostettiin just uusi läppäri kotiinkin ja s**tana kun tuntuu, etten osaa enää edes tietokonetta käyttää, kun siinä on Windows10... Sit tuntuu, että ulkonäkö ei varmaan enää kelpaa asiakaspalvelutöihin, fyysinen terveys ja mielenterveys reistaa (jonkinlainen masennus kai, hoitamaton aiempi burnout, ocd, ahdistuneisuushäiriö, lihassairaus, lähipiirin ongelmat mm. äidin alkoholismi kuormittaa...), tuntuu, etten osaa englantia tarpeeksi hyvin nykypäivän tarpeita varten, kun kaikki muut osaa sitä kuin natiivit...

Ahdistaa tuttujen fb-päivitykset, "kuinka on ihanaa tajuta, miten elän omaa unelmaani". Musta tuntuu, että mä elän omaa painajaistani... En tiedä, miten tästä pääsis ylös. Haluaisin nousta, mutta en jaksa... Arjesta selviydyn jotenkin päivästä toiseen lapsen kans. Pitäisi muuttaakin, mut en jaksa edes asuntoilmoituksia kattella. Pitäisi raivata asuntoa, mut en jaksa kuin peruspyykit, tiskit ja lapsenhoidon ja ruoan.

Esimieheksi nimitettiin vielä hiljattain henkilö, jonka takia on moni irtisanoutunut. Työterveydessä en uskalla puhua, kun pelkään, että asiat menee kuutenkin työnantajan korviin ja irtisanovat pian. Lähete ois Kelan korvaamaan lyhytpsykoterapiaan, mut terapeuttiakaan en saa aikaiseksi etsittyä. Keväällä yritin, mut ei löytynyt vapaata ja sit se jäi...

Tuli ihan valivaliteksti. Innostuin vähän valittaan, kun kerrankin tuli tilaisuus.... :-D Tekis mieli vain voittaa lotossa ja levätä. Voisin sit tehdä vaikka vapaaehtoistöitä oman vointini mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on takana 10 vuotta unettomuutta lapsen sairauden takia, avioero, sekä siskon yllättävä kuolema. En usko että fyysisestä sairaudesta kyse. Ap

No mutta hyvä ap! Anna itsellesi vähän armoa. Se on ihan normaalia, että tuntuu tuollaiselta kun takana on noin paljon isoja juttuja yksityiselämässä. Ei ihminen ole mikään robotti. Ihan pelkkä unettomuuskin voi aiheuttaa tuollaista.

Työterveydestä voisit saada akuuttia apua esim. nukkumiseen. Omat elämäntavat voisi tarkistaa, että tukevatko ne jaksamista vai pahentavatko sitä (ruoka, sosiaalisuus, liikunta).

Up

Vierailija kirjoitti:

Tulin tänne suoraan hoitovapailta, paikka oli unelmien täyttymys. Kotielämä on ollut yhtä kaaosta koko ajan, mutta työ on ollut henkireikä, jonne on ollut hyvä tulla, ja jotenkin olen hommista suoriutunutkin. Nyt, kun kotona on viimein alkanut helpottaa, niin en pysty enää mihinkään. En muista mikä päivä on, en ymmärrä lukemaani, en hahmota mitään, en pysty tarttumaan mihinkään. Sähköposti kilisee englanninkielisiä powerpointteja kaiken maailman uudistuksista, ja meinaa itku päästä kun en saa niistä mitään otetta. Haluaisin vaan olla lapsi jälleen ja kaapia 70-lukulaisessa keittiössä kakkutaikinaa. :(

Aivosi ovat antaneet itselleen luvan muovautua SINULLE sopivimpaan elämänmuotoon. Älä tukahduta viestiä. Kerran täällä eletään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on takana 10 vuotta unettomuutta lapsen sairauden takia, avioero, sekä siskon yllättävä kuolema. En usko että fyysisestä sairaudesta kyse. Ap

Lääkäriin ehdottomasti. Apua Suomessa saa paikkakunnasta riippuen yllättävänkin hyvin, mutta sitä täytyy osata pyytää.

Minulla myös ongelmia. 

Olen miettinyt, voivatko nämä älylaitteet, wifit, sinivalot tai muuten vaan liian hektinen elämä syödä ihmisen hermokapasiteettia liikaa, koska tuntuu että tosi monella on nykyään näitä ongelmia ja myös sellaisilla, joilla ei pitäisi olla ongelmia töissä tai kotona.