Yli viiden vuoden jälkeen yhtäkkiä tuntuu etten pärjä työssäni. :(

Eikö kenellekään ole koskaan käynyt näin?

Kouluttaudu?

Samoissa tunnelmissa. Neljä vuotta olen ollut samassa työssä ja ihan yhtäkkiä on alkanut tuntua että ei jaksa eikä halua enää. Työtehtävät eivät ole vaikeutuneet, oma kestokyky vain alkaa olla koetuksella.

On, juuri parhaillaan tuntuu siltä. Hoitovapaa loppuu kohta ja johtuu varmasti siitäkin, mut tältä tuntui jo ennen äitiyslomaa muutaman vuoden ajan. Olin lähiesimiehenä ja töissä oli hirveästi kaikkia ihmisten välisiä ristiriitoja ja riitoja setvittävänä. Mun pomolla oli masennus ja burnout, sit se tuli mullekin. Hänet on nyt viime yt:issä alennettu ja munkin paikka on mennyt tällä välin mun äitiysloman sijaiselle.

Tulin tänne suoraan hoitovapailta, paikka oli unelmien täyttymys. Kotielämä on ollut yhtä kaaosta koko ajan, mutta työ on ollut henkireikä, jonne on ollut hyvä tulla, ja jotenkin olen hommista suoriutunutkin. Nyt, kun kotona on viimein alkanut helpottaa, niin en pysty enää mihinkään. En muista mikä päivä on, en ymmärrä lukemaani, en hahmota mitään, en pysty tarttumaan mihinkään. Sähköposti kilisee englanninkielisiä powerpointteja kaiken maailman uudistuksista, ja meinaa itku päästä kun en saa niistä mitään otetta. Haluaisin vaan olla lapsi jälleen ja kaapia 70-lukulaisessa keittiössä kakkutaikinaa. :(

Vaihda työpaikkaa.

Mikä pahinta, en pysty ottamaan asiaa puheeksi esimiehen kanssa. Sinnittelen, ja ratkean kohta.

5 eli AP

Ootteko lopettaneet tai vähentäneet imetystä hiljattain?

Vierailija kirjoitti:

Kouluttaudu?

Minusta tuntuu, että ap tarvitsee hermolepoa, eikä lisää paineita koulutuksen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda työpaikkaa.

Sehän onkin nykyään niin yksinkertaista, työpaikkoja kun suorastaan pursuaa joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vaan olla lapsi jälleen ja kaapia 70-lukulaisessa keittiössä kakkutaikinaa. :(

Tämä oli niin hellyttävästi sanottu, että otan lauseen talteen. Tsemppiä sinulle!

Ap, taidat olla burnoutin partaalla vähintäänkin. Mene puhumaan voinnistasi työterv.huoltoon tai terveysasemalle. He osaavat neuvoa ja laittaa sinut esim. psykologin juttusille. Myös voitte lekurin kanssa miettiä ehken lääkirystä jne. Se voisi auttaa. Kannattaa tarttua asiaan mahdollisimman pian, ettei vointisi muutu masennukseksi. Sieltä voi olla jo vaikeampi nousta. Tsemppiä!

Oletko käynyt juttelemassa esim. työterveyslääkärin tai -hoitajan kanssa? Voi olla, että olet ylirasittunut ja sen seurauksean kaikki helppokin tutnuu ylivoimaiselta. Myös varhaisdementia voi oireilla noin. Tai joku muukin sairaus (kilpirauhanen, masennus, borrelia...). 

Käy varmuuden vuoksi testauttamassa muistisi.

Mutta jos ylirasitus johtuu kotipuolen asioista niin ei kai se työnantajalle kuulu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos ylirasitus johtuu kotipuolen asioista niin ei kai se työnantajalle kuulu. Ap

Kyllä sinne työterveyslääkärille tai -hoitajalle voi mennä, vaikka syy olisi (osin) kotioloissakin - työssä pärjäämisessähän se vaikutus kuitenkin näkyy. Ja voi tuo olla muutakin/vakavampaakin.

Mulla on takana 10 vuotta unettomuutta lapsen sairauden takia, avioero, sekä siskon yllättävä kuolema. En usko että fyysisestä sairaudesta kyse. Ap

Mulla oli kiva työ, terveys ok ja puolisolla oli myös hyvä duuni ja terveys ok. No, ensin alkoi mulla terveys reistailemaan ( reuma ym.oheissairaudet päälle ), sitten duunissa mulla alkoi jatkuvat muutokset aina vaan huonompaan ja viimeiseksi mies joutui duunista ulos & on nyt määräaikaisella eläkkeellä. No, tää kaikki on vaikuttanu niin, että töissä en enää suoriudu lainkaan hyvin vaan on sellanen selviytymismoodi koko ajan päällä. Oikeesti vihaan työtäni nykyään, koska en hallitse sitä enää, mutta en tiedä mitä muuta voisin tehdä. Oon miettiny pääni puhki ratkaisuja, mutta en vaan keksi yhtään mitään ratkaisua. Tyhminä hyvinä vuosina ostettiin täältä talokin, jota nyt kukaan ei osta, kun työttömyys tällä seudulla järkyttävä. Ollaan nyt siis jumissa täällä ja kädestä suuhun eletään, mies himassa sairaana ja mä paskassa työssä sairaana ...v***u mitä elämää!

Joo sama täällä. Pari burnoutis ja syvän masennuksen kokeneena enää ei muisti pelaa, ei osaa, ei hallitse. En tiiä tekeekö lääkitys sitä. Lekuri taas tässä kuussa. Tää tilanne oli kyllä jo ennen masennuksia. Voi kun olisikin ratkaisu. Itse en oikein ssiralomallekaan voi jäädä. Tää on kestämätöntä. Asuntolaina ja lapset vielä kaiken lisäksi. Olisiko jollain neuvoja?

Up