Harmittaako? Olen missiksi kehuttu nainen, jolla on

Ap, sinun tilanteesi ei vaikuta millään lailla surulliselta. Päinvastoin, kuulostaa siltä, että on ulkoiset puitteet jopa onnellisuuteen. Jos tässä masentuneiden maassa yksikin elää siten, että välttää masennuksen, siitä hyötyy koko yhteiskunta.

Mikä meitä siis harmittaisi?

Ja tämäkin taas upposi mammoihin kuin perunalastu mahamakkaroiden väliin.

Harmittaa se ettet ehkä ole oivaltanut miten oikeastaan itseltäsi kyselet näin oletko sittenkään onnellinen ja riittääkö se yhtään sinulle.

Ei harmita. Mutta ihmettelen mikä sinulla on pielessä, koska tunnet tarvetta keulia?

Ihanaa että sulla hyvin. Miksi täällä sitten kehut, en ymmärrä. Onhan se hienoo että jollain on asiat noin ja on ylpee siitä. Kuhan ei ylpys kyynistä.

Mulla ei ole noista oikein mitään. Mutta mä oon onnellinen kun olen vielä elossa vaikeen ja vakavan sairauden jälkeen, josta selvisin. Sain lapseni täysi-ikäiseksi ja vietän nyt melko rentoa ja stressitöntä elämää. Toki karikkoja on, särmät antaa hohdetta.

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitustaitosi ei riitä tuohon elintasoon. Olet joku syrjäytynyt.

sinä tässä syrjäytynyt olet käytöstavoiltasi enemmän kuin ikinä ymmärrätkään

Oikeasti onnellinen ei kylläkään brassailisi sillä täällä, tuohon tyyliin,  ei olisi tarvetta. Kaikki kirjoittamasi kertoo kyllä paljon sinusta, mutta ei syvemmän tason onnellisuudesta. Joten miksi siis pitäisi olla harmistunut, ja miksi ylipäätään? Ennemmin tulee mieleen, että sinua itseäsi nyt jokin kalvaa ja harmittaa. Mahtaako sinulla olla käsitystä siitä, mikä se voisi olla, ulkoisista puitteistasi huolimatta?

aika outoa, että kehutaan missiksi vaikka olet rouva :D

Teidänkin elämä on pilattu lapsella joten ei harmita yhtään, ehkä hieman säälittää.

Ei harmita, kaikkea hyvää teille!

Ei harmita, mutta ihmetyttää, miksi koit tarpeelliseksi päteä av:lla siitä miten ihanaa elämäsi on? :D 

Olen onnellinen puolestasi.

Joten minulla on vain hyvää sanottavaa Sinusta.

Helpottiko?

Vierailija kirjoitti:

Ihana, komea ja hyvätuloinen mies, joka auttaa lasten hoidossa ja saan nukkua yöllä..olen hyvässä työssä. Meillä on koira ja aivan uusi hieno kolmikerroksinen omakotitalo. Kolme hienoa autoa ja ulkomailla käymme lasten kanssa . Meillä on laaja ja hyvä ystäväpiiri ja ollaan oltu miehen kanssa monia vuosia naimisissa ja loistava liitto.

Lähinnä tulee surulliseksi että ihminen jolla näyttäisi kaikki olevan ulkoisesti kunnossa on sisältä niin tyhjä että joutuu hakemaan elämäänsä sisältöä yrittämällä  päteä jossain vauvapalstallla.

Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus oppia ja kehittyä.

Onko todella onnellinen jos kaipaa toisten kateellisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Ihana, komea ja hyvätuloinen mies, joka auttaa lasten hoidossa ja saan nukkua yöllä..olen hyvässä työssä. Meillä on koira ja aivan uusi hieno kolmikerroksinen omakotitalo. Kolme hienoa autoa ja ulkomailla käymme lasten kanssa . Meillä on laaja ja hyvä ystäväpiiri ja ollaan oltu miehen kanssa monia vuosia naimisissa ja loistava liitto.

Ho-hoijaa. Kuullostaa tylsältä. Varmaan valkoiset huonekalutkin. Hanki eläämäsi vähän väriä.

Ei harmita? Miksi harmittaisi?En edes tunne sinua eikä onnesi ole mitenkään minulta pois.

Ei harmita, miksi harmittaisi?

Se minua harmittaa ettei oma elämäni ole monessakaan suhteessa juuri sellaista kuin haluaisin, mutta se, mitä haluan, ei ole tuo sinun elämäsi. Esimerkiksi en suurin surminkaan haluaisi omia lapsia.

Eli ei sinun onnesi ole minulta mitenkään poissa.

Ei harmita. Meillä on vain yksi lapsi, ihan tarkoituksella. Jää aikaa parisuhteellekin enemmän eikä lapselta varmasti puutu mitään.

Kolmikerroksinen talomme on rakennettu 1954, rakastan puutaloja, ihan uutta en edes haluaisi. Missit taasen on järjestäen keskimääräistä rumempia kuin kadulla vastaan tulevat naiset, anteeksi vaan.

Koiria meillä on kaksi, autoja emme tarvitse kuin yhden, koska Helsingin keskustaan on kivenheiton matka.

Mutta onnea sinun valinnoillesi 😘

Vähän joo, kun mulla on kilppariongelmia, niin todennäköisesti oot jaksavampi arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Meillä on vain yksi lapsi, ihan tarkoituksella. Jää aikaa parisuhteellekin enemmän eikä lapselta varmasti puutu mitään.

Kolmikerroksinen talomme on rakennettu 1954, rakastan puutaloja, ihan uutta en edes haluaisi. Missit taasen on järjestäen keskimääräistä rumempia kuin kadulla vastaan tulevat naiset, anteeksi vaan.

Koiria meillä on kaksi, autoja emme tarvitse kuin yhden, koska Helsingin keskustaan on kivenheiton matka.

Mutta onnea sinun valinnoillesi 😘

Onpas teille mitäänsanomaton elämä. Keskimääräistä mitäänsanomattomampi. Ei käy ainakaan sinun elämääsi kateeksi. AP elämää sen sijaan käy.