36:n talven yli olen hengissä selvinnyt, mutta tuskin enää seuraavasta.

Minä tunnenkin itseni hirveän vanhaksi, kun tajusin viikonloppuna, että kuinka aika kuluu, kun oli paljon sellaisia sukulaisia paikalla, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Esimerkiksi minua noin 5-15 vuotta nuorempia sukulaisia, joista montaa en ole nähnyt moneen vuoteen, jopa yli kymmeneen vuoteen, mutta en ole tajunnut, että kuinka aika on kulunut ennen kuin tajusin, että tuntui kuin nämä nuoremmat sukulaiset olivat vielä äsken ihan pieniä tyttöjä ja poikia, monet melkein vauvoja mutta jotka ovat yllättäen kasvaneet aikuisiksi ja joilla monilla on jo puoliso ja lapsia. Eräskin sukulainen, jonka viimeksi näin kun tämä oli reilun vuoden ikäinen vauva, ketä istui lattialla ja murusteli kädessään olevaa pullaa lattialle ja nyt hän oli jo melkein aikuinen mies ja minä tajusin, että siitä on jotain 16 vuotta kun näin hänet viimeksi eikä hän edes tiennyt minun, isänsä serkun olemassaolosta, mutta mistäpä hän minut olisi voinut tuntea, koska oli minut viimeksi nähdessään kiinnostuneempi siitä pullasta kuin minusta eikä hänelle oltu kerrottu ilmeisesti ollenkaan minusta, suvun mustasta lampaasta.