Vedättekö te kaikki muut äidit jotain piriä? Miten jaksatte ja ehditte kaiken?
Kysyn vaan. Olen aika vaativassa ja henkisesti kuluttavassa työssä, jossa työt pakosti seuraavat myös kotiin. Lisäksi minulla on 3- ja 6-vuotiaat lapset, molemmat uhmaiässä. Mies luo uraa ja reissaa työmatkoilla vähän väliä. Lapsilla on yksi harrastus kummallakin kerran viikossa. Isovanhemmat on kaukana. En jaksa! Koti on kuin pommin jäljiltä ja tiskit haisee altaassa ja vaatteet koko ajan kaikki likaisina, lasten kanssa ei paljon viikolla tehdä mitään yhdessä noiden harrastusten lisäksi, paitsi käydään kaupassa ym, jotka vie oman aikansa, koska meillä ei ole autoa ja kauppaan on reilu km. Eskarista ja päiväkodista haku kestää n. 45 min, koska lapset eri puolilla hoidossa ja julkiset ei kulje. Tuntuu ettei tunnit vuorokaudessa vaan riitä. Kuitenkin esim mun naapuri pyörittää yksin arkea neljän lapsen kanssa, koti ja piha on tiptop, vieraita käy usein, tekevät koko ajan kaikkea perheen kesken... mulla ei ole enää edes kavereita kun arki on vaan niin rasittavaa etten jaksa. Onko mulla burn out vai vetääkö kaikki muut jotain piriä? Lääkärin mukaan en kyllä ole masentunut tms.
Kommentit (33)
OSTA AUTO!
Järjetöntä hommaa kävellä eri suuntiin hakemaan lapsia ja roudata ruokaostoksia kaupasta. Jos kerran olet vaativassa asiantuntijatyössä ja miehesikin tekee uraa ja tienaa hyvin, niin miksi pihistelette auton ostamisen kanssa?!? Vai etkö osaa/uskalla ajaa, tai jos ei ole korttia niin äkkiä autokouluun.
Rahalla saa palveluita ja autoja ja ruokaa voi nykyään tilata kaupastakin kotiin.
Ihan ymmärrettävää, että ap on väsynyt. Jos mahdollista, hankkikaa sulle auto. Niitä saa ihan edullisestikin. Se on tärkein helpotus arjessa lasten kanssa ja muutenkin. Joku ehdotti kerran kuussa siivoojaa, tämäkin on hyvä idea. Tosin ei se kotityöltä hirveästi pelasta, niitä riittää lapsiperheessä ja tavarat täytyy itse järjestellä. Älä välitä, vaikka koti vähän räjähtänyt olisikin. Lapsille on paljon tärkeämpää huolenpito, ruoka, rakkaus. Siivoatte sitten koko perhe enemmän, kun lapset isoja. En itsekään jaksanut kavereita, kun lapset olivat pieniä. Nautin kotona rauhassa olemista, toki muutenkin nautin yksin olemisesta. Mutta kavereiden kanssa ehtii olla myöhemmin taas. Huomasin itse, että kavereiden ja sukulaistenkin kotiin kutsumisesta tuli aina lisää työtä ja säätämistä. Siksi en sitä kaivannut, kun lapset pieniä. Toki, jos sinua voimaannuttaa, yritä järjestää aikaa samassa tilanteessa olevien kanssa, esim yhteistä ulkoilua. Tai kahvilaan meno.
Vierailija kirjoitti:
OSTA AUTO!
Järjetöntä hommaa kävellä eri suuntiin hakemaan lapsia ja roudata ruokaostoksia kaupasta. Jos kerran olet vaativassa asiantuntijatyössä ja miehesikin tekee uraa ja tienaa hyvin, niin miksi pihistelette auton ostamisen kanssa?!? Vai etkö osaa/uskalla ajaa, tai jos ei ole korttia niin äkkiä autokouluun.
Autokortin saa nykyisin 10 ajotunnilla + 4 riskiajotuntia vaikka simulaattorissa putkeen. Teorian opiskelee muutamassa päivässä itseopiskeluna. Siihen teoriakoe päälle. Ei ole iso juttu. Maksaa noin 900 euroa.
Itselläni oli sama tilanne, kun lapset olivat tuon ikäisiä. Sitten jouduin yksinhuoltajaksi, nyt lapset ovat täysi-ikäistyneet, asuvat vielä kotona. Onneksi vanhempani auttoivat kun jäin yksinhuoltajaksi. Näihin vuosiin mahtuu myös 3 loppuunpalamista. Nyt olen väsynyt vaihdevuosi-ikäinen, en meinaa jaksaa käydä töissä. Kaikesta rankkuudesta huolimatta kaipaan juuri sitä aikaa kun lapset olivat pienempiä. Harmittaa että se aika meni sumussa. Toivon että lapset muistavat lapsuudestaan muutakin kuin väsyneen ja kiukkuisen äidin.
Vähennä tavaraa, josta tulee sotkua. (Oma kuopus menetti kolmanneksen leluistaan kun toistuvasti heitteli ne suutuksissaan ympäri kämppää.) Roboimuri. Lopeta ainakin pienemmän harrastus tai molemmat samaan paikkaan harrastamaan. Tilaa ruuat kotiin ja tee valmisruokia tai helppoja arkisin, isoja annoksia. Miksei lapset ole samassa päikyssä? Jos on varaa niin siivooja kerran kk.
Ei täällä kaikki muutkaan jaksa, vaan sinnittelee laillisten lääkkeiden, kahvin ja viinan avulla. Ps. Olisin jo ostanut Piriä, mutta pelkään sen olevan kallista ja jonkun tekevän lasun.
Voi ei. :D
Sun viestistä kyllä näkee, että sulla on sana hallussa, pää kasassa ja varmasti muukin.
Jossain vaiheessa ne astiat on kuitenkin puhdistuneet, koska taas ovat likaisia. :)
Relaa. Pääasia, että olet mukava ja turvallinen äiti. Se merkitsee paljon enemmän. Harrastukset on ihan ok, mutta kolme- ja kuusivuotiaat tykkäävät huumorista ja äidin kanssa puuhailusta kuitenkin eniten.
Otat ne vaan mukaan kivaan "siivousleikkiin".
Vastaanotolle tutkituttamaan ADHD niin saat sen pirireseptin.
Olipa kunnon itkupotkuraivarit vaikuttaa, että normielämä ei ole oikein vielä iskostunut ei ole aikaakaan, kun itse olin pieni lapsi, ei autoa, ei puhelinta, perheessä ja kaupoissa käytiin tarjousten perässä viikon tarjoukset katsottiin lehdestä etukäteen, isä ja äiti meni eri kauppoihin hakee tarjouksia ja normi tuotteet, jotka oli jossain kaupassa halvempia kuin toisessa.. normi päivärutiini, kun äitini haki minut tarhasta pyörällä töistä tullessa ja kaikki oli kotona, niin seuraavaksi mentiin kauppaan ja sitten laitettiin ruokaa siskoni oli vanhempi, joten hän kulki itse koulusta kotiin ei toki joka päivä samaa, mutta muutaman kerran viikossa
miten nyt tuntuu että joka ikinen asia on liian vaikeaa??
Rakkaudesta jaksetaan. Jos koti on aina tiptop, lapset on ikäänkuin siivottu näkyvistä. Naisen kannattaa itse päästä irti ja antaa lasten kasvaa.
Valintojen maailma. Jokainen lapsi ja millasta työtä tekee. Kuin peräkanaa hankkii lapset. Onko parisuhde lujaa tekoa varsinkin jos reissuhommissa menee toinen.
Meillä on yksi lapsi ja yhteen jää. Työhommat oon vaihtanut koska lapsi on tärkeämpi ja minun hyvinvointini heijastuu täysin arkeen. Olen lastani varten. Myös että jaksan harrastaa ja saan tehdä omia juttuja. Kyllä se onnistuu yhden kans mainiosti.
Kyllä se aina työelämä yhdenkin lapsen kanssa väsyttää mutta semmosta se on. Nukkumiseen on hyvin aikaa :)
Minä pyrin rakentamaan arjen niin että on mukavaa lapsella ja itselläkin useimmiten :D
Minä en valittamista jaksa kuunnella. Pitää ymmärtää valintojensa seuraukset ja jos ne on väärin tehnyt niin myöntää se ja koittaa kestää.