Miten voin ikinä saada töitä? Kaikkialla vaaditaan aikaisempaa kokemusta!
Olen siis 18-vuotias lukiolainen. Työhistoriani on 2 viikkoa kaupungilla rikkaruohojen kitkemistä. Alle 18-vuotiaana tuntui, ettei mihinkään päässyt, koska oli alaikäinen. Nyt taas täysi-ikäisenä mihinkään ei pääse, koska ei ole aikasempaa kokemusta. Mistä helvetistä sitä kokemusta sitten saa? Lähinnä siis puhun kesätöistä, viikonlopputöistä ja muista koulun loma-aikojen töistä. Pelkään, että sitten tulevaisuudessa en saa ns. "oikeita töitä", koska ei ole kokemusta juuri mistään töistä.
Kommentit (17)
Harrastustoiminta, jos vaikka olet vetänyt partioryhmää, urheiluharkkoja tai esiintynyt soittaen. Vapaaehtoistyöhön voi myös hakeutua. Tuossa vaiheessa pitää myös hankkia koulutus, jos sulla ei jo ole ammattia. Koulun kautta pääset työharjoitteluun. Suorita se hyvin! Älä myöskään luovuta. Työnhaku vie oikeasti aikaa ja vaatii henkistä kanttia ihan älyttömän paljon.
No itsellä vähän sama tilanne, mutta ikää lähemmäs 30..
Kesätöitä syksyllä? Tän on pakko olla provo.
Vuokratyö firmoista kannattaa hakea, siellä on töitä tarjolla joihin ei tarvi kokemusta.
Siivoamaan pääsee aina. Ja kavereiden kautta saa töitä.
Tämähän on juurikin ongelma lukiossa. Sehän ei valmista mihinkään, työkokemusta ei kerry harjoitteluissa ja sitä pitää vaan odotella aikaa jolloin lähtee lukemaan jotain oikeaa alaa ja sitten saa sitä kokemusta. Hukkaan menneitä vuosia nykypäivänä. Se on erikseen se yläluokkainen lukioon menevä porukka, jotka suhteilla niitä töitä saavat isän firmasta.
Ei sitä kokemusta oikeasti tarvi moneenkaan työhön. Se nyt vaan on näppärä sanoa, että sulla ei ole tuota kokemusta kun jokin muu ominaisuus ei täsmää. Tai sitten työt on jo luvattu jollekin toiselle.
Minulla taas on yli 30 vuoden työkokemus, ja myös vaikea saada työtä. On tämä hassua. Tsemppiä AP:lle työnhakuun!
Vanhempien kautta moni pääsee kesätöihin.
Riippuu ihan siitä millaisia töitä haet. Monessakin ilmoituksessa sanotaan että aikaisempi kokemus on eduksi mutta se ei tarkoita että sitä kokemusta on pakko olla, mutta jos sulle kelpaa aluksi melkeinpä mikä vain työ niin etköhän jonkun paikan löydä.
Osa-aikatyötä luulisi löytyvän, kun monen työttömän ei kannata osa-aikaiseksi lähteä kun voi lopputulos olla se että saa vähemmän rahaa kun kokonaan työttömänä.
Kysele!!
Itse muutin 16-vuotiaana omilleni 200km päähän kotoa.
Kävin ammattikoulua, olin joka vuosi koko koulun paras oppilas, keskiarvo siis ~4.8/5.
Suoritin työharjoittelut loistavasti.
Kesätöitä en saanut kertaakaan, ne vei aina paikalliset pilottitakit, amispopittajat ja kaiken maailman rellestäjät. Koska heillä oli suhteita jne.
Eli ainut joka.merkkaa on suhteet, voi olla vaikka kuinka fiksu, taitava ja asiallinen niin eipä siitä apua ole jos ei saa tilaisuutta näyttää.
Muutin taas ~120km päähän amk opintoja suorittamaan, en saanut kesätöitä, koska muilla oli kokemusta edelliskesiltä suhteilla tai niillä saadun ekan duunin kautta.
Samalla puolijuopot kaverit amiksesta sai tilaisuuksia toisensa jälkeen, kun heidän isät(paikallisia yrittäjiä) soitteli että ottakaas poika töihin.(pidin siis yhteyksiä ja seurasin tätä sivusta)
Jouduin lopulta jättämään amk:n kesken, koska en saanut harjoittelu/lopputyöpaikkaa, kun kokematon ~22-23vuotias ei kelvannut.
Pidin taukoa opinnoista, eli olin työtön ja en saanut töitä, koska ei ollut kokemusta.
Sitten jatkoin yliopistoon, eikä sieltäkään mitään töitä ole saanut, kun olin liian vanha pyörimään bileissä luomassa suhteita ja kokmuksen puute ei auta.
Eli suhteet ja kokemus on kaikki kaikessa, tai päätyy 30+ kerhoon ilman mahdollisuutta töihin.
Oikeastaan jo kun täyttää 20v ja ei omaa oikeaa kokemusta, voi melkein heittää pyyhkeen kehään, koska ne joilla sitä on = menee aina ohi.
Mun siskontyttö ei ollut missään töissä ennenkuin pääsi ylioppilaaksi. Haki ensin yliopistoon, mutta ei päässyt ekalla kerralla sisään. Haki vuokrafirman kautta töitä ja pääsi koko lukuvuodeksi päiväkotiin eskarilaisten ryhmään yhden lapsen henkilökohtaiseksi avustajaksi. Haki sen jälkeen uudelleen yliopistoon ja pääsi sisään. Opiskelee siis lastentarhanopettajaksi. Heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pääsi kesätöihin päiväkotiin. Nyt siis opiskelee toista vuotta yliopistossa. Eli ei aina tarvita työkokemusta.
Työkokemuksen puute noin nuorella ei ole merkittävä haitta.
Se on ihan normaalia, ettei nuorella ole ehtinyt syntyä työkokemusta. Jokainen on omassa nuoruudessaan ollut enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa.
Sitten kun ikää alkaa olemaan lähempänä 30 vuotta niin ainakin itse miettisin moneen kertaan palkkaanko kyseistä ihmistä. Ilmeinen piilevä riski jonka voi välttää palkkaamalla jonkun kenellä on "normaali työhistoria".
Työn hakeminen pitää myös itsessään nähdä työnä. Ottaa ihan asiakseen selvittää paikkoja minne voi hakea ja olla aktiivinen asian suhteen. Kysellä kaikkien sukulaisten ja tuttujen kautta jos jollain olisi antaa vinkkiä tai suositella jonnekkin. Kaikki ei oivalla miten paljon enemmän on mahdollista tehdä. Iso osa paikoista on piilotyöpaikkoja joihin pääsee vain sosiaalisten verkostojen kautta.
t. joku joka on palkannut ihmisiä töihin
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin 16-vuotiaana omilleni 200km päähän kotoa.
Kävin ammattikoulua, olin joka vuosi koko koulun paras oppilas, keskiarvo siis ~4.8/5.
Suoritin työharjoittelut loistavasti.
Kesätöitä en saanut kertaakaan, ne vei aina paikalliset pilottitakit, amispopittajat ja kaiken maailman rellestäjät. Koska heillä oli suhteita jne.
Eli ainut joka.merkkaa on suhteet, voi olla vaikka kuinka fiksu, taitava ja asiallinen niin eipä siitä apua ole jos ei saa tilaisuutta näyttää.
Muutin taas ~120km päähän amk opintoja suorittamaan, en saanut kesätöitä, koska muilla oli kokemusta edelliskesiltä suhteilla tai niillä saadun ekan duunin kautta.
Samalla puolijuopot kaverit amiksesta sai tilaisuuksia toisensa jälkeen, kun heidän isät(paikallisia yrittäjiä) soitteli että ottakaas poika töihin.(pidin siis yhteyksiä ja seurasin tätä sivusta)
Jouduin lopulta jättämään amk:n kesken, koska en saanut harjoittelu/lopputyöpaikkaa, kun kokematon ~22-23vuotias ei kelvannut.
Pidin taukoa opinnoista, eli olin työtön ja en saanut töitä, koska ei ollut kokemusta.
Sitten jatkoin yliopistoon, eikä sieltäkään mitään töitä ole saanut, kun olin liian vanha pyörimään bileissä luomassa suhteita ja kokmuksen puute ei auta.
Eli suhteet ja kokemus on kaikki kaikessa, tai päätyy 30+ kerhoon ilman mahdollisuutta töihin.
Oikeastaan jo kun täyttää 20v ja ei omaa oikeaa kokemusta, voi melkein heittää pyyhkeen kehään, koska ne joilla sitä on = menee aina ohi.
Tämän on pakko olla provo tai sit sä olet lähettänyt tyyliin yhden hakemuksen vuodessa.
Kyllä mä kans parikymppisenä jouduin hakemaan ja hakemaan ja näytti siltä etten työllisty ikinä. Varsinkin jos ensimmäinen/ensimmäiset työpaikat on kysymyksessä niin on vaan haettava mahdollisimman moneen paikkaan. Kyllä sitä kokemusta alkaa sit kertymään.
Up