Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä diagnoosi tai sekopäisyyden muoto tämä on?
10.09.2017 |
Olen kerta kaikkiaan kyllästynyt. Olen ollut useamman vuoden naimisissa miehen kanssa, jolla on tosi erikoinen tapa puhua ja tarinoida kaikkea jatkuvalla syötöllä. Siis en tiedä onko hänellä joku ihan nimettävä vaivakin vai mitä hittoa on tämmöinen, että kun puhuu jotain, niin puhuu ihan kuin mieli ei olisi yhtään mukana siinä mitä sanoo ja usein ei olekaan. Herraa kiinnostaa vain oma älypuhelin ja chattailu ympäri maailman ja somen loputon viihdetarjonta. Siis jos vaikka kysyn selvää juu vai ei kysymystä tai mitä meinaa tehdä tms. niin sanoo yhtä ja jos kysyn samaa tunnin tai viikon päästä tai ensi kuussa niin puhuu ihan päinvastaista ja väittää kuin ei olisi ikinä käyty keskustelua asiasta ja ei hän ole sanonut niin. Joskus minä sanon hänelle keskustelussa jotain ja hän vastaa. Kohta kysyn samaa asiaa toisella tavalla niin vastaa eri tavalla. Sanotaan että mies on ulkomaalainen ja puhumme keskenämme englantia. Siis kyllä hän välillä varmaan valehteleekin ihan tietoisesti ja välillä tuntuu, että oikein nauttii siitä, että olen ihan epätietoisuudessa mitä hän milloinkin on mieltä ja mikä asian laita on. Hänellä on semmoinen ärsyttävä sanontakin, että vaan tyhmä ei vaihda ikinä mielipidettään.
No okei. Mies on mulkku. Myönnetään.
Ei siinä mitään, mutta nyt mietityttää meidän 6 v lapsikin, jolla tuntuu olevan välillä vähän samanlaista vaivaa. Lapsilla on kai mielikuvitusta, mutta selittääkö se kaiken. Tai oireilee tätä meidän parisuhteen erikoisuutta kun isästä ei ota aina selvää puhuuko puuta heinää vai pitääkö sana vielä viikon päästä. Mitä mä lasten psykologiasta tiedän, mutta usein lapsikin kertoo ihan mielikuvitustarinoita. Suoraan sanottuna valehteleekin välillä. Mutta en ymmärrä tuota miten lapsi myös puhuu välillä ensin juu jotain ja kohta kumoaa koko jutun ja sanoo ei. Viikko sitten väitti, että joku laite on tippunut lattialle. Nyt on sitä mieltä, että ei se tippunut ja kun kysyn miksi hän sitten väitti niin, kun minä kävin korjaajallakin ja sanoin sille, että on tippunut.
Samanlainen patologinen valehtelijako tästä lapsestakin on tulossa kuin isästään, että ei erota totuutta valheesta ja puhuu puuta heinää ja pelkkää höpöä.
Mä olen monta vuotta miettinyt tuota miehen ajattelutapaa mitä se voisi olla. Kyllä hän siis ihan realiteeteissa muuten on ja hoitaa työnsä, mutta onko vaan motivaatio-ongelma, että ei vaan kiinnosta mitä puhuu. Mies on kyllä muuten aika välinpitämätön minua kohtaan. En tiedä miten kauan jaksan katsella tuommoista, mutta ei mennä siihen tässä. Siis onko joku törmännyt tämän tyyppiseen höpökäyttäytymiseen.
Ja nyt se lapsi sitten on taas sitä mieltä asiaa mietittyään, että on se tippunut. Kysyin, että pelottaako sitä myöntää sitä, jos minä suutun siitä ja sanoo, että joo. No mistä mä taaskaan tiedän onko tämäkään totta vai ei. Minua suututtaa enemmän se, että minulle valehdellaan ja puhutaan höpöjä kuin myönnetään joku moka.
Kommentit (11)
Jos mies on mulkku etkä luota häneen niin miksi olette vielä yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata mennä neegrein kanssa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensiksi otan osaa, tuo on todella häiritsevää ja inhottavaa. Yrittää puhua järkevästi ja toinen vaan puhuu puutaheinää "en minä koskaan niin sanonut" tai "ei niin koskaan tapahtunut". Aina pitää versioida ja vaihtaa tarinaan sopimattomat yksityiskohdat parempiin. Mulla on mies joka tekee tuota ja taitaa olla sukuvika, mummonsa on täysi mytomaani, miehestä olen bongannut piirteitä kaikista dramaattisista persoonallisuuksista. Parhaimmat kuvaukset siitä, mitä ihmettä ihminen ajattelee valehdellessaan jatkuvasti löysin jostain histrionistien omalta palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on mulkku etkä luota häneen niin miksi olette vielä yhdessä?
Koska lapsi. Pelkään, että tekisi omilla tarinoillaan erostakin tosi ruman ja traumaattisen. Olen joskus pyytänyt sossujen apua tietynlaisen henkisen vallan perusteella (mm. uhannut lapsikaappauksella) ja sossut käänsivät asian vain niin, että tarvitsen lapsenhoitoapua, koska olen väsynyt. Oikeastaan sossuilla on moniakin omia stoorejaan siellä ja en jaksaisi nyt alkaa vääntää niiden kanssa enää mistään, koska ovat jättäneet minut täysin ilman mitään apua. Yleensäkin kaikki sossutyöntekijät päiväkotia myöten ovat täysiä nyhväkkeitä. Sen sijaan, että valittaisivat miehelle itselleen suoraan, jos on jotain puutteita lapsen aamuvarustuksessa, niin käyttävät minua viestinviejänä siitäkin huolimatta, että olen sanonut, että sanoisivat siitä itse asianomaiselle. Eivät sano ja mies nauraa partaansa. Eivät osaa muka tarpeeksi englantia tai on muka kiire. Mies on itse nauraen sanonut kun olen kysynyt että miten päivä meni niin ei häntä kiinnosta mitä blaablaa ne puhuu kunhan sanoo vaan joo ja okei. Ei siis ymmärrä täysin suomea ja ei kiinnostakaan. Paskat! Mies on ihan yhtä lailla lapsen vanhempi ja vastuussa, mutta kukaan ei vaadi häneltä yhtään mitään. Haluavat vain, että tapellaan keskenämme tai erotaan. Mies on sitä mieltä, että lapsi asuisi sitten hänen luona. Mitään realismia siinä ei ole hänen työkuvioidenkaan osalta. Kunhan sanoo, mutta tietty vittumaisuus huomioiden niin kyllä mä pelkään että se voisi suuttuessaan tehdä erosta tosi vaikean ja kaivaisi kaikki minunkin puutteet esille. Uskomatonsa sinänsä, että se niistä aiemmistakin sossujen puhutteluista pääsi luikertelemaan parilla eri keskustelulla. Liekö edes tuntia puhuneet ja minä sen sijaan selitän ja selitän tuntikausia monelle taholle ongelmia ja mitään apua en ole saanut. Eli en luota viranomaisiin enää yhtään. En edes mahdollisessa erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sossut puhuvat kanssasi noin pidempään, niin kyllä pitävät sinua siinä vastuullisena osapuolena lapsenkin suhteen. Huomaavat, että miehen kanssa keskustelu on yhtä tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kykenemättömyys tiivistää. (Latinankielistä nimeä en tiedä.)