Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jätänkö perheeni? Mitä teen elämässäni seuraavaksi?
Surullinenaitimamma
10.09.2017 |
Mitä teen? Olen aivan lopun uupunut ja väsynyt elämääni. Olemme miehen kanssa melkein 30 vuotiaita. Yhdessä olleet yli 10 vuotta. Meillä lapsi, joka täyttää kohta vuoden. Olen nyt uudelleen raskaana ,vasta hyvin alussa.
Inhoa vain elämääni. Joka päivä riidellään. Mies ei enää sano rakastan sinua. Tiuskimimme. Hän ei halua tulla lähelleni. Kylmät välit. En itsekään tiedä mitä tunnen. Rakastan, en rakatasta, rakastan. Lapsen takia yritän. Tätä jatkunut nyt muutaman kuukauden. Itken itseni joka ilta uneen. Mies kuulee sen. Ei reagoi. Vauvan kanssa yksin hankalaa päivisin. Joku varhaisuhmaikä. Kitisee koko ajan. Mies päivät töissä. Paljon naistyökavereita. Saa kai niiltä tarpeeksi huomiota. Minä hoidan koko asunnon, lapsen, teen ruoan. En jaksa lähteä mihinkään kun hän tulee töistä. Olen masentunut. En halua elää. Itkettää vain. Mies pahoittaa koko ajan mieleni. Tiuskii pienistä asioista. Emme pysty enää keskustelemaan. Onko tämä nyt ikuisesti tällaista. Haluan eron. En halua eroa. En tiedä. Meis lähti juuri lapsen kanssa ulos. Minun tekisi mieli jättää kihla-vihkisormukset pöydälle ja lähteä kokonaan pois. Ikusesti. En kuitenkaan pysty siihen. Minun rakas lapseni. En halua hänelle pahaa. Tuntuu että en halua elää. Elämässäni ei ole mitään. Ei ystäviä. Ei mitään. Vain rakas lapseni. Ja toinen sisälläni.
Onko muilla ollut samanlaista. Tarvitsen tukeani. Minun piti vain kirjoittaa tämä johonkin. Purkaa oloani. Kiitos jos luit. :(
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halauksia täältä! Voisitko sä jutella jollekin ulkopuoliselle tai soittaa auttavaa puhelimeen?
Tuo ensimmäinen vauvavuosi on aina pahin. Menee kyllä ohitse! :) Meilläkin oli ensimmäiset kuukaudet tuollaista. Kuuluu siihen vauva-arkeen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Oletko s?
Mikä? :D jaa sinkku.... aapee kirjoitti olevansa naimisissa.
Sanotko itse miehellesi, että rakastat? Miksi riitelet? Mies ilmeisesti hoitaa lasta, sinulla mahdollisuus muuhunkin kuin kotielämään. Menet sen miehesi luo ja halaat pitkään ja lujasti.
Katsohan peiliin ja mieti noita kirjoituksia, että et halua elää ja sinulla ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välitäthän... Esimerkiksi lapsestasi. Ja jotta lapsellasi olisi parempi, niin sinun on voitava psremmin... Mitä sinä voit tehdä oman hyvinvointisi eteen? Sanot miehellesi, että joko keskustelette muutostarpeesta ja annat vielä mahdollisuuden, tai lähdet jamies jää elareita maksamaan.
Voisiko sinulla olla masennus? Koita jaksaa hakea apua, soita terveyskeskukseen ja pyydä päästä puhumaan hoitajan tai lääkärin kanssa jaksamisestasi ja mielialastasi. On ok hakea apua ja on ok myös tarvita apua elämänsä eri vaiheissa. Älä tee liian isoja päätöksiä murheesi alhossa. Keksisitkö jotain kivaa tekemistä, jonka voisit ottaa osaksi arkeasi? Vaikkapa jokin hyvä kirja tai kävely luonnossa. Juttuseuraa voi koittaa löytää vaikkapa momzie apin avulla. Tietääkö miehesi siitä kuinka uupunut olet? Voisitteko harkita terapiaa? Jotkut seurakunnaat tarjoavat maksutontakin terapiaa pariskunnille. Tsemppiä, älä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko s?
Mikä? :D jaa sinkku.... aapee kirjoitti olevansa naimisissa.
S kirjaimella alkaa nimeä lähinnä tarkoitin....
En ota kantaa teidän parisuhteeseen mutta sulla varmaan masennusta. Synnytyksen jälkeinen hoitamaton masennus. Lapsikin aistii, että äiti ei ole kunnossa ja siksi varmaan osittain uhmaa. Juttele neuvolassa asiasta. Saat kyllä apua, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeinen masennus. Soita neuvolaan. On niille tuttu juttu, et ole ainoa.
Mulla täsmälleen sama tilanne! !! Mutta mies ei ole naisvaltaisessa työssä.
Mulla on jo vuokrakämppä tiedossa mutta en saa kuitattua sitä.
En ole miehelleni minkään arvoinen.
Mistä päin Suomea sä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeinen masennus. Hae heti apua neuvolasta. Saat kotiapua, lääkettä ja terapiaa. Itsellä kesti 2 kk siitä kun sain diagnoosin. Sen jälkeen kaikki ok, lapsi nyt 17 v. Rohkeasti vaan soita neuvolaan, ei haittaa jos itkettää, ne on tottuneet..
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi kirjoitusvirheet, niitä oli paljon. Tiedän. Ei vain jaksa enää välittää mistään. Ei yhtään mistään enää. :(