Millaisia murheita teillä on oman luonteenne kanssa?

En osaa antaa arvoa itselleni. No eipä sitten toisetkaan.

Ei riitä palstatila näihin.

Onneksi itse tiedostan ja olen oppinut jossakin määrin kontrolloimaan.

Aloitekyvyttömyys vaivaa, olen jo 31v enkä tiedä vieläkään mitä haluaisin tehdä työkseni.

Sen lisäksi vaivaa sosiaalisten tilanteiden pelko ym

impulssiivisuus ja nopea kyllästyminen tekemisiin

Olen ihan saamarin itsepäinen. Tavallaan se on myös voimavara, ja oon saanut paljon aikaan sen ansiosta koska muuten mulla on aika laiska ja mukavuudenhaluinen luonne, mutta sääliksi käy läheisiäni... :D

Olen myös tosi päättämätön, pelkään niin paljon että teen väärän päätöksen että annan asioiden luisua aina viime tippaan tai kokonaan ohi kun en uskalla tehdä mitään.

Kuulemma vähättelen itseäni. Jotenkin helpompaa alentaa itsensä ennen kun joku muu sen tekee.

Vetäydyn jos en kestä jotain ihmistä, olen helposti vähän kateellinenkin, tunnen itseni usein ulkopuoliseksi.

Taipumus ylimielisyyteen, jota en arvosta ollenkaan. Joudun jatkuvasti tekemään töitä, jotta ylimieliset tunteeni eivät näkyisi muille.

Intohimoisuus. Teen yleensä kaiken intohimoisesti, olen myös ehkä liian "läsnä", tulen helposti iholle koska itse olen avoin sydämeltäni, en tee sitä tahallani vaan nämä piirteet ovat osa luonnettani. Toisaalta siunaus, toisaalta kirous. Tämä piirre jakaa ihmiset inhoajiini tai niihin jotka pitävät minusta.

Olen myös hyvin herkkä sisimmiltäni, aistin hyvin helposti asioita, ja myös huomaan ihmisissä asioita. Olen hyvä havainnoimaan ympäristöäni. Herkkyys tänäpäivänä etenkin työelämässä on pelkkä rasite, ja kuormittaa itseäni hyvin paljon vaikka en sitä näytä ulospäin. Toisaalta se antaa myös paljon, taide-ja luontoelämykset ovat suuri voimavara koska herkkänä koen ne voimakkaasti, ja pystyn kokemaan ne hyvin vivahteikkaasti. Herkkyys tuo myös syvällisyyttä ja läsnäolon taitoa.

Olen liian auktoriteetintuntoinen. Esim. pomon kanssa kanssakäymistä hankaloittaa todella.

Mä olen aika tottelematon ja itsepäinen. Käsken itseäni tekemään tiettyja asioita, jotka olisivat järkeviä, mutta hannaan niin pirusti vastaan.

En ole luonnostani sosiaalinen vaan joudun pinnistellä tullakseni toimeen ihmisten kanssa. En ymmärrä muita ihmisiä. Lääkitsen ahdistuneisuuttani alkoholilla ja pelkään alkoholiriippuvuuden alkamista.

Piilotäydellisyydentavoittelu ja ylianalyyttisyys, mikä ilmenee vetkutteluna, harvoin saa aloitettua/tehtyä juttuja ajoissa.

Flegmaatikkona olen saamaton ja liian mukavuudenhaluinen.

Olen myös taipuvainen myöhästelemään ja nukkumaan liian vähän.

Olen herkkä ja aistin helposti muiden ihmisten tunnetilat.

Liika sinisilmäisyys ja yli-empaattisuus. Siihen pisteeseen että mua on hyväkskäytetty ihan 100-0. Nykyään osaan olla varovaisempi, mutta tuntuu että ystäväpiiri kutistunut, kun en enää olekkaan se ihminen jolta voi pyytää mitä vain. Toisaalta, oikeat ystävät ovat jääneet jäljelle.

Kannan kaunaa, vaikka oikeasti luulen unohtaneeni ja anteeksi antaaneni jonkun vanhan tapahtuman. Jos tulee riitaa, jokainen yksityiskohta siitä vanhasta tapahtumasta palaa mieleen, kuten myös ne vihan tunteet joita silloin koin. Otan näitä asioita esille, jotka eivät mitenkään liity sen hetkisen riidan aiheeseen.. kerran räjähdettyäni unohdan taas kaiken (siihen asti kunnes tulee joskus seuraava, iso riita jostain), ja olen kuin mitään pahaa ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Voin ehkä vaikuttaa hieman mielipuolelta, kun yhdessä hetkessä räjähdän totaalisesti, ja seuraavassa hetkessä olenkin rauhallinen, iloinen oma itseni ja kyselenkin vielä mököttävältä ja tulistuneelta riitakumppaniltakin hymyillen (en virnuillen ja vittuilevaan sävyyn, vaan aidosti hymyillen), juoko hän kupin vai 2 kahvia, jos keittäisin, tai mitä tekisin tänään ruuaksi. Jotain tasapainoa toivoisin tähän...

Työpaikallani olen erittäin ahkera ja omatoiminen, mutta kotona en tee kuin ne ihan pakolliset työt. En osaa unelmoida, enkä osaa määritellä itseäni muuten kuin palkkatyölläni. Ei ole oikein harrastuksia tai muutakaan. Olen miettinyt johtuuko tämä miehestäni.. nimittäin hänellä on kotona kaikenlaisia projekteja, ja niistä olen ollut aina innoissani hänen puolestaan, ja auttanut jos on tarvinnut. Jos kerron, että voisin alkaa käymään salilla, saan vastaukseksi kettuilua ja saarnaa siitä, kuinka mun pitää ottaa kaikesta selvää ja ottaa myös oikeanlainen ruokavalio mukaan. Etten mene vaan salille ja tee siellä "jotain", vaan oikeasti teen jonkun räätälöidyn ohjelman mukaan. Sanoin joskus haluavani kanoja, kun ulkorakennuksessa on hyvin tilaa. En kuulemma osaisi ja homma jäisi tekemättä. Kaikki pienet remppaehdotukset on mies kuitannut jollain "ehei, ei se olis hyvännäkönen". Eräässä käsityökerhossa olin, ja siitäkin mies vain vittuili, kun kurssit maksoi puolelta vuodelta 60e, eikä siellä tehty mitään "tarpeellista". Oli kuulemma vain turha marttakerho. Olen kova leipomaan, joten ajattelin tilata erilaisia koristeluvälineitä netistä. Turhaa rahankulutusta kuulemma sekin.. Eli olen tallottavissa, ja tuntuu etten ole tarpeeksi fiksu, kun en keksi fiksuja harrastuksia tai tee niitä oikein.

Vähän ohis tuli, mutta menkööt.

Yksi itsensä alentaja täällä kans! Miten tästä pääsis eroon?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan saamarin itsepäinen. Tavallaan se on myös voimavara, ja oon saanut paljon aikaan sen ansiosta koska muuten mulla on aika laiska ja mukavuudenhaluinen luonne, mutta sääliksi käy läheisiäni... :D

Olen myös tosi päättämätön, pelkään niin paljon että teen väärän päätöksen että annan asioiden luisua aina viime tippaan tai kokonaan ohi kun en uskalla tehdä mitään.

Hei toveri 👋 ollaan samikset!

En saa mitään ikinä valmiiksi kun kyllästyn ja aloitan uuden projektin.

Kärsimättömyys. En kestä toisten ihmisten hitautta, hidasälyisyyttä tai päättämättömyyttä.

Tämä on mielestäni tosi ruma luonteenpiirre ja yritän pitää sen kurissa tai edes piilossa, mutta kyllä se valitettavan usein näkyy päällepäin. Muuten en ole ylimielinen enkä pidä itseäni muita parempana. Mutta satun sattumalta olemaan nopea kaikissa tekemisissä: syöminen, asiointi, pukeminen, hoksaaminen jne. ja on piinaavaa odottaa aina muita ihmisiä.

Ei minulla ongelmia ole, muilla senkin edestä😁

Vierailija kirjoitti:

Kärsimättömyys. En kestä toisten ihmisten hitautta, hidasälyisyyttä tai päättämättömyyttä.

Tämä on mielestäni tosi ruma luonteenpiirre ja yritän pitää sen kurissa tai edes piilossa, mutta kyllä se valitettavan usein näkyy päällepäin. Muuten en ole ylimielinen enkä pidä itseäni muita parempana. Mutta satun sattumalta olemaan nopea kaikissa tekemisissä: syöminen, asiointi, pukeminen, hoksaaminen jne. ja on piinaavaa odottaa aina muita ihmisiä.

Ai mä vastasinkin jo tähän...