Onko muita, joilla ei käy vieraita.
Niin surullinen. Niin monet lähipiiristä kyläilee toisillaan. Meillä ei käydä. Monenlaista selitystä on tullut ns avoimiin kutsuin. Mitään erityisiä ns kahvikestejä ei uskalla pitää kun nolottaa se, kun kukaan ei tule. Viimeksi kutsuin vanhan kaverini kesäloman ajalla käymään. Sanoi, että tulee, jos ehtii. Ei näkynyt elu ei ehtinyt. Jotenkin surku, että kaverit on kaikonneet.
Kommentit (20)
Mun luona ei oo käyny kukaan 6 vuoteen tai soittanu. Mietihä sitä.
Ei mielläkään käy vieraita. Tosin tilanne eri; sopii meille, ei edes kaivata kyläilyjä.
En halua vieraita. Miehellä ja minulla on omat kaverit ja nähdään heitä muualla kuin meidän kotona. Näin on hyvä.
Meillä kyllä käy, mutta jostain syystä en saa itse koskaan vastakutsua.
t. äitiyslomaileva, uusia tuttavuuksia toivova
Vierailija kirjoitti:
Mun luona ei oo käyny kukaan 6 vuoteen tai soittanu. Mietihä sitä.
Oletko yrittänyt itse, oletko soitellut heille? Olen tälle vuodelle kutsunut yhdeksää ihmistä käymään. Ei ole näkynyt eikä vastakutsuja tullut. Ap.
Onneksi ei käy. Ei jaksa kokoajan olla juttelemassa ihmisten kanssa. Kylään kutsutaan usein, mutta harvoin jaksaa. Pakko kuitenkin välillä käydä, ettei kaikki ihmissuhteet (perhettä lukuunottamatta) katoa.
Olen eronnut ja asun yksin.
Aikuiset lapset käyvät oma-aloitteisesti tai pyynnöstä. Muita en oikeastaan haluakaan.
Tilanne on ihan hyvä, näen ystäviä harvakseltaan "kaupungilla" ja sitten on joskus isompia juhlia suvun piirissä. Itsekin niitä olen pitänyt, esim. ylioppilasjuhlia lapsille ja pyöreitä synttäreitä.
Tuntuu, että tämä helsinkiläinen elämänmeno on vieraantunut peruskyläilyistä kahvitteluineen. Kun asuimme pikkutaajamassa, niin avoimet ovet oli ihan toisella tapaa periaate. Kuka tahansa oli usein ovelle koputtelemassa. Kiva sekin!
Ei meilläkään käy kuin sukulaisia joskus.
Vierailija kirjoitti:
Niin surullinen. Niin monet lähipiiristä kyläilee toisillaan. Meillä ei käydä. Monenlaista selitystä on tullut ns avoimiin kutsuin. Mitään erityisiä ns kahvikestejä ei uskalla pitää kun nolottaa se, kun kukaan ei tule. Viimeksi kutsuin vanhan kaverini kesäloman ajalla käymään. Sanoi, että tulee, jos ehtii. Ei näkynyt elu ei ehtinyt. Jotenkin surku, että kaverit on kaikonneet.
Tämä kirjoitus on kuin omasta kynästäni.
Vierailija kirjoitti:
Ei mielläkään käy vieraita. Tosin tilanne eri; sopii meille, ei edes kaivata kyläilyjä.
Meillä sama. Ahdisti kun miehen kaveri välillä pöllähti vaimoineen meille kylään, vaikka mies ei edes ollut kotona. Ei ole pariskuntaa näkynyt nyt kun mies sanoi, ettei meille saa tulla ilmoittamatta. Hyvä näin.
Valitettavasti joskus käy. Ei tarttis käydä.
Ei käy kavereita, mutta en tosin kutsukaan. Kavereiden kanssa käydään kahviloissa tai tekemässä jotain eli vietetään aikaa jossain muualla kuin kummankaan kotona. Sen sijaan sukulaisia käy kylässä.
Kyllähän noita käy aina välillä. Ajattelin olla kysymättä enää. Inhoan kahvittelua, se on pakkopullaa. Kerran kahdessa vuodessa riittää.
Ei käy vieraita ja hyvä niin, koska en jaksaisi työpäivän jälkeen tai viikonloppuisin kestitellä ketään.
Aikuiset lapset toki käyvät, mutta heillä on avaimet tänne ja itse laittavat ruokansa tai kahvit keittävät.
Meillä ei käy vieraita kuin ehkä yhden tai kaksi kertaa vuodessa. Joskus ajattelin, että olemme outoja, mutta nykyään en välitä. Olen itse äärimmäisen sosiaalisessa ammatissa ja kuitenkin extrovertti, joten ei kyllä jaksaisi vieraita vapaa-aikana. Näen muutamia kavereitani joskus jossain vapaa-ajalla. Ihan hyvä näin.
Ja yksinäisyys vaan lisääntyy ja masennus. Olen huomannut saman. Ei ihmiset kyläile toistensa luona. Kyllä elämä oli paljon rikkaampaa ennen. Minusta oli kiva, että ihmisiä tuli ja meni.
Ei kahvinkeitto niin työlästä ole ja kaupasta saa pakastepullaa. Mut ollaan omissa kopperoissamme.
Hautajaiset joihin ei osallistu yhtään sukulaista/ystävää ovat lisääntyneet. Aika surullista.
No me, mut eri syystä, kun ei kutsuta ketään ja ollaan itse laiskoja menemään. Juhlat ok, niihin mennään ja niihin kutsutaan, mutta niihinkin on kutsuttu vain ihan läheiset, ei pikkuserkkua, jota nähtiin viimeksi kolme vuotta sitten tai naapuria, jolle sanotaan joskus päivää.