Miltä uskoontuleminen tuntuu?

Up. Kertokaa. Vai ovatko kaikki uskovaiset vielä kirkonmenoissa tai kahveilla?

Hei!

Uskoon tulemisen voi kokea hyvin monella tavalla: joillekin se on yhtäkkinen syvä kokemus, joillekin pitkä prosessi ja toiset ovat kasvaneet uskovansa kodissa eivätkä muista tiettyä uskoontulohetkeä, vaikka uskossa ovatkin. Tapoja tulla uskoon on siis monia ja toiset kokevat sen syvänä kokemuksena ja ilona tms., kun taas toiset eivät hirveästi koe muuta kuin ehkä rauhan tms. Oleellista siis on, että luottaa siihen, että Jeesus on kuollut minunkin syntien puolesta.

Tunnet olevasi mielisairas kun uskot johonkin näkymättömään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus asiasta:

Tässä on jo neljättä päivää vaivannut todella löysät ulosteet tai oikeastaan ehkäpä jo ripuli olisi oikea termi.

Outoa tässä on se, että aamuisin kun herään, niin pitää juosta vessaan ja suoli tyhjenee todella ärhäkästi miltei kerralla. Aamuisin vessassa tarvitsee rampata noin 2-4 kertaa. Ja tämän ripuloinnin jälkeen joskus tulee melko heikko olo.

Kuitenkin kun suoli on jo ihan täysin tyhjä, niin pystyn kuitenkin syömään ja juomaan ihan normaalisti, eikä vatsa tunnu siihen reakoivan mitenkaan huonosti, mutta kuitenkin sitten päivän mittaan ei tarvitse käydä lainkaan vessassa, vaan sitten taas seuraavana aamuna ja kaikki sitten tyhjeneekin taas ripulina ulos.

Olisiko mitään konsteja miten tämän vaivan voisi saada jotenkin kuriin? Olisi melko kiusallista jos tämä vaiva ehtisi jatkua ensi viikkoon saakka, kun työtkin alkaisi silloin, enkä todellakaan haluaisi mahdollisesti myöhästyä ripulin takia tai sitten siellä töissä käyttää aikaana vessassa ramppailuun.

Raju uskoontuleminen :D

Absoluuttisen vastauksen voinee antaa vain Uskon poikaystävä.

O

Vierailija kirjoitti:

Tunnet olevasi mielisairas kun uskot johonkin näkymättömään.

Kyllä sinäkin tulet vielä joskus tulevaisuudessa näkemään Jumalan.

Vastaukset tähän kiinnostaisivat. Ja pelleily Uskosta ja hänen poikaystävästään on kulunut läppä. Sorry.

Minulla on kaksisuuntainen häiriö, ja kerran maniassa tulin uskoon. Se oli fyysisestikin upea kokemus. Puhdas klisee toteutui. Maailma näytti yhtäkkiä erilaiselta, jotenkin kirkkaammalta, ja tunsin yhtäkkiä lämpöä kaikkialla kehossani.

Se itse asiassa jälkeen päin ajatellen rauhoitti maniaani. Yhtäkkiä langat olivat käsissäni. Kutsuin papin kotiini ja olin sovittuna päivänä ja kellonaikana häntä vastassa (ei ole maniassa mikään itsestäänselvyys). Olin tosi onnellinen ja kaikki vanhat ongelmat tuntuivat täysin mitättömiltä. Silloin koin miltä tuntuu "elää hetkestä" ja olla oikeasti kiitollinen.

Manian vaikutusta valaistumiseen ja sen kokemiseen on toki vaikea arvioida. Se oli silti tosi hieno tunne, joka ei sitten kestänyt montaa viikkoa, mutta jonka muistan ikuisesti.