Kuvitellaanpa, että olisitkin syntynyt 1800-luvulla.
Jos elämäsi olisi mennyt samaan tapaan kuin nytkin ja sinulle olisi tapahtuneet samat asiat, niin olisitko edes elossa enää? Vai olisitko kenties vapaaherratar kaupungissa vai köyhä torpanemäntä jossain korvessa?
Minä olisin todennäköisesti kuollut jo omaan syntymääni, koska olen keisarileikattu äitini ahtaan lantion vuoksi. Tuskin olisimme äidin kanssa kumpikaan selvinneet alatiesynnytyksestä jossain savusaunassa.
Kommentit (41)
jos olisin jotain laihaa velliä saanut nieltyä isojen nielurisojeni välistä. ;)
Ja olisin jo vanhanpiian maineessa, kun ei miestä ja perhettä tähän ikään. Menetty tapaus, vanhempien savupirtin nurkassa kehräämässä...
Olin niin sairas, etten jaksanut edes kävellä. Kuume neljässäkympissä ja repivä yskä. Kolmea eri antibioottia yritettiin suonensisäisesti, vasta se kolmas tehosi ja aloin toipumaan.
Saa sanoa, että 1800-luvulla olisin kuollut siihen.
kuollut pitkittyneessä synnytyksessä tai sitten, kun itselläni oli pitkittynyt synnytys. Oli minulla myös keuhkokuume 8-vuotiaana. Mitenhän siinä olisi käynyt.
Sillä kyllä oli ihan 2000-luvun maailmassakin aika järisyttävä vaikutus. Vaikea on sen jälkeen enää uskoa jumalaan. Hassua, mutta multa meni usko täysin!
(joka olisi ilman antibiootteja voinut kehittyä todella kohtalokkaaksi), olisin varmaan kuollut hinkuyskään tai viimeistään nuorimmaisen synnytykseen (oli poikittain ja tämän vuoksi tehtiin suunniteltu sektio)
Muutoin eläisin varmaan jossain korvessa torpparin emäntänä ja ruokkisin jälkikasvuani sienillä, marjoilla, kalalla yms. luonnonantimilla.
Olisin muuttanut Helsinkiin piiaksi, siellä tavannut mieheni jonka kanssa olisin elänyt 10 vuotta onnellisessa avioliitossa kunnes olisin kuollut esikoiseni syntymään hänen ison kokonsa takia.
Ratsastelisin ehkä iltapäivisin kahvin jälkeen ja määräilisin lastenhoitajaa lasteni hoidossa. Sellaista pientä kivaa : ) Ihan toista kuin istua nyt lähiössä ja elää sosiaaliavustuksilla ;)
lisäksi 6 vuotiaana sain tuhkarokon ja vihuri rokon.
Mutta siihen en välttämättä olisi kuollut.
mutta vauvana olin hyvin allerginen ja puolen vuoden iässä olen saanut hengityksen salpaavan anafylaktisen shokin ja adrenaliinia pistetty suoraan aukileeseen.
Ehkä olisin torpparin vaimo, joka yrittää ansaita lisätuloja perheelle kutomalla kankaita pitäjän Rouville.
Mies olisi kuulemma kuollut jo lapsena, jos ei jo synnytykseen niin viimeistään 4 vuotiaana angiinaan. En siis kohtaisi ainakaan nykyistä miestäni 1800-luvulla.
Paitsi että olisin varmaankin seksikumppanieni määrän huomioon ottaen ns. huonomaineinen nainen, ja ehkäpä sittenkin kuitenkin kuollut johonkin hoitamattomaan sukupuolitautiin (mitä minulla tässä elämässä ei ole ollut, mutta silloinhan ei tunnettu kondomia!)
Olisin varmaan avioitunut jonkun oman kylän maajussin kanssa ja olisin maatilan emäntä. Tai jos olisin jotenkin onnistunut kohtaamaan mieheni, niin olisin porvarisrouva. Lapsia vois olla ehkä pari kappaletta enemmän.
mutta nyt 27-vuoden iässä sairastuin tosi pahaan keuhkokuumeeseen minäkin ja mietin, että ilman antibiootteja olisi tämä elämä ollut sitten tässä. Parhaimmillaan minulla olisi nyt krooninen keuhkotauti ja olisin taatusti jo uudelleen raskaana ja menestyisin varmaan näiden yhdistelmään.
Ammattitaustaani ei voi ajatella 1800-luvulle. Miehen perhe olisi pappissäätyä, omani luultavasti torppareita, joten emme varmaan olisi edes voineet olla yhdessä.
ehkä maanviljelijä-lapsuudenperheeni olisi ollut yhtä kannustava opintoihin kuin nyt ja olisin saanut käydä jonkun opettajaseminaarin? Sitten olisin päässyt naimattomaksi opettajaksi, mikä olisi sopinut minulle hyvin, koska ei olisi tarvinnut mennä naimisiin miehen kanssa vaan olisin voinut pitää huushollia jonkun toisen naisopettajan kanssa.
Jos olisimme olleet ihan hissunkissun ja hypänneet jossain raittiusseuroissa
aktiivisesti, kukaan ei olisi epäillyt että meillä on rakkaussuhde, eikä meidän tarvitsisi (ainakaan kovasti) pelätä vankilaan joutumista.
Jos olisin keksinyt jonkun tavan tulla raskaaksi ilman heteroseksiä, olisin ikävä kyllä kuollut pian esikoisen syntymän jälkeen lapsivuodekuumeeseen (sitä ennen olsiin kyllä menettänyt työpaikkani ja 2/3 ystävistä avioliiton ulkopuolisen raskauden takia). Naisystäväni olisi luultavasti saanut säädyllisenä opettajaihmisenä adoptoida lapsen.
Isäni kuuluu aatelissukuun ja on kotoisin Etelä-Suomesta, äitini on maanviljelijäperheestä Savosta. Maailmat eivät välttämättä olisi kohdanneet. Ellei äiti olisi tullut piikomaan... Hmm... :D.
Olisin EHKÄ kuollut hyvin vakavaan virtatieinfektioon tuossa pari vuotta sitten, mutta muuten olisin luultavasti huora, jonka sitten fiksu keskiluokkainen mies pelasti ja teki vaimoksi. :)
miten olisin edes olemassa. Sukuni on toiselta puolelta tullut Suomeen vasta 1910-luvun lopussa ja toinenkin puoli on ollut täällä vasta vähän aikaa. Mutta jos nyt sitten jotenkin syntyisin 1800-luvulla, niin olisin tsaarin hovissa hovisuutarin lapsena tai vaihtoehtoisesti maalaisaatelia Saksassa. Kuollut varmaan aika pienenä ilman antibiootteja.
Luultavasti olisin kuollut ensimmäisen lapsen syntymään. Mutta jos nyt niin hyvin olisi käynyt, että olisin hengissä vielä kolmannen syntymän jälkeen (mihin kyllä varmasti viimeistään olisin kuollut vauvan kanssa), niin olisi käynyt niin, että olisin huorin tehnyt rietas emäntä, joka jätti miehensä ja löysi uuden ja varakkaamman ;). Mutta sitten olisin kuollut 27-vuotiaana keuhkokuumeeseen, ja lapset olisivatkin jääneet orvoiksi...
Sokerit koholla koko raskauden ajan. Tietty jos olisin ollut tosi köyhä ja niukalla ravinnolla ei sitä " sokeritautia" olis ehkä tullut.