Kaveri ylpeilee työnantajansa ansioilla

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on siis yksityisesti palkattuna työnantajalle, hoitaa näiden juoksevia asioita. Jatkuvaa kehuskelua työnantajan ansioilla, tämän varakkuudella, menestyksellä ja hienoilla hankinnoilla, autoilla, taloilla, teknologialla. Tämä on mielestäni jotenkin todella outoa, olen tottunut, että ihmiset ovat yleensä ylpeitä omista saavutuksistaan, tai ehkä korkeintaan lastensa tai lähiperheen, mutta että työnantajan? Onko kukaan muu törmännyt samaan?

No todellakin, jatkuvastihan joku Jessepetteri ylpeilee muiden miesten tekemillä keksinnöillä ja julistaa olevansa siksi erinomainen itsekin, kun on mies. 

Kehuskelua vai ihailua? Jospa vaan ihailee ääneen ja sä tulkitset kehuskeluksi?

Jotkut on tuollaisia.

Kai se joku "seuraajan" rooli sitten on kehittynyt sille ihmiselle?

En tiedä mistä johtuu, muttei tuo ihan ainutlaatuista ole. Itselläkin oli nuorempana tällainen tuttava.

Vierailija kirjoitti:

Kehuskelua vai ihailua? Jospa vaan ihailee ääneen ja sä tulkitset kehuskeluksi?

Jatkuvaa rummutusta, miten hienosti sitä ja tätä ja arvaapa kuule kuinka paljon rahaa on laitettu siihen ja tähän. Sitten tulee hiljaisuus ja minun pitäisi tässä kohtaa ilmeisesti arvailla. Sanon vain, että en osaa arvioida. Sitten kerrotaan summa,  tulee taas hiljaisuus jolloin kaveri tuijottaa minua intensiivisesti ja ilmeisesti minun pitäisi tässä kohtaa jotenkin enemmän kommentoida. Yleensä sanoin vain, että no sehän on paljon rahaa.

Samanlainen olo tulee, kun kuuntelen äitien tai isien kertomuksia lastensa saavutuksista. Ne sentään ymmärrän.

Ap

No jos ei sillä ole itsellään mitään?

Jotkut kehuskelee tuttaviensa, entisten koulukavereidensa ja sukulaistensakin saavutuksilla, jotkut vielä niiden lastenkin. "Siis ajattele, sen mun entisen luokkakaverin firma tekee niinjaniin monen miljoonan tulosta joka vuosi ja me on oltu samalla luokalla" (entä sitten, teetkö sinäkin samanlaista tulosta vai miten entinen luokkatoveruus liittyy asiaan?) tai "Mä näin tänään sen mun entisen naapurin a, sen poika muutti just maahan b kun sehän on blaablaatieteen ylimaisteri ja sille tarjottiin johtajanpaikkaa sieltä ulkomailta, siinä me asuttiin vaan ennen naapureina ja sellanen poika siitä on tullut" ja muutama tärkeänkuuloinen rykäisy (onko se ehkä sun poikasi vai miksi sinä nyt asiasta ylpeyttä koet?).

En kyllä tiedä, mikä tähän on syynä ja miten oma ylpeys/itsetunto/omanarvontunto/mikälieonkaan siitä kasvaa, että on ollut samalla luokalla tai asunut jonkun menestyjän naapurissa.

Ja siinä vaiheessa kun se entisen luokkakaverin firma tekee komean konkan ja sen talot ja mökit on pakkohuutokaupassa ja mainitsee asiasta, niin suututaan. Vaikka ihan julkisesti protestilistalta on nähtävissä. Tai entisen naapurin poika saa kenkää huippupestistään ja tulee maitojunalla kotiin, selitellään että itse se lähti vaikka alalla olevat tietävät, että joutui lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kehuskelee tuttaviensa, entisten koulukavereidensa ja sukulaistensakin saavutuksilla, jotkut vielä niiden lastenkin. "Siis ajattele, sen mun entisen luokkakaverin firma tekee niinjaniin monen miljoonan tulosta joka vuosi ja me on oltu samalla luokalla" (entä sitten, teetkö sinäkin samanlaista tulosta vai miten entinen luokkatoveruus liittyy asiaan?) tai "Mä näin tänään sen mun entisen naapurin a, sen poika muutti just maahan b kun sehän on blaablaatieteen ylimaisteri ja sille tarjottiin johtajanpaikkaa sieltä ulkomailta, siinä me asuttiin vaan ennen naapureina ja sellanen poika siitä on tullut" ja muutama tärkeänkuuloinen rykäisy (onko se ehkä sun poikasi vai miksi sinä nyt asiasta ylpeyttä koet?).

En kyllä tiedä, mikä tähän on syynä ja miten oma ylpeys/itsetunto/omanarvontunto/mikälieonkaan siitä kasvaa, että on ollut samalla luokalla tai asunut jonkun menestyjän naapurissa.

Ja siinä vaiheessa kun se entisen luokkakaverin firma tekee komean konkan ja sen talot ja mökit on pakkohuutokaupassa ja mainitsee asiasta, niin suututaan. Vaikka ihan julkisesti protestilistalta on nähtävissä. Tai entisen naapurin poika saa kenkää huippupestistään ja tulee maitojunalla kotiin, selitellään että itse se lähti vaikka alalla olevat tietävät, että joutui lähtemään.

Sä maksaisit takuulla satasen siitä ettei sun naapuri saisi viisikymppistä ;)

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kehuskelee tuttaviensa, entisten koulukavereidensa ja sukulaistensakin saavutuksilla, jotkut vielä niiden lastenkin. "Siis ajattele, sen mun entisen luokkakaverin firma tekee niinjaniin monen miljoonan tulosta joka vuosi ja me on oltu samalla luokalla" (entä sitten, teetkö sinäkin samanlaista tulosta vai miten entinen luokkatoveruus liittyy asiaan?) tai "Mä näin tänään sen mun entisen naapurin a, sen poika muutti just maahan b kun sehän on blaablaatieteen ylimaisteri ja sille tarjottiin johtajanpaikkaa sieltä ulkomailta, siinä me asuttiin vaan ennen naapureina ja sellanen poika siitä on tullut" ja muutama tärkeänkuuloinen rykäisy (onko se ehkä sun poikasi vai miksi sinä nyt asiasta ylpeyttä koet?).

En kyllä tiedä, mikä tähän on syynä ja miten oma ylpeys/itsetunto/omanarvontunto/mikälieonkaan siitä kasvaa, että on ollut samalla luokalla tai asunut jonkun menestyjän naapurissa.

Ja siinä vaiheessa kun se entisen luokkakaverin firma tekee komean konkan ja sen talot ja mökit on pakkohuutokaupassa ja mainitsee asiasta, niin suututaan. Vaikka ihan julkisesti protestilistalta on nähtävissä. Tai entisen naapurin poika saa kenkää huippupestistään ja tulee maitojunalla kotiin, selitellään että itse se lähti vaikka alalla olevat tietävät, että joutui lähtemään.

Tämä. Sehän menee juurikin noin, että kun menee ns. hyvin, nämä toisten tekemisillä kehujat lopottavat asiaa joka suuntaan kovasti polleina, vaikka asia ei mitenkään itseen edes liity, mutta sitten kun vaikkapa kehutulle menestyjä-unelmaparille tulee ero ja työhommatkin menestyy vähän vähemmän, tästä ei saa puhua edes naapuri tai työkaveri, joka tietää asiat. Ei aina tarvitse olla niin kielteinen, voi olla kommentti. No kuule ihan samanlaisia asioita tässä vaan puhutaan samalla tavalla naapurin tai työkaverin ominaisuudessa kuin sinäkin silloin taannoin, jos nämä eivät ole sinun mieleesi niin se on voivoi.

Yksityisesti palkattuna? Eivätkö kaikki ole, paitsi julkisella sektorilla työskentelevät?

Jonkun tuttunsa firmalla kehuskelijalle kannattaa vilkaista netistä tulosta, omavaraisuutta ja sensellaista, julkisia tietoja kun ovat. Velkarahallakin voi toimia, mutta onko se sitten menestymistä jos on enemmän velkaa kuin varallisuutta.

Mitä tarkoittaa "yksityisesti palkattuna työnantajalle"?

Naiset usein ylpeilevät miestensä saavutuksilla.