Kylmä suhde

Ei hän tallaa minua joka asiassa, mutta myönnettäköön että tallottavat asiat ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana. Tavallaan tuntuu että hän ei välitä tunteistani tai edes yritä asettua asemaani. Vaikka minulla olisi paha olla ja itkisin (esim. jonkun riidan myötä), hän pystyy viileästi vaan häipymään ja jättämään minut vaikka todella näkee ja tietää että mulla on paska olla. Ja vaikka hän tietää loukanneen minua, ei anteeksi pyyntöä tule mitenkään vilpittömästi.

Mieheni on 39v, itse asiassa ovat samanikäisiä exäni kanssa. Mutta mieheni ei ole ollut aikaisemmin kovin pitkissä seurustelusuhteissa, tämä suhde minun kanssani on pisin missä on ollut. No, jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi voinut arvata miksei aiemmat suhteet ole kestäneet pitempään..  Ja vielä ottaa päähän se, että alkuaikoina meillä oli hyvä suhde, läheisyyttä ja keskustelua oli ja mies kertoi olevansa tässä täysillä mukana, tästä keskustelimme usein.

Minäkin toivon, että saatte suhteenne toimimaan! Ehkä joku asia "herättää" näitä miehiä vielä jossakin vaiheessa, esimerkiksi se etäisyyden ottaminen. Tai sitten olen ajatellut, että jos ero tulee, niin sitten se on tarkoitettu niin.  - ap

Vierailija kirjoitti:

Ei hän tallaa minua joka asiassa, mutta myönnettäköön että tallottavat asiat ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana. Tavallaan tuntuu että hän ei välitä tunteistani tai edes yritä asettua asemaani. Vaikka minulla olisi paha olla ja itkisin (esim. jonkun riidan myötä), hän pystyy viileästi vaan häipymään ja jättämään minut vaikka todella näkee ja tietää että mulla on paska olla. Ja vaikka hän tietää loukanneen minua, ei anteeksi pyyntöä tule mitenkään vilpittömästi.

Mieheni on 39v, itse asiassa ovat samanikäisiä exäni kanssa. Mutta mieheni ei ole ollut aikaisemmin kovin pitkissä seurustelusuhteissa, tämä suhde minun kanssani on pisin missä on ollut. No, jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi voinut arvata miksei aiemmat suhteet ole kestäneet pitempään..  Ja vielä ottaa päähän se, että alkuaikoina meillä oli hyvä suhde, läheisyyttä ja keskustelua oli ja mies kertoi olevansa tässä täysillä mukana, tästä keskustelimme usein.

Minäkin toivon, että saatte suhteenne toimimaan! Ehkä joku asia "herättää" näitä miehiä vielä jossakin vaiheessa, esimerkiksi se etäisyyden ottaminen. Tai sitten olen ajatellut, että jos ero tulee, niin sitten se on tarkoitettu niin.  - ap

Kuulostaa tekstini kuin omasta suustani.

Itse olen 26 ja mieheni 28 eli hieman nuorempia kuin te mutta mitäpä sillä iällä väliä.

Meillä myös samoin jos loukkaannun esimerkiksi tästä seksin puutteesta tai muuten ahdistun suhteen ongelmista ja itku pääsee niin mies pakenee ja yleensä raivostuu vaan siitä että itken eikä lohduttamaan todellakaan tule tai anteeksi pyytämään.

Kyse on varmaankin nyt osittain siitäkin että hän ja minun mieheni eivät tiedä miten suhteessa tulisi toimia.. liekö he ovat edes parisuhde ihmisiä.

Hänelläkään ei ole näin vakavaa suhdetta ollut aikaisemmin.. hieman lyhyempiä ja viimeisin suhde päättynyt hänen sanojensa mukaan siihen että häntä petetty ja tiedän myöskin että hänkin petti tätä tyttöystäväänsä jälkeenpäin.

Alussa kaikki täälläkin ihanaa mutta niinkuin aikaisemminkin sanoin niin tuntuu siltä että hänelle tullut minusta ja tästä suhteesta liian itsestäänselvyys ja hän ei näe tarpeelliseksi panostaa enää niin paljoa kun tietää että tässä silti pysyn.

Ehkä siksi välimatka voisi häntä herätellä että tosissani aion lähteä jos asiat eivät muutu!

Totta, ongelmat ei katso ikää. Meillä minä olen tosiaan pari vuotta miestä nuorempi. Itse olen myös juuri tuota ajatellut, että liekö hän edes haluaa elämässään olla missään suhteessa. Ja sitäkin olen miettinyt, että kun on nyt tällainen eka pitempi suhde, niin ei oikein ehkä ymmärräkään miten paljon "töitä" se suhteen ylläpitäminen vaatiikaan. Että se ei riitä että "ollaan vaan", juuri kuten sanoit että toisesta tulee liiaksikin itsestäänselvyys. 

Meillä myös sen riidan ja ahdistuksen lopuksi tulee nykyisin monesti se puhumattomuus. Itselleni on alkanut tulla jo ihan fyysisiä oireita, oikein rintaa ahdistaa välillä se ettei puhuta. Mies saattaa vaatia esim. että tulee kotiin sillä edellytysellä että ei puhuta. Eli asiat jää selvittämättä ja täysin kesken mikä taas kuormittaa entisestään. Sitten itse vaan yrittää jotenkin ja johonkin tukahduttaa sen pahan olon, mikä on tietysti epätervettä. 

Itseäni häiritsee nii hirveästi se kun ei tiedä, että mitä mies ihan oikeasti haluaa multa ja tältä suhteelta. Kun tuntuu ettei hän tiedä itsekään. Mitään yhteisiä tulevaisuuden tavoitteita ja haaveita meillä ei ole. Itselläni niitä on ollut,mutta olen pikku hiljaa luopunut niistäkin.

Näin kun tätä kirjoittaa, niin huomaa kuinka paljon parisuhde onkaan vaikuttanut omaan elämään todella paljon ja voimia vieden.. miten on antanut asioiden mennä näin pitkälle.. ;(  -ap

Jostain syys naisille yhteisten asioiden tekeminen on jotain mitä juuri naiset itse haluavat tehdä.

Samanlaista täälläkin. Meillä vaan seksi on jo liki täysin loppunut, pari kertaa vuodessa :(

Minä olen se joka lämmittelee, ottaa suihin. Itse jään aina ilman.

Ei keskustele, ei mitään myötätuntoa, ei hellyyttä. Päinvastoin, valittaa vaan joka asiasta. Olen itsestään selvä kodinkone.

Enää en jaksa! Nyt mietin siirtoni harkiten.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syys naisille yhteisten asioiden tekeminen on jotain mitä juuri naiset itse haluavat tehdä.

Ei pidä paikkaansa. Minä ainakin yritin ehdottaa eri asioita ja kysyin mieheltäkin ehdotuksia. Vastaus oli en tiedä. Niin turhauttavaa. Yhdessä 20 vuotta. Ei yhtäkään lomareissua, kaikki ravintolakäynnit minun ehdotuksesta ja minun maksamia. Ei siis mitään.

Höpötystä