Kylmä suhde

Luovuta. Elämä on elämistä, iloa ja hymyä varten.

Miten kauan olette olleet yhdessä? Miten kauan tilanne on ollut kuvaamasi kaltainen?

Ollaan oltu yhdessä kohta lähes 10 vuotta ja viimeiset 3-4 vuoden myötä on alkaneet välit viiletä. Nykytilanteeseen suhde on kärjistynyt ehkä viimeisen 1,5-2v aikana.

Meillä mies lopetti kaiken suhteessa. Lopetti suukot ja kaiken hellyyden. Sitten loppui seksi. Lopetti puhumisenkin, kun näin jälkeenpäin miettii, että minä aloitin keskustelut. Yhdessä olimme 20 vuotta, joista viimeiset kaksi vuotta oli kylmää miehen taholta. Edes kävelylenkille tuo ei suostunut eikä ravintolaan syömään. Ihastuin toiseen mieheen ja tajusin, että rakkaus on avioliitosta loppunut. Panin eron vireille. Kaduttaa etten eronnut aikaisemmin.

Mikset ole jo lähtenyt? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Onko teillä lapsia? Jos ei, niin on aika lähteä heti. Älä tuhlaa ainoaa elämääsi.

Jos ei ole lapsia niin eroon vain. Jos ei kerran halua keskustellakkaan asiasta niin mitäpä sinäkään sitä yrität. Voi olla että on itse niin munaton ettei saa aikaiseksi erota joten "ajaa" sinut itse eroamaan käytöksellään.

Meillä ei ole yhteisiä lapsia joten siinä mielessä ero ei vaatisi mitään järjestelyjä. Itselläni on yksi lapsi entisestä suhteesta. Toki se harmittaa, että myös lapsi joutuisi taas kokemaan eron...

Vierailija kirjoitti:

Elääkö muita kylmässä suhteessa? Meillä ei ole seksielämää miehen haluttomuudesta johtuen. Meillä ei ole myöskään keskusteluyhteyttä koska mies ei halua keskustella. Jos tulee riita, hän pakenee. Keskustellaan yleensä vain pinnallisista asioista, ei siitä miten meillä oikeasti menee. Itse toivoisin parisuhteelta paljon muuta. Välitän miehestäni, mutta onko tässä enää ainut tie erota? Olen henkisesti todella väsynyt ja turhautunut tähän. Haluaisin tehdä asioita yhdessä, häntä ei kiinnosta. Nyt huomaan alkaneeni itsekin suhtautua parisuhteeseen välinpitämättömämmin; en esim. enää vieraile miehen sukulaisten luona - "koska ei mieskään panosta, ei minuakaan kiinnosta"- asenteella. Ehkä on jo aika luovuttaa vai mitä mieltä olette?

Apua! Kuin omasta suhteestani.. ja vielä siltikin olen tässä.

Rakastan miestäni silti..

Muistan kun mieheni sanoi minulle silloin kun tapailimme että hänen edellisessä suhteessa seksi kuihtui koska kyllästyi siihen..

Olisi pitänyt tietää että sama tulee todennäköisesti eteen minunkin kanssa.

Eli siis 4 vuotta suhdetta takana ja alussa seksi oli mahtavaa ja vielä nytkin itseäni haluttaisi mutta miestäni ei.

Noin kerran viikossa tai harvemmin harrastamme ja luulen että vain siksi koska minä haluan ja sekin aika rutiininomaista ja mitään uutta ei jaksa kokella.. minä en saa noista kerroista itse enää mitään irti.

Olen ostellut uusia alusvaatteita yms ja hetken ne piristää mutta se "jokin" puuttuu.

Suhde voi muuten hyvin mutta huomaa että seksin vähyys kiristää hermoja sekä raastaa rakkautta ja sen vuoksi aiheuttaa jännitettä tollekin puolelle.

Olen itse siis haluavampi osapuoli ja en ole lihonut suhteemme aikana.. itseasiassa alkuajoista vaan timmimmässä kunnossa ja tunnen olevani haluttu muiden miesten silmissä.

En vain halua muuta kuin omaa miestäni mutta tämä nyt ongelma :(

Kiitos viesteistä. Ikävää, mutta jotenkin niin lohduttavaa että muillakin on tai on ollut samanlaisia ongelmia. Se on kyllä totta, että kyllä se seksittömyys vaan alkaa kuormittaa. Sitä alkaa miettiä kaikenlaista; mikä mussa on vikana, miksi en kelpaa? Mies on kyllä sanonut, että syy ei ole minussa, mutta silti sitäkin miettii. Alkaa menettää omaa naiseuttaan ja seksuaalisuuttaan mikä on niin iso osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä. Ikävää, mutta jotenkin niin lohduttavaa että muillakin on tai on ollut samanlaisia ongelmia. Se on kyllä totta, että kyllä se seksittömyys vaan alkaa kuormittaa. Sitä alkaa miettiä kaikenlaista; mikä mussa on vikana, miksi en kelpaa? Mies on kyllä sanonut, että syy ei ole minussa, mutta silti sitäkin miettii. Alkaa menettää omaa naiseuttaan ja seksuaalisuuttaan mikä on niin iso osa elämää.

Kyllä se alkaa kuormittamaan! Ja siis ne kerrat kun sitä seksiä sitten on niin jälkeenpäin itselle tulee se fiilis et ollaan harrastettu vain säälistä ja koska minä haluan eikä asiasta pysty hänen kanssa keskustelemaan.

Eilen viimeksi riideltiin asiasta kun mainitsin että hän ei ole siltä suunnalta ottanut mitään kontaktia ja vastaukseksi sain että nyt ei ainakaan haluta kun olen riidan siitä aloittanut ja hän olisi ehkä ehdottanut seksin harrastamista myöhemmin mutta nyt ei ainakaan enää haluta.

Tuntuu että on aivan umpikujassa koko suhteen kanssa.

Narsistisia piirteitä havaitsen kyllä hänessä..

Mykkäkoulua jatkunut eilisestä ja ei ole suostunut puhumaan mistään ja tiedän että mykkäkoulu jatkuu siihen asti kunnes itse menisin pyytämään anteeksi vaikka mitään en mielestäni itse ole tehnyt.. "vaatinut" vain hänen mielestään jotain mikä mielestäni normaaliin terveeseen parisuhteeseen kuuluu.

Umpikujassa, nimenomaan! Teet niin tai näin, niin mikään ei vaikuta. Meillä monesti asian esille oton jälkeen mies puolustautuu hyökkäämällä "no niin, taas otettiin se seksikortti esiin ja minä olen se paska.."  todella harvoja kertoja on ne, että näistä on edes jotenkin asiallisesti pystytty keskustelemaan. Jos lähdemme esim. jonnekin reissuun missä ollaan yötä, sanon yleensä että ei sitten mitään paineita seksin suhteen. Nimittäin tästäkin olemme riidelleet yhden jos toisenkin kerran. Kun itselle nousee toiveet, että jotain voisi tapahtua jossain muualla kuin kotona, hieman alkoholia otettu ym. Mutta ei. Häntä ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Olen jo luovuttanut, en nykyään ehdottele tms, yritän pitää myös seksiin liittyvät ajatukset kurissa. Olen vain alkanut miettimään, että haluanko elää loppuelämäni selibaatissa. Vai päätyykö suhde lopulta siihen että pettää, koska sitä en missään nimessä haluaisi. Olen ehdottanut pariterapiaa tai lääkärille menoa, mutta ei elettäkään siihen suuntaan. Ja se on totta, että nimen omaan tämä seksittömyys on kasvattanut kuilua välillämme yhä syvemmäksi..

Teidän miehet ei enää rakasta teitä selkeästi. Mies selvittäisi tilanteen, jos tunteita olisi. He eivät vaan jaksa erota vaan odottavat naisen tekevän ratkaisun. Saattavat hakea seksin muualta. Ei tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä kun tilanne ollut jo liian kauan sama.

Vierailija kirjoitti:

Umpikujassa, nimenomaan! Teet niin tai näin, niin mikään ei vaikuta. Meillä monesti asian esille oton jälkeen mies puolustautuu hyökkäämällä "no niin, taas otettiin se seksikortti esiin ja minä olen se paska.."  todella harvoja kertoja on ne, että näistä on edes jotenkin asiallisesti pystytty keskustelemaan. Jos lähdemme esim. jonnekin reissuun missä ollaan yötä, sanon yleensä että ei sitten mitään paineita seksin suhteen. Nimittäin tästäkin olemme riidelleet yhden jos toisenkin kerran. Kun itselle nousee toiveet, että jotain voisi tapahtua jossain muualla kuin kotona, hieman alkoholia otettu ym. Mutta ei. Häntä ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Olen jo luovuttanut, en nykyään ehdottele tms, yritän pitää myös seksiin liittyvät ajatukset kurissa. Olen vain alkanut miettimään, että haluanko elää loppuelämäni selibaatissa. Vai päätyykö suhde lopulta siihen että pettää, koska sitä en missään nimessä haluaisi. Olen ehdottanut pariterapiaa tai lääkärille menoa, mutta ei elettäkään siihen suuntaan. Ja se on totta, että nimen omaan tämä seksittömyys on kasvattanut kuilua välillämme yhä syvemmäksi..

No sepä se! Ymmärrän sinua niin hyvin!

Jos itsekin otan seksin esille niin vastauksena aina että enkö muuta enää mieti.. joten sitä harrastamme ainoastaan vain silloin kuin hänelle sopii eli harvoin.

Ja samoin tämä jos lähdemme vaikka viikonlopuksi mökkeilemään kavereiden kanssa.. seksin harrastaminen ei tule kuuloonkaan.

En ole edes jaksanut enää edes ehdotella kun saan pakit kuitenkin.

Enkä edes jaksa muutenkaan nykyään tehdä elettäkään sen eteen että saisin koska mies pitää sitä lähinnä vitsinä.

Sitä vaan toivoo että kaikki muuttuisi ja hän tajuaisi itse miten on käyttäynyt.. mutta varmaan turha toivo kun tätä jatkunut 1-2 vuotta.

Tämä vaan etäännyttää toisiamme entistä enemmän ja suoraan sanottuna pettäminenkin alkaa jo houkuttamaan.

Jos hän ei ole valmis siihen että menisitte terapiaan niin eikö se kerro jo tarpeeksi kuinka paljon häntä suhteenne tila kiinnostaa?

Meillä nimittäin täysin sama ongelma kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Teidän miehet ei enää rakasta teitä selkeästi. Mies selvittäisi tilanteen, jos tunteita olisi. He eivät vaan jaksa erota vaan odottavat naisen tekevän ratkaisun. Saattavat hakea seksin muualta. Ei tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä kun tilanne ollut jo liian kauan sama.

Sekin voi olla.. tai sitten toinen on voinut tulla vaan liian itsestäänselvyydeksi.. en tiedä.

Joskus harvoin kyllä haluaa selvittää asioita ja osoittaa kyllä hellyyttä ja sanoo rakastavansa mutta ihmistuntijahan en ole niin varmaksi tiedä aikeista.

Parhain varmasti olisi välimatkan ottaminen ja sillä saada selville mitä toinen todella ajattelee.

Senkin tiedän että mies ei petä.. siitä olen satavarma.

Niin olen itsekin alkanut miettimään, että jos jotain OIKEASTI haluaa, niin kyllä sen eteen alkaa tekemään töitä ja oikeasti muuttamaan asioita. Ehkä mieheni odottaa, että petän tms, niin sitten tulee se syy siihen eroon, ja minusta syypää. Olemme me erostakin puhuneet, mutta kumpikin kuitenkin halunnut vielä jatkaa. Mutta nyt tuntuu, että tästä ei enää selvitä, ainakaan ilman ulkopuolista apua ja molempien halua hoitaa suhde kuntoon. On vaan jotenkin niin vaikea hyväksyä tilanne. Aikaisemman eron kokeneena minulla oli niin suuret toiveet siitä, että olisimme pari elämämme loppuun saakka. Tavallaan joutuu kohtaamaan sen pettymyksen itseen etten taaskaan onnistunut vaikka tiedän ettei pitäisi itseä syyllistää ;(  -ap

Vierailija kirjoitti:

Niin olen itsekin alkanut miettimään, että jos jotain OIKEASTI haluaa, niin kyllä sen eteen alkaa tekemään töitä ja oikeasti muuttamaan asioita. Ehkä mieheni odottaa, että petän tms, niin sitten tulee se syy siihen eroon, ja minusta syypää. Olemme me erostakin puhuneet, mutta kumpikin kuitenkin halunnut vielä jatkaa. Mutta nyt tuntuu, että tästä ei enää selvitä, ainakaan ilman ulkopuolista apua ja molempien halua hoitaa suhde kuntoon. On vaan jotenkin niin vaikea hyväksyä tilanne. Aikaisemman eron kokeneena minulla oli niin suuret toiveet siitä, että olisimme pari elämämme loppuun saakka. Tavallaan joutuu kohtaamaan sen pettymyksen itseen etten taaskaan onnistunut vaikka tiedän ettei pitäisi itseä syyllistää ;(  -ap

Samaa minäkin epäillyt ja näin voi mahdollisesti olla.

Ja varsinkin kun miehillämme ongelmia keskustella niin vaikea sitten sanoa suoraan sitä että ei haluta olla enää tässä suhteessa.

Erosta monet kerrat puhuttu ja riidellessä lauottu.

Mut aina yritetty jatkaa mutta tuntuu aika yksinäiseltä selvitellä asioita kun toinen ei voi antaa myös omaa panostaan :(

Itse olen eronnut aikaisemmin viiden vuoden suhteesta ja se suhde oli täysin erilainen.

Siinä huomasi toisenkin panostuksen asioihin ja suhteeseen.

Valitettavasti suhde päättyi kuitenkin siihen kun olimme niin eri elämäntilanteissa ja ikäeroa 8 vuotta, itse olin erotilanteessa 21 ja hän 29.

Muuten suhde toimi hyvin.. oli molemminpuolista kunnioitusta.

Itselläkin aikaisemmassa suhteessa oli kunnioitusta ja kyllä näen sitä tässäkin suhteessa. Ehkä nykyinen mieheni suhtautuu asioihin kuitenkin paljon välinpitämättömmin kuin se edellinen ja sulkeutuu omaan kuoreensa. Tai ehkä se on niin että exä sitten rakasti minua enemmän kuin nykyinen.. tiedä häntä.. Minäkään en usko yhtään, että mieheni pettäisi minua. Jos pettäminen tapahtuisi, se olisi enemmän henkisellä tasolla koska en aina pääse kärryille hänen ajatuksistaan muutenkaan. Tuo etäisyyden ottaminen on varmasti hyvä ajatus. Voisi olla jonkun aikaa erillään ja miettiä mitä kumpikin tulevaisuudelta hauaa ja onko edes yhteistä tulevaisuutta. Tai jos on, niin onko valmis tekemään sen eteen töitä. 

Mutta täytyy sanoa että kylläpä jotenkin helpottaa tästä kirjoittaminen ja se, että pystyy jakamaan kokemuksia toisen kanssa. Olen ollut tämän kanssa niin yksin, ei tästä oikein osaa kellekään ystävällekään puhua. -ap

suunnilleen sama tilanne vaimon kanssa

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin aikaisemmassa suhteessa oli kunnioitusta ja kyllä näen sitä tässäkin suhteessa. Ehkä nykyinen mieheni suhtautuu asioihin kuitenkin paljon välinpitämättömmin kuin se edellinen ja sulkeutuu omaan kuoreensa. Tai ehkä se on niin että exä sitten rakasti minua enemmän kuin nykyinen.. tiedä häntä.. Minäkään en usko yhtään, että mieheni pettäisi minua. Jos pettäminen tapahtuisi, se olisi enemmän henkisellä tasolla koska en aina pääse kärryille hänen ajatuksistaan muutenkaan. Tuo etäisyyden ottaminen on varmasti hyvä ajatus. Voisi olla jonkun aikaa erillään ja miettiä mitä kumpikin tulevaisuudelta hauaa ja onko edes yhteistä tulevaisuutta. Tai jos on, niin onko valmis tekemään sen eteen töitä. 

Mutta täytyy sanoa että kylläpä jotenkin helpottaa tästä kirjoittaminen ja se, että pystyy jakamaan kokemuksia toisen kanssa. Olen ollut tämän kanssa niin yksin, ei tästä oikein osaa kellekään ystävällekään puhua. -ap

Hyvä kuulla että hän ei sinua tallo maahan kuitenkaan ihan täysin! Kyllä meilläkin sitä kunnioitusta jonkin verran löytyy mutta joidenkin asioiden kohdalla se tuntuu häviävän.

Se voi olla mahdollista joo että sulkeutuu kuoreensa vaan sitten hieman enemmän kuin edellinen kumppanisi.. en tiedä minkä ikäisiä olette mutta onko nykyinen miehesi nuorempi kuin aikaisempi kumppanisi? Tai kenties kokemattomampi suhteissa?

Omassa suhteissani taas nykyinen on 6 vuotta nuorempi kuin edellinen niin siinä huomaa kyllä eron ja tästä johtuen keskustelut, suhteen ongelmien ratkaiseminen yms. ovat hankalia tai luulisin ainakin näin.

Pakko sanoa vielä uudestaan mutta siis niin saman kaltainen suhde kuin minulla.. miten voikaan olla näin!

Itse en tosiaan nää oikein muuta ratkaisua kuin tauon pitäminen.. ollaan oltu aika paljon yhdessä ja pisin ero toisistamme on ollut viikon ulkomaanmatka pari vuotta sitten ja silloin kyllä huomasi että suhde oli hetken ainakin parempi sen jälkeen.

Tauko voi tehdä terää.. ja toivon sinullekin että saatte asianne kuntoon! Älä heitä vielä kirvestä kaivoon! Kokeile ottaa hieman välimatkaa ja anna hänen miettiä rauhassa mitä haluaa.. eiköhän ne ajatukset viimeistään sillon selviä.

Minullekin on ollut todella helpotus puhua tästä asiasta ja purkautua!

Ystävilleni en ole pystynyt puhumaan asiasta muuta kuin yksittäisiä kohtia joskus mutta muuten yksin asian kanssa tähän asti.