Jos lasten isällä on skitsofrenia, niin kuinka todennäköisesti lapsilla on vakavia mt-ongelmia tiedossa?

Riski on aina olemassa. Tosin yleensä skitsofrenian puhkeamiseen vaikuttaa monet seikat, eikä pelkästään perinnöllinen alttius. Kunhan lasten mielenterveys muuten säilytetään normaalina; eli mahdollisimman vähän masennusta, stressiä ja ahdistusta niin riski on aika minimoitu.

Huom! Kuitenkin olemassa.

Periytyvyys lapsille 13 % joten ei nyt mikään valtava.

Kyllä on vahva taipumus. Lasta pelastaa jos perheessä terveitä aikuisia, normielämää. Paljon hellyyttä ja välittämistä . Hyvin vähän vain sch seurassa

Skitsofreniaa ymmärretään aika väärin. Ehkä osittain tarkoituksellakin, mutta pääasiassa se on täyttä epätietoisuutta. Vain pieni prosentti skitsofreenikoista on suljetulla osastolla. Puhutaan ehkä 1-2%.

Skitsofreenikko oppii itse tunnistamaan psykoosinsa ja sopeutumaan siihen. Muun muassa skitsofreenikko ja psykopaatti eroavat toisistaan siten, että skitsofreenikko on lähinnä vain itsellensä vaarallinen, mutta psykopaatti on myös muille vaarallinen.

Periytyvyys lapsille, jos toinen vanhemmista sairastaa skitsofreniaa, on n. 14%, jos molemmat vanhemmat, niin todennäköisyys on liki 40%. Jos identtinen kaksonen sairastaa skitsofreniaa, on todennäköisyys, että toinenkin kaksonen sitä sairastaa n. 55%.

Lievempiä psyykenoireita voi olla paljonkin lapsilla, jos he ovat kasvaneet skitsofreniaa sairastavan vanhempansa kanssa. Tässä esimerkissähän näin ei ole.

Eli ei mieletön todennäköisyys, mutta kyllä riskiä kuitenkin on.

Natsit tappoivat tai sterilisoivat Saksassa lähes kaikki skitsofreniadiagnoosin saaneet, mutta silti skitsofrenian esiintyminen kaksinkertaistui Saksassa toisen maailmansodan jälkeen:

Regarding the incidence of new cases of schizophrenia, no published studies were apparently carried out in Germany prior to World War II. The first postwar study was done in Mannheim in 1965, 20 years after the last patients had been sterilized or killed. Heinz Häfner and Helga Reimann at the University of Heidelberg identified all new cases of schizophrenia reported during the year among the city’s 330,000 inhabitants. They reported an incidence rate of 53.6 per 100,000, which the authors noted was “more than twice as high as the mean of 21.8 per 100,000 calculated in 1965 by Dunham from different studies and two to three times as high as the rates of 23.8 or 15.8 respectively . . . for the U.S.A. and England and Wales in 1969.” The German rate, they added, was comparable to the “rate of 52 per 100 000 given by Walsh for Dublin in 1969.”

Muualla länsimaissa sen esiintyvyys ei lisääntynyt, vaikka käytettiin samoja diagnostisia kriteerejä. Tämä tarkoittaa sitä, että niin sanottua skitsofrenia ei ole ensisijaisesti perinnöllinen sairaus, vaan selittyy muilla tekijöillä. Siksi sinun siis ei tarvitse olla huolissasi, että lasten isää ei sterilisoitu eikä tapettu tällä kertaa. Tietenkin lasten pitää kasvaa vain normaalien ja terveiden joukossa, jotta hän ei saisi huonoja vaikutteita. Senhän sinä jo ymmärrätkin. 

Riski on olemassa ja kannattaisi lapsellekin puhua siitä että osaa pysyä erossa esim.päihteistä, jotka nostavat riskilukemia huomattavasti.

Pitääkö paikkansa että narsistien lapsilla esiintyy yleisesti enemmän skitsofreniaa? Hehän joutuvat jo lapsesta asti kehittelemään erilaisia "roolihahmoja" joiden avulla yrittävät välttää narsistin väkivaltaista käytöstä ja säännöllisiä raivokohtauksia.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö paikkansa että narsistien lapsilla esiintyy yleisesti enemmän skitsofreniaa? Hehän joutuvat jo lapsesta asti kehittelemään erilaisia "roolihahmoja" joiden avulla yrittävät välttää narsistin väkivaltaista käytöstä ja säännöllisiä raivokohtauksia.

Ei pidä paikkaansa. Narsistien lapsilla esiintyy usein masennusta ja ahdistusta, sillä omalle persoonallisuudelle ja tunteille ei ole ollut tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Skitsofreniaa ymmärretään aika väärin. Ehkä osittain tarkoituksellakin, mutta pääasiassa se on täyttä epätietoisuutta. Vain pieni prosentti skitsofreenikoista on suljetulla osastolla. Puhutaan ehkä 1-2%.

Skitsofreenikko oppii itse tunnistamaan psykoosinsa ja sopeutumaan siihen. Muun muassa skitsofreenikko ja psykopaatti eroavat toisistaan siten, että skitsofreenikko on lähinnä vain itsellensä vaarallinen, mutta psykopaatti on myös muille vaarallinen.

Skitsofreenikko kuulee ja näkee harhoja psykoosissa. Onko niin että osalla säilyy todellisuuden taju sen verran että ymmärtää että harhanäyt eivät ole totta. Skitsofreenikot kuulevat myös usein ääniä eli vaikka jonkun puhuvan itselleen. Jotkut vaientavat äänet joiden tietävät kyllä tulevan omasta mielestä vaikka kuuntelemalla musiikkia koska niitä ääniä ei pidä kuunnella vaikka ne tuntuisivatkin harmittomilta.

Vierailija kirjoitti:

Riski on olemassa ja kannattaisi lapsellekin puhua siitä että osaa pysyä erossa esim.päihteistä, jotka nostavat riskilukemia huomattavasti.

Irti Huumeista ry:n perustajan poikakin sairastui skitsofreniaan ja hänethän tunnettiin peräti kaupungin kovimpana happopäänäkin aikoinaan. Eli LSD:n kroonisena käyttäjänä.

Skitsofrenia ei ole sama asia kuin persoonan jakautuminen eli vanhalta nimeltä multippelipersoona (uudelta dissosiatiivinen identiteettihäiriö), eli "roolin veto" joka sitten johtaisi persoonan jakautumiseen ei liity sinänsä skitsofreniaan. Vaikka skitsofrenian vanha nimi onkin jakomelitautisuus niin kyseessä kaksi eri mielen mekanismia.