Mistä tunnistat narsistin ekoilla treffeillä?

Siitä että se on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kesti vuosia tunnistaa narsisti. Ihmettelen, jos on mahdollista tunnistaa ensitapaamisella? Tälläisen ihmisen maailma on vaan niin vinoutunut, ettei mitään määrää. Itse olin helppo uhri huonon itsetuntoni kanssa, ja suurimman virheeni tein asettumalla häntä vastaan (eli puolustin itseäni). Suurimpaan raivoon hänet saa halveksimalla häntä julkisesti (tai teeskentelemällä sitä) varsinkin jos tähän lähtee mukaan muita ihmisiä. Mulla oli häntä vastaan myös aika tehokas ase, jonka vuoksi hän jätti minut rauhaan loppujen lopuksi.

Mitenkäs "ei narsisti" reagoi jos häntä halveksii julkisesti ja siihen lähtee muita ihmisiä mukaan?

Hämmennyksellä ja häpeällä? Varsinkin jos halveksunta johtuu narsistin omasta toiminnasta?

Siitä,että kyllästyy nopeasti,vaihtaa työpaikkaa,autoa,asuinpaikkaa jatkuvasti ja tietysti naisiaan,kyllästyy näihin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tästä mainittukin, mutta tosiaan säännöt ja auktoriteetit saavat narskun tolaltaan. Voi miettiä vaikka, että millaisiin paikkoihin ja tilanteisiin sopisi treffejä, ja mitä keskustelun aiheita nostaisi esille, saadakseen selville, että ärsyttääkö treffikumppania auktoriteetit ja säännöt, ihan vaan vaikka jonottamalla oman vuoronsa odottaminen. Kannattaa tarkkailla miten treffikumppani kohtelee ravintolan tarjoilijoita, ylipäänsä henkilökuntaa eri paikoissa, taksikuskeja yms, etenkin ongelmatilanteissa.

Tuntemani narsisti-nainen vihasi neuvolaa ja sen ohjeita. Joi raskaana ollessaan tarkoituksella viiniä, skumppaa ja söi niitä kiellettyjä ruokia, koska ei - omien sanojensa mukaan - kestänyt sääntöjä. Kun kysyin, että mitäs jos joku riskeistä toteutuu, niin nauroi vain ja sanoi, ettei sillä ole väliä. (Siis vauvan hyvinvoinnilla! :-0) On muutenkin välinpitämätön ja kylmä äiti. Ei kestä lapsensa huutamista, vaan lahjoo hiljaiseksi tavaralla ja työntää muille hoitoon.

Nyt haukkuu lääkäreitä, terapeutteja ja pomojaan. Pyrkii aina saamaan erikoispalvelua tai vänkää itselleen poikkeuksia sääntöihin, oli sitten kyse ravintolapöydän varauksesta tai labrajonoista.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistaako narsisti sitten ihmisen jota ei pysty hallita niin ei sitten halua tämän seuraa?Vai mikä on magneetti ihmisessä, mikä vetää näitä narskuja joidenkin ihmisten riesaksi?

Narsistinen persoona hakeutuu kilttien ja kunnollisten ihmisten seuraan. Sellaisten, jotka pyrkivät miellyttämään muita.

Heiltä hän saa tarvitsemaansa ihailua, huomiota, tukea, myötätuntoa ja käytännön apua. Narsisti kaipaa jatkuvaa ihailua ja kontaktia. Kiltit ihmiset taipuvat tekemään, mitä hän keksii pyytää. He tekevät säälistä mitä tahansa, joustavat säännöistä, antavat rahaa, hoitavat heidän ongelmiaan, ihailevat kohteliaasti heidän tekemisiään ja kuuntelevat vastustelematta.

Ottavat mukisematta vastaan raivonpuuskat ja haukut, kun eivät kehtaa kohteliaina nousta vastaan. Hyväksyvät manipuloinnin sekä sen, että ehkä juuri he olivatkin tyhmiä, huonoja ja syyllisiä, eikä arvaamaton narsisti. Kiltti ei uskalla/kykene panemaan vastaan hyväksikäytölle, koska pelkää raivoa ja suuttumusta.

Kun kiltti ihminen tajuaa kuvion ja pyrkii pois, narsisti panee tietysti vastaan. Hän ei halua luopua lypsettävästään. Jos kiltti hyödynnettävä alkaa vaatia muutosta ja pitää kiinni oikeuksistaan, alkaa raivo. Tuo ihminen muuttuu narsistin sairaassa mielessä pahaksi.

Pahinta on jättää narsisti huomioimatta ja hävitä hyötyringistä.

Toivottavasti on joitain,jotka jo alussa karkaavat narsistin kynsistä ja niitä jotka hylkäävät tämän ihmispolon.Tunteekohan narsisti koskaan tuskaa kun joku oikeasti tärkeä hylkää ja yrittäkö narsku saada takaisin tätä vai hylkäyksen johdosta kylmästi kääntää tälle selkänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kesti vuosia tunnistaa narsisti. Ihmettelen, jos on mahdollista tunnistaa ensitapaamisella? Tälläisen ihmisen maailma on vaan niin vinoutunut, ettei mitään määrää. Itse olin helppo uhri huonon itsetuntoni kanssa, ja suurimman virheeni tein asettumalla häntä vastaan (eli puolustin itseäni). Suurimpaan raivoon hänet saa halveksimalla häntä julkisesti (tai teeskentelemällä sitä) varsinkin jos tähän lähtee mukaan muita ihmisiä. Mulla oli häntä vastaan myös aika tehokas ase, jonka vuoksi hän jätti minut rauhaan loppujen lopuksi.

Mitenkäs "ei narsisti" reagoi jos häntä halveksii julkisesti ja siihen lähtee muita ihmisiä mukaan?

Hämmennyksellä ja häpeällä? Varsinkin jos halveksunta johtuu narsistin omasta toiminnasta?

Se että osaa puolustaa itseään menemättä lukkoon, ei ole narsismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistaako narsisti sitten ihmisen jota ei pysty hallita niin ei sitten halua tämän seuraa?Vai mikä on magneetti ihmisessä, mikä vetää näitä narskuja joidenkin ihmisten riesaksi?

Narsistinen persoona hakeutuu kilttien ja kunnollisten ihmisten seuraan. Sellaisten, jotka pyrkivät miellyttämään muita.

Heiltä hän saa tarvitsemaansa ihailua, huomiota, tukea, myötätuntoa ja käytännön apua. Narsisti kaipaa jatkuvaa ihailua ja kontaktia. Kiltit ihmiset taipuvat tekemään, mitä hän keksii pyytää. He tekevät säälistä mitä tahansa, joustavat säännöistä, antavat rahaa, hoitavat heidän ongelmiaan, ihailevat kohteliaasti heidän tekemisiään ja kuuntelevat vastustelematta.

Ottavat mukisematta vastaan raivonpuuskat ja haukut, kun eivät kehtaa kohteliaina nousta vastaan. Hyväksyvät manipuloinnin sekä sen, että ehkä juuri he olivatkin tyhmiä, huonoja ja syyllisiä, eikä arvaamaton narsisti. Kiltti ei uskalla/kykene panemaan vastaan hyväksikäytölle, koska pelkää raivoa ja suuttumusta.

Kun kiltti ihminen tajuaa kuvion ja pyrkii pois, narsisti panee tietysti vastaan. Hän ei halua luopua lypsettävästään. Jos kiltti hyödynnettävä alkaa vaatia muutosta ja pitää kiinni oikeuksistaan, alkaa raivo. Tuo ihminen muuttuu narsistin sairaassa mielessä pahaksi.

Pahinta on jättää narsisti huomioimatta ja hävitä hyötyringistä.

Kilteistä en tiedä, mutta narsisti hakeutuu itseään parempien seuraan eli juuri niihin, joita ihaillaan eli kunnolliset, hyväkäytöksiset, kauniit, varakkaat, koulutetut ja/tai menestyneet. Ei narsisti alkuun saa tuossa porukassa tai ihmisessä sekoiluillaan kunnioitusta, mutta koska luo nopeasti verkostonsa ja kokee tämän ryhmän/ihmisen haasteena, jonka haluaa voittaa puolelleen, niin onnistuu siinä hivelemällä tämän porukan/ihmisen itsetuntoa, esim. ihailu, esille nostaminen ja avun antaminen (mahdollisesti likainen työ). Tämä ihminen/ryhmä ei kaipaa ongelmia ja siksi sietää pitkään narsistin käytöstä, ikäänkuin ongelma ratkaisisi itse itsensä. Lopulta mitta palaa ja yritetään eroon, mutta sen jälkeen on myöhäistä. Narsisti käy kalliiksi ja pelaa sitä peliä, missä on mestari. Eroon pääsee, jos "uhrin" taustalla on enemmän porukkaa, joka hylkää narsistin. Narsistille pahinta se, ettei kukaan huomioi häntä hyvällä tai pahalla.

Sanoisin, että narsisti on sisältä tyhjä, kuin eräänlainen kuori vain, ja hän haluaisi imeä muista ihmisistä sen persoonan sisäänsä, tavallaan siis adoptoida jollain tavalla ihailemansa toisen ihmisen persoonan itseensä. Tai adoptoida toisen ihmisen arvot, mielipiteet, elämäntavat tms, siis täyttääkseen sisäistä tyhjyyttään. Jos tulee ekoilla treffeillä sellainen olo, että tuo ihminen on kuin tyhjä kuori, ja se janoaa imeä sinun arvot ja mielipiteet omiksi arvoikseen ja mielipiteikseen niin hälytyskellojen kannattaa ehkä soida.

Tuleekohan täällä olevilla jokin ihminen mieleen, kun luette näitä kuvailuja narsistista?

Monella on tuntuu olevan kokemuksia, mutta vähän niitä on jostain syystä diagnosoitu. Selitys on, että psykiatrien ja psykologien on vaikea tehdä sitä, mutta miten muut ihmiset sitten osaavat helposti arvioida. Narsisteistahan on tehty kirjoja, oppaita, on oma yhdistyskin ja netti täynnä kokemuksia.

Ei ehkä lohduta, mutta narsisti on aina syvästi kateellinen uhrilleen ja siksi uhrin pitäisi muistaa se, kun tuntee olonsa mitättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että narsisti on sisältä tyhjä, kuin eräänlainen kuori vain, ja hän haluaisi imeä muista ihmisistä sen persoonan sisäänsä, tavallaan siis adoptoida jollain tavalla ihailemansa toisen ihmisen persoonan itseensä. Tai adoptoida toisen ihmisen arvot, mielipiteet, elämäntavat tms, siis täyttääkseen sisäistä tyhjyyttään. Jos tulee ekoilla treffeillä sellainen olo, että tuo ihminen on kuin tyhjä kuori, ja se janoaa imeä sinun arvot ja mielipiteet omiksi arvoikseen ja mielipiteikseen niin hälytyskellojen kannattaa ehkä soida.

Näin. Kaiken edellä kuvatun narsistisen/epävakaan pers.häiriökäyttäytymisen lisäksi tämäkin uusi tuttavuus tuntui puhuvan paljon ja vähitellen suuret jutut vaikuttivat hämärästi tutuilta, jopa epäuskottavilta tämän ihmisen kokemiksi. Kävi ilmi, että omaksui näitä tarinoita kirjoista, elokuvista, netistä, lehdistä, muilta tutuiltaan... Kun asiasta huomautti, selitteli asian aina siten, että ko. juttu muuttui hieman ja kuuntelija käsitti väärin tms. Täysiä valeita nämä tarinat!

Matki myös hävyttömästi muita, omi itselleen niin vaatteita, esineitä, tyylin, kampauksen, olemuksen kuin sisustusideoitakin. Kamalinta oli kopioida yhteisen kaverimme uuden asunnon tyyli myöhemmin täysin. Creepy!

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan täällä olevilla jokin ihminen mieleen, kun luette näitä kuvailuja narsistista?

Monella on tuntuu olevan kokemuksia, mutta vähän niitä on jostain syystä diagnosoitu. Selitys on, että psykiatrien ja psykologien on vaikea tehdä sitä, mutta miten muut ihmiset sitten osaavat helposti arvioida. Narsisteistahan on tehty kirjoja, oppaita, on oma yhdistyskin ja netti täynnä kokemuksia.

Juu on mielessä. Parikin. Mutta en ihmettele tätä, että diagnosointi on hankalaa, koska psykologi/atrihan tapaa kohdetta vain hetken verran. Tuon hetken se potilas osaa esittää vaikka mitä roolia. Kun taas kotioloissa, kaiken aikaa, saavat muut tuta hänen hirmuisuutensa. Tämä kuvio selkiää arjessa pitemmällä aikavälillä ja sitä helpottaa myös muualta luettavissa oleva tieto asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan täällä olevilla jokin ihminen mieleen, kun luette näitä kuvailuja narsistista?

Monella on tuntuu olevan kokemuksia, mutta vähän niitä on jostain syystä diagnosoitu. Selitys on, että psykiatrien ja psykologien on vaikea tehdä sitä, mutta miten muut ihmiset sitten osaavat helposti arvioida. Narsisteistahan on tehty kirjoja, oppaita, on oma yhdistyskin ja netti täynnä kokemuksia.

Juu on mielessä. Parikin. Mutta en ihmettele tätä, että diagnosointi on hankalaa, koska psykologi/atrihan tapaa kohdetta vain hetken verran. Tuon hetken se potilas osaa esittää vaikka mitä roolia. Kun taas kotioloissa, kaiken aikaa, saavat muut tuta hänen hirmuisuutensa. Tämä kuvio selkiää arjessa pitemmällä aikavälillä ja sitä helpottaa myös muualta luettavissa oleva tieto asiasta.

Tuosta diagnosoinnista. Ensinnäkin narsistit äärimmäisen harvoin hakeutuu diagnosoitaviksi eli esim. terapia-arvioon tms tai masennusvastaanotolle. Eli en oikein keksi mikä olisi edes se tilanne, jossa psykiatri olisi diagnosoimassa narsistia. Mutta jos oletetaan että narsisti nyt menisi psykiatrille jostain syystä ja siellä olisi tarkoitus diagnostista arviota tehdä, niin narsismi on tietenkin vaikeaa tunnistaa, koska ensinnäkin diagnoosi perustuu pitkälti haastatteluihin ja sen ihmisen itse itsestään kertomiin asioihin. Tietenkin jotain testejäkin voidaan käyttää, mutta ei taida olla oikein mitään narsismitestiä. Ja käyttäytymisen havainnointi ei parin vastaanoton puitteissa tuo narsismia esille, koska narsisti yleensä käyttäytyy vieraiden ihmisten kanssa ihan normaalisti kuin muutkin ihmiset. Vasta pidemmässä terapiassa narsismi alkaisi näkymään käytöksessä, samoin kuin yleensä vasta pidemmissä ihmissuhteissa. 

Jos joku miettii nyt vaikka että entäs pariterapia, eikös siellä tunnisteta narsismia. Niin vastaus on että pariterapian tarkoitus ei ole tehdä diagnostisia arvioita kenenkään persoonallisuudesta vaan auttaa pariskuntaa käsitettelemään esim. vuorovaikutusongelmiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan täällä olevilla jokin ihminen mieleen, kun luette näitä kuvailuja narsistista?

Monella on tuntuu olevan kokemuksia, mutta vähän niitä on jostain syystä diagnosoitu. Selitys on, että psykiatrien ja psykologien on vaikea tehdä sitä, mutta miten muut ihmiset sitten osaavat helposti arvioida. Narsisteistahan on tehty kirjoja, oppaita, on oma yhdistyskin ja netti täynnä kokemuksia.

Juu on mielessä. Parikin. Mutta en ihmettele tätä, että diagnosointi on hankalaa, koska psykologi/atrihan tapaa kohdetta vain hetken verran. Tuon hetken se potilas osaa esittää vaikka mitä roolia. Kun taas kotioloissa, kaiken aikaa, saavat muut tuta hänen hirmuisuutensa. Tämä kuvio selkiää arjessa pitemmällä aikavälillä ja sitä helpottaa myös muualta luettavissa oleva tieto asiasta.

Tuosta diagnosoinnista. Ensinnäkin narsistit äärimmäisen harvoin hakeutuu diagnosoitaviksi eli esim. terapia-arvioon tms tai masennusvastaanotolle. Eli en oikein keksi mikä olisi edes se tilanne, jossa psykiatri olisi diagnosoimassa narsistia. Mutta jos oletetaan että narsisti nyt menisi psykiatrille jostain syystä ja siellä olisi tarkoitus diagnostista arviota tehdä, niin narsismi on tietenkin vaikeaa tunnistaa, koska ensinnäkin diagnoosi perustuu pitkälti haastatteluihin ja sen ihmisen itse itsestään kertomiin asioihin. Tietenkin jotain testejäkin voidaan käyttää, mutta ei taida olla oikein mitään narsismitestiä. Ja käyttäytymisen havainnointi ei parin vastaanoton puitteissa tuo narsismia esille, koska narsisti yleensä käyttäytyy vieraiden ihmisten kanssa ihan normaalisti kuin muutkin ihmiset. Vasta pidemmässä terapiassa narsismi alkaisi näkymään käytöksessä, samoin kuin yleensä vasta pidemmissä ihmissuhteissa. 

Jos joku miettii nyt vaikka että entäs pariterapia, eikös siellä tunnisteta narsismia. Niin vastaus on että pariterapian tarkoitus ei ole tehdä diagnostisia arvioita kenenkään persoonallisuudesta vaan auttaa pariskuntaa käsitettelemään esim. vuorovaikutusongelmiaan. 

Sepä olisikin mielenkiintoista ja samalla painajaismaista olla pariterapiassa narsistin kanssa ja miettiä vuorovaikutusongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistaako narsisti sitten ihmisen jota ei pysty hallita niin ei sitten halua tämän seuraa?Vai mikä on magneetti ihmisessä, mikä vetää näitä narskuja joidenkin ihmisten riesaksi?

Narsistinen persoona hakeutuu kilttien ja kunnollisten ihmisten seuraan. Sellaisten, jotka pyrkivät miellyttämään muita.

Heiltä hän saa tarvitsemaansa ihailua, huomiota, tukea, myötätuntoa ja käytännön apua. Narsisti kaipaa jatkuvaa ihailua ja kontaktia. Kiltit ihmiset taipuvat tekemään, mitä hän keksii pyytää. He tekevät säälistä mitä tahansa, joustavat säännöistä, antavat rahaa, hoitavat heidän ongelmiaan, ihailevat kohteliaasti heidän tekemisiään ja kuuntelevat vastustelematta.

Ottavat mukisematta vastaan raivonpuuskat ja haukut, kun eivät kehtaa kohteliaina nousta vastaan. Hyväksyvät manipuloinnin sekä sen, että ehkä juuri he olivatkin tyhmiä, huonoja ja syyllisiä, eikä arvaamaton narsisti. Kiltti ei uskalla/kykene panemaan vastaan hyväksikäytölle, koska pelkää raivoa ja suuttumusta.

Kun kiltti ihminen tajuaa kuvion ja pyrkii pois, narsisti panee tietysti vastaan. Hän ei halua luopua lypsettävästään. Jos kiltti hyödynnettävä alkaa vaatia muutosta ja pitää kiinni oikeuksistaan, alkaa raivo. Tuo ihminen muuttuu narsistin sairaassa mielessä pahaksi.

Pahinta on jättää narsisti huomioimatta ja hävitä hyötyringistä.

Kilteistä en tiedä, mutta narsisti hakeutuu itseään parempien seuraan eli juuri niihin, joita ihaillaan eli kunnolliset, hyväkäytöksiset, kauniit, varakkaat, koulutetut ja/tai menestyneet. Ei narsisti alkuun saa tuossa porukassa tai ihmisessä sekoiluillaan kunnioitusta, mutta koska luo nopeasti verkostonsa ja kokee tämän ryhmän/ihmisen haasteena, jonka haluaa voittaa puolelleen, niin onnistuu siinä hivelemällä tämän porukan/ihmisen itsetuntoa, esim. ihailu, esille nostaminen ja avun antaminen (mahdollisesti likainen työ). Tämä ihminen/ryhmä ei kaipaa ongelmia ja siksi sietää pitkään narsistin käytöstä, ikäänkuin ongelma ratkaisisi itse itsensä. Lopulta mitta palaa ja yritetään eroon, mutta sen jälkeen on myöhäistä. Narsisti käy kalliiksi ja pelaa sitä peliä, missä on mestari. Eroon pääsee, jos "uhrin" taustalla on enemmän porukkaa, joka hylkää narsistin. Narsistille pahinta se, ettei kukaan huomioi häntä hyvällä tai pahalla.

Puhutko jostain julkimoiden narkkaamisen/pettämisten/talousrikosten mahdollistajasta, josta et enää itse hyödy?

Tosiaan ekoilla treffeillä/tapaamisella ei mistään. Ehkä jokin sai kellon kilisemään kun mies oli heti tosi ristiriitainen, ja jotenkin liian kohtelias, liian herrasmies, liian..siis lipevä, mutta ei sitten kuitenkaan. Ristiriitaista.

Esim. ollessamme jo kolmansilla treffeillä ei vieläkään halunnut edes pussata! Edes pientä pusua. Kuitenkin mies oli jo yli 30.. eli oli "liian" tosissaan. Seksiäkin suorastaan pihtasi kun oli muka vakavalla mielellä liikkeellä.

Sitten ei kuulemma ollut koskaan harrastanut yhden yön juttuja, silti seksikumppaneita oli seuraavassa hetkessä ollut 60-70.

Naiset tottakai tasa-arvoisia, silti piti hyvänä muslimimaiden tapaa verhota naiset kaapuihin, työpaikalla kun naiset tahallaan aiheuttavat sekaannusta pukeutumalla seksikkäästi ja oikeastaan naisen syy se on tulla raiskatuksikin, mitäs kiusaa miehiä.

Alussa olin älykäs, kekseliäs ja luoja ties mitä muuta. "Onko mitään missä sä et oo hyvä?" -kysymys vaihtui parin vuoden päästä huutoon "Onko sussa mitään hyvää? Muuta ku siivoat joskus.." ja kuvioon tulikin muilla naisilla kiusaamiset ja uhkailut, mm avoin tissien katselu netissä mun vieressä - ja sitten olikin hyvä tehdä minusta mustasukkainen hullu kun epäilin pettämistä. Loppuhuipennuksina tuli mun retuuttaminen lattialla, tärkeimpien tavaroideni tuhoaminen, koirani uhkaaminen, töniminen ja tappo/hakkausuhkaukset jos ja kun en totellut häntä.

Lähtö oli itse asiassa helppoa. Kun sun läheiset sanoo että lähe jo vttuun sieltä. Ja sitten lähdin.

Kuunnelkaa sitä pientä kilinää ja epämiellyttävää tunnetta! Jos tuntuu että olet ihan poikki sen jälkeen kun olet ollut hänen seurassaan niin luota tuntemuksiisi. Ei se todellakaan muutu paremmaksi "kunhan vain totutte toisiinne".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä ekoilla treffeillä tunnistakkaan. Eikä toisilla eikä kolmansilla. Sen tunnistaa sitten kun se ensimmäinen asia josta olette eri mieltä tulee. Tai riita. Et välttämättä tunnista samaksi ihmiseksi. Se purkaus on monelle shokki ja voi olla vaikea uskoa samaksi ihmiseksi. Yleinen reaktio on miettiä mitä sinä olet tehnyt väärin kun se noin suuttui, vaikka todellisuudessa et varmaan ole tehnyt mitään väärin. 

Tämä: itsessä ei koskaan ole vikaa, vika aina toisissa. Seurustelin narsistin kanssa 4,5 vuotta. Ei yhtä ainutta kertaa hän ikinä pyytänyt anteeksi mitään.

Tämä on valitettavan totta. Omassa lähisuvussani on tällainen henkilö. Hän on aina oikeassa ja toimii oikein. Ongelmat ovat aina muiden syytä. Vaikka hän itse aiheuttaisi ongelman, on se silti jonkun muun syytä.

Jos hänen ilkeistä puheista tai teoista pahoittaa mielensä, reagoi hän siihen loukkaantunalka. Suuttuu ja alkaa haukkumaan.

Kerran olen kysynyt "sanoisitko sille ihailemallesi ystävälle noin", siis juuri sen saman minkä oli minulle sanonut.

Sain vastaukseksi "en tietenkään, sehän loukkaantuisi. Miten sinä olet noin pöljä?"

Ja silti suuttui minulle siitä että pahoitin mieleni siitä asiasta minkä hän oli sanonut.

Jos sulla on vähänkään omituinen tunne treffien jälkeen, niin kannattaa uskoa vaistoaan. Paljolta olisin minäkin säästynyt, jos olisin tehnyt samoin. Minulle on jäänyt mieleen myös katse silmissä. Siinä oli jotain häijyä ja ristiriitaista puheeseen verrattuna.

Jos mennään pidemmälle millaista narsistin kanssa on olla, niin se on aluksi juuri tuollaista yletöntä kehumista. Tunnet itsesi ainutlaatuiseksi. Hän haluaa sitoutua pian.

Vähitellen tulee ilmi, että hän on katkaissut välinsä liki kaikkiin kavereihin ja sukulaisiin. Aina muissa on ollut vika. Kaikki entiset naisystävät (ja niitä on paljon) ovat olleet aina jollain lailla epäkelpoja ja siksi sinä tunnet olevasi spesiaali kun hän on vihdoin löytänyt niin täydellisen naisen.

Aluksi hän siis esittää jonkinlaista ihannetta ja antaa ymmärtää olevansa täydellinen. Se menee siihen että yrität jatkuvasti miellyttää häntä jotta pysyt tässä täydellisessä standardissa.

Alkaa tulla yhtäkkisiä raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista. Minun tapauksessani tuli myös väkivalta n vuoden yhdessäolon jälkeen. Hän muuttui aivan toiseksi persoonaksi noissa raivokohtauksissaan (ilmeet, puhetapa).

Hän halusi aina hyötyä muista ihmisistä. Minkäänlaista häpeää/ empatiaa hän ei tuntenut. Ostatti tavaroita mm köyhällä vanhalla äidillään jatkuvasti.

Juuri tuo häpeä oli hänelle kaikista pahin asia. Jos hänet nolataan muiden silmissä. Eli siis kukaan normaali ihminen ei nähnyt nolausta tietyissä tilanteissa mutta hänen mielestään kyllä.

Meillä nämä pahimmat asiat tulivat esiin vasta kun olimme muuttaneet yhteen. Ennen eroa järjestelin asiani salassa niin että pystyin vain lähtemään nopeasti. Hänen työpäivänsä aikana pakkasin ystäväni kanssa tavarani ja tilasin muuttoauton ja muutin toiseen asuntoon. Muutin osoitetiedot salaiseksi.

Nyt yritän toipua tästä ihmisestä ja tajuta mitä oikein tapahtui. Kaikki kuulostaa aivan uskomattomalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on vähänkään omituinen tunne treffien jälkeen, niin kannattaa uskoa vaistoaan. Paljolta olisin minäkin säästynyt, jos olisin tehnyt samoin. Minulle on jäänyt mieleen myös katse silmissä. Siinä oli jotain häijyä ja ristiriitaista puheeseen verrattuna.

Jos mennään pidemmälle millaista narsistin kanssa on olla, niin se on aluksi juuri tuollaista yletöntä kehumista. Tunnet itsesi ainutlaatuiseksi. Hän haluaa sitoutua pian.

Vähitellen tulee ilmi, että hän on katkaissut välinsä liki kaikkiin kavereihin ja sukulaisiin. Aina muissa on ollut vika. Kaikki entiset naisystävät (ja niitä on paljon) ovat olleet aina jollain lailla epäkelpoja ja siksi sinä tunnet olevasi spesiaali kun hän on vihdoin löytänyt niin täydellisen naisen.

Aluksi hän siis esittää jonkinlaista ihannetta ja antaa ymmärtää olevansa täydellinen. Se menee siihen että yrität jatkuvasti miellyttää häntä jotta pysyt tässä täydellisessä standardissa.

Alkaa tulla yhtäkkisiä raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista. Minun tapauksessani tuli myös väkivalta n vuoden yhdessäolon jälkeen. Hän muuttui aivan toiseksi persoonaksi noissa raivokohtauksissaan (ilmeet, puhetapa).

Hän halusi aina hyötyä muista ihmisistä. Minkäänlaista häpeää/ empatiaa hän ei tuntenut. Ostatti tavaroita mm köyhällä vanhalla äidillään jatkuvasti.

Juuri tuo häpeä oli hänelle kaikista pahin asia. Jos hänet nolataan muiden silmissä. Eli siis kukaan normaali ihminen ei nähnyt nolausta tietyissä tilanteissa mutta hänen mielestään kyllä.

Meillä nämä pahimmat asiat tulivat esiin vasta kun olimme muuttaneet yhteen. Ennen eroa järjestelin asiani salassa niin että pystyin vain lähtemään nopeasti. Hänen työpäivänsä aikana pakkasin ystäväni kanssa tavarani ja tilasin muuttoauton ja muutin toiseen asuntoon. Muutin osoitetiedot salaiseksi.

Nyt yritän toipua tästä ihmisestä ja tajuta mitä oikein tapahtui. Kaikki kuulostaa aivan uskomattomalta.

Tämä kuulostaa mun tarinalta, tapasin narsistinaisen ollessani vielä suhteessa.

Tässä narsistissa oli kaikki mitä olin aina halunnut kumppanissa, en ollut koskaan kokenut samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kaikki vaikutti liian hyvä ollakseen totta. 

Erosin tyttöystävästä, ja rupesin seurustelemaan narsistin kanssa, Ensimmäinen kuukausi meni hyppiessä pilvien päällä, ja kaikki oli täydellistä....kunnes totuus paljastui pikkuhiljaa.

Pientä vittuilua, syyllistämistä, julkista nolaamista (erittäin lievää vielä tässä vaiheessa). Raivokohtaukset mitättömistä syistä, manipulointia, mitätöintiä, arvostelua jne.

Tässä vaiheessa rupesin jo epäilemään narsismia, ja tilasin kirjoja aiheesta jotka kaikki vahvisti epäilykseni, valitettavasti.

Kun entinen ihanuus huusi 20 min pää punaisena mulle (ilman syytä), iski vyön alle niin paljon kun pystyi, ja heitti kaikki mun sanomiset päin naamaa niin tajusin että nyt täytyy juosta, ja lujaa.

Ei suostunut antaa mun kotiavaimen takaisin, joten sarjoitin lukot uudelleen varmuuden vuoksi.

Oli ensimmäinen kerta kun kumppani oikeasti pelotti minua.

M34