"Siellä on tosi kivoja ihmisiä, varmasti pääsee porukkaan mukaan"

Vertaistukea kaivataan: onko täällä ketään muuta, joka on kuullut tuon lauseen monta kertaa erilaisiin harrastuksiin/ryhmiin/työväenopiston kursseihin liittyen ja joka ikinen kerta joutunut toteamaan, että no, on kiva porukka, mutta kaikilla on ne omat kaverit ja juttunsa, eikä ketään kiinnosta se mukaan palloillut uusi ihminen.

Ihan ymmärrettävää tietysti, että jos samat ihmiset ovat kokoontuneet kauan aikaa, niin porukkahenki vain syntyy, mutta miten ihmeessä muut ihmiset aina onnistuvat olemaan koossa silloin, kun se porukka alkaa muodostua? Itselleni ei ole ikinä käynyt niin.

Näin uusien harrastusten aloittamisen aikaan taas pyörii nämä samat ulkopuolisuuskuviot mielessä. Miten nämä asiat voivat olla joillekin niin luontevia, eikä niitä edes pidä miettiä, kun aina on se oma porukka, oli tilanne mikä vain?