Lue keskustelun säännöt.
Esimerkkipäivä suurperheellisen (ja suursuvullisen) naisen elämästä:
08.09.2017 |
Herätys klo 7. Mies on herännyt jo klo 6 ja syöttänyt ja pukenut kaksi nuorimmaista (2v ja 4v). Koululaiset heräävät itse (15v, 13v, 10v, 9v ja 7v), syövät ja pukevat ja valmistautuvat kouluun lähtemiseen itsenäisesti.
Minä hoidan aamutoimet. Mies lähtee 7.30 töihin ja minä puettujen nuorimmaisten kanssa klo 8 päiväkodille.
Sisko soittaa ja kysyy, voiko tuoda yhden lapsen meille yöksi. Lupaan, koska on yhden meidän lapsen parhaimmista kavereista (vaikka myös toki serkku). Sovitaan aikatauluista. Isäni soittaa ja kysyy, voiko hakea meiltä ämpäreitä ja lainata ehjiä saappaita. Lähtevät äidin kanssa marja- ja sienimetsään mummin (äidinäidin) kanssa. Menevät meille, jossa joku lapsista on varmasti vielä kotona.
Oma työpäivä alkaa klo 9. Tulee viesti veljeltä ja kysymys, voidaanko mennä heille syömään sunnuntaina. Toki mennään, tullaan ehkä vain kolmen nuorimman kanssa. Isommilla on menoja.
Yhdentoista aikaan toisen veljeni vaimo tulee kahden lapsen kanssa moikkaamaan minua työpaikalleni. Asuvat lähellä ja koska meidän talossa on kiva kahvila, käyvät siellä usein.
Käyn lounaalla mieheni siskon kanssa, joka on samassa työpaikassa. Sovitaan, että mennään illalla yhdessä juoksulenkille. Kunnes muistan, että se serkku on tulossa meille illalla ja soitan perään - siirretään huomiselle.
Nyt kello alkaa tulla kolme. Täti laittoi sähköpostia ja kyseli kuinka moni meistä tulee viikon päästä synttärikahveille. Eno soitti ja kysyi, onko täti muistanut toivoa meiltä laulutervehdystä. Ei ollut ja nyt on viikko aikaa harjoitella joku laulu. Ehkä laitan toisiksi nuorimmaisen laulamaan jotain söpöä. Ei tarvitse harjoitella :D
Jotenkin tuntuu siltä, etten ehdi nähdä ketään muita kuin omia sukulaisiani!
Kommentit (31)
Silkkaa kauhua. Asutte varmaan kenkätalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, kuulostaa ihan horrorilta mun korvaan, mut kiva jos itse tykkäätte :)
Minullakin on suuri perhe ja suku ja hyvät välit kaikkiin läheisiin, mutta tuo sinun päiväohjelmasi kuulostaa omalle kohdalleni ajatellen todella rauhattomalta. Näin me ollaan erilaisia :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan kivalta, mutta se ihmetyttää, miten ehdit työpäivän aikana hoitamaan noin paljon yksityisasioitasi? Itse ehdin hätäisesti lukea tekstiviestin ja vastata ok tai soittaa lääkäriajan. En mitenkään ehtisi tapaamaan ketään.
Kuulostaa näin todella yksinäisen korvaan ihanalta.. mulla ei sukua..ei vanhempia eikä sisaruksiin välejä..eikä ystäviäkään juuri. Olen raskaana ja vietän kaiket päivät yksin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan kivalta, mutta se ihmetyttää, miten ehdit työpäivän aikana hoitamaan noin paljon yksityisasioitasi? Itse ehdin hätäisesti lukea tekstiviestin ja vastata ok tai soittaa lääkäriajan. En mitenkään ehtisi tapaamaan ketään.
Kevyt ja helppo työ ja voin jaksottaa omaa päivääni miten haluan. Pitää muutenkin olla työn puolesta esim. somekanavat auki, niin samalla tulee päivitettyä omakin puoli.
Niin ja ei siis olla lestadiolaisia, kukaan meistä. Ihan vaan sattumoisin sekä mies että minä isoista perheistä ja meilläkin on iso perhe. Muilla sisaruksilla on normaalit 1-3 lasta :D
Yhteensä meitä on 18 sisarusta. Miehen perheessä 10 lasta ja meitä on 8.
Minä tykkään tällaisesta elämästä, mutta välillä tulee vähän hullu olo. Voi mennä parikin viikkoa niin, että ollaan tosi sosiaalisesti aktiivisia, mutta sitten sen parin viikon jälkeen tajuaa, että kaikki kontaktit ovat olleet pelkkiä sukulaisia. Meillä on myös omiakin kavereita, jotka ei ole sukua, mutta harvemmin niitä tulee nähtyä tässä perheessä.
Äsken soitti taas yksi veli ja pyysi meidän vanhinta pelaamaan jalkapalloa illalla.
ap
Mitä tapahtuu jos olet viikon yksin? Tai miltä ajatus kuulostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan tuo aikamoista:)
Meillä on lapsia vain 4 ja heistäkin 3 jo omillaan ja perheellisiä mutta vähän samanlaista saadaan meilläkin aikaiseksi, tässä esimerkkipäivä viime viikonlopulta:
Heräsin klo 6.30 ja tein ensimmäiseksi sämpylätaikinan ja join kahvit kaikessa rauhassa. Mies ja kuopus 15v heräilivät rauhassa 9 aikoihin tuoreiden sämpylöiden tuoksuun. Aloittelin myöhäisen sunnuntailounaan valmistelun miehen kanssa.
Samalla soi ovikello ja pojan appikset tulivat meille poimimaan marjoja takapihaltamme, keitin heillekin kahvit ja äkkiä meni tunti turistessa. Kun he lähtivät ei kestänyt kauaa kun miniän siskon perhe pyörähti paikalle. Olimme sopineet jo aiemmin että he voivat jossain vaiheessa käydä hakemassa perennoja pihalta ja nyt oli kuulemma sopiva hetki. Ei muutakuin saappaat jalkaan, lapio käteen ja pihalle. Alkoi tulemaan kiire.
Tässä välissä naapuri ehti vielä tuomaan omenoita omalta pihaltaan kun meidän puut ei tehneet tänävuonna.
Kun kaikki em. lähtivät olikin enää tunti siihen kun vanhemmat lapset kumppaneineen ja lapsineen tulivat syömään. Ateriaan meni nopeasti nelisen tuntia ja sitten kaivoimme pakkasesta yhdelle lapsista ylijääneet ruuat seuraavan viikon aterioiksi. Mies lähti viemään häntä stadiin kotiinsa ettei pakasteet ehtisi sulamaan.
Kun hän tuli kotiin olikin kello jo lähes 9.
Normipäivä. Vielä kun nuo asuvat 30 km säteellä näitä piipahduksia tulee viikollakin
Mä rakastan tätä elämää - olen itse ollut ainoa lapsi ja nyt mulla on iso perhe, hälinää ja elämää ympärillä:)
Huomioin, että asutte samalla paikkakunnalla kuin suku. E ei asuta miehen sisarusten, omien sisarusten , isovanhempien tai sukulasten kanssa samalla paikkakunnalla ja välit on siksi etäiset. Lapset ovat serkkujen kanssa tekemisissä 2-3 kertaa vuodessa.
Lapsuudessani olin sukulaisten ja serkkujen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa. Omille lapsilleni naapurin lapset ja koulukaverit ja minun ystävät perheineen muodostavat sen sosiaalisen yhteisön. Tätä en pidä hyvänä asiana, koska tästä puuttuu ikäpolvien kerrostuneisuus ja sosiaalinen kerrostuneisuus. Itse asiassa tuntuu siltä, että olen roikkumassa perheineni sosiaaliluokkkien välissä. Olemme duunariperheestä hypänneet hyvin toimeentulevaan keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos olet viikon yksin? Tai miltä ajatus kuulostaa?
Kuulostaa ihanalta ja aina silloin tällöin lähdenkin yksinäni jonnekin. Joka kesä on ollut yksi viikko, jolloin mies lähtee viikoksi lasten kanssa mökille ja minä olen yksin kotona. Se on ihanaa.
Kaikki toimii hyvin ilman minuakin. Tämä iso perhe toimii jotenkin luontevasti, vaikka joku olisi sairas tai matkoilla. On avaimia toisten asuntoihin, voidaan vuorotellen ottaa toisten lapsia hoitoon jne. Ison perheen etuja. Aina on joku veli/sisko tai veljen/siskonlapsi tai vanhemmat apuna, jos jotain tarvitsee.
Äsken tuli tekstiviesti mieheni siskon mieheltä: kysyi vasaraa lainaan.
On oikeasti aika hullunmyllyä koko ajan. En vain välillä ymmärrä sitä, ettei tämä ole muissa perheissä normaalia. Mahtaa olla hiljaista ja rauhallista.
ap
Kuulostaa silti jotenkin suorittamiselta tuo elämä. Osaatko vetää rajaa sukulaisillesi kun tarvitset hengähdystaukoa? Aina ei tarvi juosta muiden toiveiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa mutta oma valinta. Vaikea vinkua, kun paska on jo housus.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan kivalta, mutta se ihmetyttää, miten ehdit työpäivän aikana hoitamaan noin paljon yksityisasioitasi? Itse ehdin hätäisesti lukea tekstiviestin ja vastata ok tai soittaa lääkäriajan. En mitenkään ehtisi tapaamaan ketään.
Lestat on sukulaisten firmoissa töissä, joten ei ole niin tarkkaa mitä työaikana tekee, potkuja kun ei kuitenkaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa mutta oma valinta. Vaikea vinkua, kun paska on jo housus.
En mä mielestäni valittanut? Kivaahan tämä on.
ap
Miksi mies herättää ja pukee pienimmät jo klo 6 vaikka nämä menevät päiväkotiin vasta kahdeksalta?
Minulle tuo olisi maanpäällinen helvetti :D Olen introvertti vela.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies herättää ja pukee pienimmät jo klo 6 vaikka nämä menevät päiväkotiin vasta kahdeksalta?
Ei se herätä niitä, vaan ne heräävät joka aamu klo 6. Minä en sitä jaksa ja koska mies on aamuvirkku, viettää aamun niiden kanssa ja hoitaa niiden syöttämiset ja pukemiset.
ap
Jos suku on kivaa niin mikäs siinä.