Onko täällä Bi-naisia? Millaisista naisista ja miehistä tykkäätte?

Mistä löytäisi bi-naisen?

Olisi kiihottavaa jos sillä olisi jotain peliä kauniin naisen kanssa.

tykkään hauskoista, ns. naisten naurattaja tyyppisistä miehistä, jotka ovat ystävällisiä kaikille ja huomioivat muut. ja tietenkin komeita :) naisissa tykkään rempseydestä, sarkastisuudesta, tietynlaisesta poikamaisuudesta ja sanavalmiudesta.

Noin ulkonäöllisesti mulla on naisille paljon enemmän variaatiota, mitä pidän viehättävänä kuin miehille. Tykkään feminiinisen näköisistä miehistä (tai ainakin kasvonpiirteistä) ja pitkistä hiuksista hoikassa vartalossa (Jared Leton kasvot kauniit esimerkiksi). Naisissa taas ulkonäkö voi olla aikalailla mitä tahansa Anita Wlodarczykin ja Katy Perryn väliltä. 

Mitä tulee luonteeseen, tykkään sellaisista rauhallisista luontoihmisistä. Ei haittaa, vaikka olisi vähän ujo tai syrjäänvetäytyvä, itse voin olla johtavampi osapuoli ja olla sellainen "karhuemo". Yksi, mikä on kumppanissa ehdotonta on se, että ei ole menettänyt kykyään ihmetellä maailmaa ja kiinnostustaan siihen. Ja jos tähän yhdistetään mustaa huumoria, niin siinäpä alkaa olemaan melkein kaikki tarvittava. :D

Miehissä feminiiniset kasvot kiinnostavat muakin. Mutta toisaalta ei aina, riippuu niin paljon ihmisestä, miten se vetää puoleensa.

Naisissa taas jostain syystä lähes poikkeuksetta mua vähän vanhempi, vaaleahiuksinen, naisellinen ja itsevarma nainen herättää huomioni. Toisaalta ei tämäkään aukoton totuus ole.

Ehkä se luonne ja koko olemus siis eniten merkkaavat.

Miehissä: miehiset miehet ovat makuuni. Pitää olla iso, karhumainen. Myöskin ääni pitää olla möreä. Otteet muutenkin tulee olla miehiset. Ja mieluiten vaalea, muttei tummissakaan ole mitään vikaa. Molemmat sängellä. Nam.

Naisissa: muodokkaat naiset, eli isot rinnat ja peppu ovat makuuni. Muuten hoikka ja vähän treenattu. Pitkät hiukset. Mieluiten tummapiirteinen, mutta punatukkaiset ja blonditkin kelpaavat. Hiusten tulee olla värjätyt, kun en tykkää naturelliväristä pohjoismaalaisilla naisilla. Paksut pusuhuulet plussaa.

Meniköhän liian pervoksi?

Naisten suhteen olen tarkempi. Tärkeässä roolissa on kauneus - molemmissa sukupuolissa. Siihen vielä yhdistettynä tärkeä seikka eli viisaus, niin ai että. En valitettavasti tunne ketään kuvaukseeni sopivaa naista, mutta miehen kyllä.

Entä seurustelu? On varmasti täysin henkilön luonteesta kiinni, mutta onko jotain merkittäviä eroja?

Olen itse 27v, pisimmät suhteeni ovat olleet vähän vanhempien naisten kanssa (iältään n. 40v ja risat) ja takana yksi pitkä suhde nuoremman miehen kanssa (20v).

Naisissa tykkään siitä rauhallisuuden tunteesta ja itsevarmuudesta toisessa, siksi ehkä tykkään enemmän vanhemmista naisista.

Nuoremmat miehet taas käyvät silmään, koska ovat näin (ehkä vähän yleistäen) innokkaita tekemään ja kokemaan kaikkea uutta, mutteivat ole vielä tarpeeksi vanhoja että olisivat katkeroituneita naisista.

up

Naiset: naisten suhteen minulla on pitkälti sama maku kuin miehilläkin eli tykkään nuorista, kauniista ja hoikista naisista... Tyyliin Ally Brooke, Ariana Grande tai Paulina Vega. Anteeksi, tämä on hyvin pinnallista.

Miehet: tykkään sellaisista kolmekymppisistä miehistä joissa on jotain feminiinisiä luonteenpiirteitä mutta jotka ovat silti ihan ns. "oikeita miehiä" jos tällaista ilmaisua sopii käyttää.

Olen itse 20v nainen

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 27v, pisimmät suhteeni ovat olleet vähän vanhempien naisten kanssa (iältään n. 40v ja risat) ja takana yksi pitkä suhde nuoremman miehen kanssa (20v).

Naisissa tykkään siitä rauhallisuuden tunteesta ja itsevarmuudesta toisessa, siksi ehkä tykkään enemmän vanhemmista naisista.

Nuoremmat miehet taas käyvät silmään, koska ovat näin (ehkä vähän yleistäen) innokkaita tekemään ja kokemaan kaikkea uutta, mutteivat ole vielä tarpeeksi vanhoja että olisivat katkeroituneita naisista.

Missä olet tavannut näitä vähän vanhempia naisia tai ajautunut heidän kanssaan suhteisiin? Miten he ovat suhtautuneet ikäeroon?

Suhteita ja kaikenlaisia kokemuksia vain miesten kanssa. Olen kyllä ihastunut joskus naisiin, mutta se on erilaista kuin ihastuminen miehiin.

Tykkään naisellisista, mutta ei liian pyntätyistä naisista. Tummat, pienet ja hoikat ovat eniten makuuni, sellaiset, joilla on ehkä vähän persoonallinen tyyli. Mieluummin meikitön kuin paljon pakkelia. Ehkä joku sellainen lukutoukka kotihiiri nörtti voisi kuvailla makuani parhaiten. Toisaalta en näe syytä, miksen voisi kiinnostua menevämmästäkään tyypistä. Naismakuni on aika paljon laajempi kuin miesmakuni.

Miehet taas - tykkään hyvin pukeutuvista, älykkäistä, korkeakoulutetuista miehistä. Tummat piirteet viehättää miehissäkin enemmän kuin vaaleat. Kropalla ei muuta väliä kunhan on suht normaalipainoinen. Slaavilaiset, isot ja selkeät piirteet viehättää.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 27v, pisimmät suhteeni ovat olleet vähän vanhempien naisten kanssa (iältään n. 40v ja risat) ja takana yksi pitkä suhde nuoremman miehen kanssa (20v).

Naisissa tykkään siitä rauhallisuuden tunteesta ja itsevarmuudesta toisessa, siksi ehkä tykkään enemmän vanhemmista naisista.

Nuoremmat miehet taas käyvät silmään, koska ovat näin (ehkä vähän yleistäen) innokkaita tekemään ja kokemaan kaikkea uutta, mutteivat ole vielä tarpeeksi vanhoja että olisivat katkeroituneita naisista.

Meinaatko, että ikäisesi miehet ovat oikeasti katkeria?

Pitkäaikaiset ja emotionaalisesti merkittävimmät suhteet minulla on ollut naisten kanssa. Miesten kanssa on ollut loistavia kaveruussuhteita joissa joskus myös seksiä mausteena, tai sitten ihan vain satunnaista seksiä. Toki naissuhteissakin on seksiä ollut ja hyvinkin tyydyttävää sellaista.

Toisessa ketjussa oli kuva fyysisesti täydellisestä naisvartalosta, pistänpä tännekin http://data.whicdn.com/images/106035553/large.jpg. Tukka voisi kuitenkin mieluummin olla lyhyt ja kasvot jotenkin piirteiltään isommat (esim. nenä ei nöpö). Käytännössä lähinnä ääripäät niin laihuuden, lihavuuden kuin lihaksikkuuden suhteen eivät miellytä. Paras mieskroppa on vanttera nallekarhumainen isukki-tyyppi, ei mikään plösö kuitenkaan. Eli ehkä tavallaan miespuolinen vastine tuolle naiskropalle? 

Arvostan miehissä ja naisissa aika lailla samoja henkisiä ominaisuuksia, eli itsenäinen hiljainen rauhallinen asioista kiinnostunut tarkkailijatyyppi on se joka miellyttää, sukupuolesta riippumatta. Annos empatiaa ja heikoista huolehtimisen halua saisi olla, mutta en niinkään oleta että se kohdistuu minuun vaan vielä heikompiin. Naisissa usein riepoo liiallinen myötäilevyys ja riippuvuus toisen hyväksynnästä, kyvyttömyys sanoa omia näkemyksiään suoraan. Monimutkainen tunne-elämä. Miehissä taas uhoaminen, itsekeskeisyys, liian suuri ego, kilpailunhalu ja heikkojen halveksunta. Käy kyllä useinkin niin että kun heteronaiset avautuvat parisuhdeongelmistaan, olen huomannut ymmärtäväni miehen käytöstä ja näkökantaa aika hyvin... en tiedä olisiko helpompaa minulle sittenkin olla parisuhteessa miehen kanssa? Mutta jotenkin vain nainen on se, jolta enemmän odotan emotionaalisesti, miehen kanssa suhde on enemmän kaverihenkinen.