Jäin työttömäksi, ja en saa enää aikaiseksi yhtään mitään

Minä valmistin jo eilen graavilohta, nyt on kana grillissä ja bisset kylmässä.

Asun yksin, ja keitä ihmisiä enää edes tapaan? Kaupan kanssa ja rapussa naapurin. Ja pari kertaa kuussa ystäviä. Mutta voi mennä kaksi viikkoa, että en tapaa ketään tuttua. Ennen päivät täyttyi työkavereista aamusta iltaan. Miten tässä voi oikein saada päänsä kuntoon kun mökkeytyy ihan?

Mä ainakin nautin puolille päivin nukkumisesta ja kiireettömyydestä. Hieno kesä ollut kaiken kaikkiaan! Olen matkustellut ja juhlinut ja nähnyt kavereita. Ja kuin tilauksesta sain työpaikan nyt, maanantaina aloitan.

Mene työnhakukurssille tai työkokeiluun niin saat vaihtelua ja varmasti jotain uutta vinkkiä työnhakuun ja sosiaalisia kontakteja. Kun ei ole aikatauluja, ei oikein tule tehtyä mitään.

Mä olen ollut vasta 2 viikkoa työtön ja nyt jo kyllästyttää tää saamattomuus.

Nukun 10-tuntia ja päivätkin vielä torkun.

Reumatismin kolottavia paikkoja hoidan ystävällä.

Siinä ne päivät tahtoo mennä.

Ja aikatauluttaa lääkäri, labra ja mri-kuvauksia.

Mua ärsyttää kun en saa kotihommia tehtyä pakollisia enempää. Kesän oon ollu työttömänä ja vajaa kahden viikon päästä alkaa taas työt. Ja edelleen on kaapit siivoamatta, ikkunat pesemättä ja kaikki muukin ylimääräinen, mihin ei työelämässä ollessa jää oikein aikaa ja energiaa. Vituttaa.

Ap, minä niin ymmärrän sinua! Tämä on ihan kamalaa, kun haluaisi töihin, mutta töitä ei vaan löydy. Itse en ole pystynyt edes pitämään noin säännöllistä päivärytmiä kuin sinä. Eikä näistä päivistä todellakaan osaa nauttia kuin vapaapäivistä - en saa välttämättä edes mieluisia asioita tehtyä ja pääasiassa on vaan mielessä, miten huono ihminen olen kun olen työtön. Tänäänkin aloin vaan yhtäkkiä itkeä, kun olo tuntui toivottomalta. Toki haen töitä tässä ja yritän kehittää osaamistani entistä parempaan suuntaan. Silti pelkään, että olen ajautumassa masennukseen, ja sieltä ylös pääseminen vasta vaikeampaa olisi.

Lisäksi olen huomannut sen, että haluaisin vältellä tiettyjen ihmisten kohtaamista (esim. sukulaisten). Ihan tämän häpeällisen työttömyyden takia. Minusta se on huolestuttava merkki.

Ap, olisiko sinulla kiinnostusta aloittaa jonku harrastus tai (kevyt) vapaaehtoistyö? Joku ystävätoiminta esimerkiksi?

Tsemppiä Ap, jospa tästä tulisi vaikka toistemme tsemppausketju!

Vierailija kirjoitti:

Mene työnhakukurssille tai työkokeiluun niin saat vaihtelua ja varmasti jotain uutta vinkkiä työnhakuun ja sosiaalisia kontakteja. Kun ei ole aikatauluja, ei oikein tule tehtyä mitään.

En ole ollut vielä niin pitkään työttömänä, että ne laittaisi minut jonnekin työkokeiluun. Minulla on akateeminen ammatti ja siitä työkokemusta useiden määräaikaisuuksien verran, joten ne ei juuri edes "ahdistele" minua. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minä niin ymmärrän sinua! Tämä on ihan kamalaa, kun haluaisi töihin, mutta töitä ei vaan löydy. Itse en ole pystynyt edes pitämään noin säännöllistä päivärytmiä kuin sinä. Eikä näistä päivistä todellakaan osaa nauttia kuin vapaapäivistä - en saa välttämättä edes mieluisia asioita tehtyä ja pääasiassa on vaan mielessä, miten huono ihminen olen kun olen työtön. Tänäänkin aloin vaan yhtäkkiä itkeä, kun olo tuntui toivottomalta. Toki haen töitä tässä ja yritän kehittää osaamistani entistä parempaan suuntaan. Silti pelkään, että olen ajautumassa masennukseen, ja sieltä ylös pääseminen vasta vaikeampaa olisi.

Lisäksi olen huomannut sen, että haluaisin vältellä tiettyjen ihmisten kohtaamista (esim. sukulaisten). Ihan tämän häpeällisen työttömyyden takia. Minusta se on huolestuttava merkki.

Ap, olisiko sinulla kiinnostusta aloittaa jonku harrastus tai (kevyt) vapaaehtoistyö? Joku ystävätoiminta esimerkiksi?

Tsemppiä Ap, jospa tästä tulisi vaikka toistemme tsemppausketju!

Kiitos. Niin tämä onkin ihan kamalaa. Hakemus toisensa perään, ja yleensä ei edes mitään vastausta että on tullut perille. Muutama haastattelukutsu, mutta haastattelussa sitten paljastuu, että olenkin joku kiintiöhaastateltava ja oikeasti paikka oli pedattu jo jollekin joka sitä on aiemmin määräaikaisena hoitanut. Turhauttaa ja masentaa ja ahdistaa. Pettymyksiä pettymysten perään. Itsetunto rapisee ihan alas ja olen täysin saamaton kaikissa kotitöissäkin, joudun pakottamaan itseni väkisin niihin. 

Menin eräälle työväenopiston kurssille voidakseni opiskella jotain pientä ja tutustuakseni ihmisiin, mutta sekin tuntuu ihan turhalta. Yritän moikata kaikkia ja kysyä mitä kuuluu, mutta minulle vastataan vain että hmpfh tai kiitos hyvää ja käännetään selkä. Ihmiset ei kai enää jaksa tutustua uusiin ihmisiin? Yksinäinen olo, ei ole edes ketään kenen kanssa jutella. Soitan iltaisin kavereille ja he sanovat vain että ovat laittamassa lapsille ruokaa ja kiire ja kaikki kesken ja kiire ja ei ehdi jutella (minkä kyllä ymmärrän, sellaista se on). 

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minä niin ymmärrän sinua! Tämä on ihan kamalaa, kun haluaisi töihin, mutta töitä ei vaan löydy. Itse en ole pystynyt edes pitämään noin säännöllistä päivärytmiä kuin sinä. Eikä näistä päivistä todellakaan osaa nauttia kuin vapaapäivistä - en saa välttämättä edes mieluisia asioita tehtyä ja pääasiassa on vaan mielessä, miten huono ihminen olen kun olen työtön. Tänäänkin aloin vaan yhtäkkiä itkeä, kun olo tuntui toivottomalta. Toki haen töitä tässä ja yritän kehittää osaamistani entistä parempaan suuntaan. Silti pelkään, että olen ajautumassa masennukseen, ja sieltä ylös pääseminen vasta vaikeampaa olisi.

Lisäksi olen huomannut sen, että haluaisin vältellä tiettyjen ihmisten kohtaamista (esim. sukulaisten). Ihan tämän häpeällisen työttömyyden takia. Minusta se on huolestuttava merkki.

Ap, olisiko sinulla kiinnostusta aloittaa jonku harrastus tai (kevyt) vapaaehtoistyö? Joku ystävätoiminta esimerkiksi?

Tsemppiä Ap, jospa tästä tulisi vaikka toistemme tsemppausketju!

Ainiin siitä vapaaehtoistyöstä. Ilmeisesti suurin osa on sellaisia, että niihin pitäisi voida sitoutua pidemmäksi aikaa, ja minä en halua sitoutua kun haluan mennä töihin! Ja tiedän että töiden ohella en enää ehtisi tehdä vapaaehtoistöitä. Olen käynyt auttelemassa erästä tuttua mummelia pihanhoidossa, mutta sekin kääntyi itseään vastaan kun se mummeli vain koko ajan jankkaa että koska aion saada töitä vaikka tietää että asia ahdistaa minua (sillä on kai jo vähän huono muisti, ei se pahaa tarkoita). 

Ap.

Olen pakottanut itseni tekemään rästissä olevia kotitöitä, jotta päivissä olisi edes jotain tekemistä. Pesin jääkaapin. Pesin jopa vaatekaapit. Imuroin kaikki kaapinaluset jotka on ollut imuroimatta. Kävin järjestämässä kellarikomeroa. Mutta asun yksiössä, kaikki siivous on hetkessä siivottu! Ei se jääkaappi yksin asuessa nopeasti likastu, että voisin sitä uudelleen pestä. Ei ole mitään tekemistä. Ulkona sataa, masentaa. Kävin taas päivälenkillä, ja kolmen tunnin päästä menen iltalenkille. Tuntuu täysin yhdentekevältä, mutta menen kuitenkin. Ap.

Voi harmi. Minä taas nautin täysin työttömänä olosta. Ihan hehkun. Käyn valokuvaamassa, lenkillä, kaupungilla, kuuntelen stereot täysillä musiikkia... Ja välipala odottaa kun lapset tulee koulusta ja heti kertoot kuulumiset. Ja miestä odottaa ruoka valmiina kun tulee töistä.

Miksi muuten olen saanut noin paljon alapeukkuja aloitukseeni? Anna vaan alapeukku jos haluat, mutta minä siinä oli alapeukutettavaa? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Minä taas nautin täysin työttömänä olosta. Ihan hehkun. Käyn valokuvaamassa, lenkillä, kaupungilla, kuuntelen stereot täysillä musiikkia... Ja välipala odottaa kun lapset tulee koulusta ja heti kertoot kuulumiset. Ja miestä odottaa ruoka valmiina kun tulee töistä.

Ehkä minäkin osaisin iloita tästä, jos olisi perhettä? Kun olisi vihdoin aikaa lapsille, olisi vihdoin aikaa ilahduttaa miestä tekemällä jokin parempi ruoka jne. Mutta sinkkuna tämä ei ole herkkua. Tunnen että en ole kenellekään merkityksellinen, ennen sentään olin merkityksellinen työkavereille, pomoille, asiakkaille. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten olen saanut noin paljon alapeukkuja aloitukseeni? Anna vaan alapeukku jos haluat, mutta minä siinä oli alapeukutettavaa? Ap.

Koska käytöksesi ei ole masentunutta nähnytkään. Aloituksesi kuulostaa lähinnä oman sädekehäsi kiillotukselta. Voi hanipupu. Sinä et ole oikeaa masennusta ja turhautunutta työttömyyttä vielä nähnytkään. 

Tule puhumaan sitten, kun olet vuosia putkeen saanut hylkääviä kirjeitä, ollut työkkärin ja kelan kyykytyksen alaisena etkä jaksa enää aamuisin nousta sängystä, koska et näe siihen mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten olen saanut noin paljon alapeukkuja aloitukseeni? Anna vaan alapeukku jos haluat, mutta minä siinä oli alapeukutettavaa? Ap.

Koska käytöksesi ei ole masentunutta nähnytkään. Aloituksesi kuulostaa lähinnä oman sädekehäsi kiillotukselta. Voi hanipupu. Sinä et ole oikeaa masennusta ja turhautunutta työttömyyttä vielä nähnytkään. 

Tule puhumaan sitten, kun olet vuosia putkeen saanut hylkääviä kirjeitä, ollut työkkärin ja kelan kyykytyksen alaisena etkä jaksa enää aamuisin nousta sängystä, koska et näe siihen mitään syytä.

Tiedän että pitkä työttömyys masentaa ihmisiä todella pahasti. Pelkään että minullekin käy niin. Olen tulkinnut itseni lievästi masentuneeksi, koska en saa aikaiseksi mitään, itsetunto on laskenut, ilo ja energia kadonnut elämästä kokonaan. Tsemppiä sinulle joka tapauksessa, vaikka sinulla ei näköjään empatiaa vasta 6 kk työttömänä olleille riitäkään. Hanipuputtelu oli silti tarpeetonta, en tietääkseni ole sinua mitenkään loukannut. Toivottavasti löydät työn. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten olen saanut noin paljon alapeukkuja aloitukseeni? Anna vaan alapeukku jos haluat, mutta minä siinä oli alapeukutettavaa? Ap.

Koska toi että "et saa mitään aikaan" on bulshittiä. 5 tuntia hakemuksia...joo et tee mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten olen saanut noin paljon alapeukkuja aloitukseeni? Anna vaan alapeukku jos haluat, mutta minä siinä oli alapeukutettavaa? Ap.

Koska toi että "et saa mitään aikaan" on bulshittiä. 5 tuntia hakemuksia...joo et tee mitään...

Niin, olen hereillä klo 7:30-23. Siitä viisi tuntia hakemuksia ei ole paljon, kun on tottunut tekemään 12-tuntisia työpäiviä. Kaikki on tietenkin niin suhteellista, että mihin vertaa. Ap.

Ehkä minäkin osaisin iloita tästä, jos olisi perhettä? Kun olisi vihdoin aikaa lapsille, olisi vihdoin aikaa ilahduttaa miestä tekemällä jokin parempi ruoka jne. Mutta sinkkuna tämä ei ole herkkua. Tunnen että en ole kenellekään merkityksellinen, ennen sentään olin merkityksellinen työkavereille, pomoille, asiakkaille. Ap.[/quote]

Ihan varmasti merkitset ihan sikana joillekin. Olet rakastettu, muista se!