Minulla on täydellinen ja virheetön normaali iho
Kasvonpiirteet ovat sitten senkin edestä rumemmat. En viitsi edes meikata kun näytän lähinnä äitinsä meikeillä naamansa sotanneelta pikkutytöltä. Siksi kuljenkin luomuna arjet ja pyhät. Kaikista surullisinta on kun joku alkaa ilkeilemään minulle ulkonäöstäni enkä jaksa alkaa vääntämään että en jaksa enää välittää.
Mitään iloa en ole ihostani saanut koska nimenomaan kasvonpiirteet tekevät ihmisestä ruman tai kauniin. Ihotyypillä on todella vähän merkitystä siinä asiassa.
Kommentit (2)
Niin jännä lukea tämä viesti, koska oma mielipiteeni asiaan on lähes täysin päinvastainen. Itse olen aina tykännyt omista kasvonpiirteistäni ja saanut kehuja ulkonäöstäni. Sitten, minulle pamahti kamalaakin kamalampi akne n. 20-vuotiaana. Koin olevani niin ruma ja oksettavan näköinen. Naamani ihan peittyi siihen punoitukseen, näppylään ja kystiseen tulehdukseen. Aina ajattelin, että voi kun minulla olisi hyvä iho ja katsoin niin kateellisena hyväihoisia ihmisiä. Katson aina ensimmäisenä ihmisessä heidän ihonsa kuntoa, ok tietty yleisilmeelläkin on väliä. Mutta niin jännä, miten eri tavalla voi ajatella.
En usko, että kasvonpiirteesi ovat rumat ym. Harva ihminen on ruma, jos on puhtaannäköinen, siistit vaatteet, hiukset ja normaalipainoinen.
Mikä niissä kasvonpiirteissä sitten on sinusta niin kamalaa...? Jos saa kysyä.