Kiinteiden aloitus 2kk iässä,syy koliikki

kiitos etukäteen : )

Eli esikoisella (syntyi 20/02) aloitin kiinteät 2,5kk iässä. Aloitus siksi että syöminen tiheni pysyväisluontoisesti öisin tunnin-kahden välein tapahtuvaksi, vaikka illalla tankattiin tissistä + Tutteliakin vielä päälle, mikään ei riittänyt. Aamulla vaippa painoi tonnin ja tytöllä oli aina vaan nälkä. Aloitettiin löysällä perunamuusilla, johon siis perunaa ja tuttelia. Jo alkoi nukkua öisin taas ja hyvin söi ja hyvin kasvoi. Nyt kun poikani tänään juuri 5vk myös, niin odottelen ja katson miten menee, mutta aloitan kiinteät samaan aikaan jos tilanne toistuu... Tiedän kyllä että suositus on täysimettää 6kk, silloin 2002 oli suositus 4kk, mutta meidän tyttö (sekä tämä poikakin) ovat olleet reiluja nelikiloisia syntyessään, eli sapuskaa tarttee paljon!



Tsemppiä vaan, kyllä se perunamuusi voi noinkin pieneltä onnistua.



Dentaurus

Moi!



En ole koskaan kuullutkaan moista keinoa koliikin hoitoon, mutta toisaalta kyllähän tuosta apua saattaisi ollakin (meidän koliikkivauvan maha tosin tuli uudestaan kipeäksi, kun kiinteitä aloiteltiin). Lääkiksessä oleva kaverini kertoi, että jonkun uuden tutkimuksen mukaan jopa 70% erittäin itkuisista vauvoista olivat saaneet avun äidin dieetin avulla. Pannassa olivat kaikki maitoa ja munaa sisältävät ruuat. Maidottomia tuotteita on itseasiassa pienen etsimisen ja pähkäilyn jälkeen helpohko löytääkin, joten kannattaa varmaan kokeilla ensin tätä??!! Viikon/10 päivän dieettikokeilun jälkeen on kyllä jo selvillä, auttaako ruokavalio... eikä se viikko mahdottoman pitkä ole!



Hilivili

Tässä sairaslapsi.com:ista



" Syytä koliikkiin ei kuitenkaan valitettavasti tunneta, eikä siihen ole olemassa hoitoa. Monista tieteellisistä tutkimuksista huolimatta koliikin syistä ei ole saatu selkeää käsitystä. Eräiden tutkijoiden mielestä koliikki johtuu paksusuolen kouristuksista, jotka aiheutuvat joko siitä, että vauvaa ruokitaan liian paljon tai liian usein. Toiset taas ovat sitä mieltä, että kyseessä on jokin ruoka-allergian muoto. Monet imettävät äidit ovatkin muunnelleet ruokavaliotaan loputtomiin vaihtelevalla menestyksellä. Kumpikaan edellisistä tieteellisistä arvioista ei siis ole luotettava."



Eli aika radikaalilta neuvolta kuulostaa ja tulokset VOIVAT olla aivan päinvastaset. Mutta en ole ekspertti.

että kysyisin kyllä tuolta lääkäriltä mistä hän on saanut tällaisen " idean" . Tai siis ymmärsin kyllä selityksen mutta että onko hän itse tutkinut asiaa, onko hänellä kokemusta että kiinteiden alotus auttaisi, onko hänellä paljon kolleegoita jotka allekirjottavat tämän teorian jne. Neuvohan on oikeestaan ihan vastoin tähän astisia käsityksiä ja jos kiinteiden alotuksella aikasin olisi yhteys koliikin poistumiseen niin sehän olis iso juttu maailmalla. Jonkun tiimin pitäisi ruveta asiaa tutkimaan ja kartottamaan (eri asia on toki kuinka moni haluaisi mukaan tutkimuksiin), olisi upeaa jos koliikkiin löytyisi helppo hoitomuoto ja ylipäätään jos koliikin syy saataisi selville. Nythän kaikki on lähinnä vain " uskomusta" mistä koliikki johtuu.

aikoinaan ja aloitettiin 2kk iässä kiinteä ruoka, siis ihn vähän tietenkin ja samassa vyöhyketerapia, meillä loppui iltahuudot kuin seinään. Kokeile ihmeessä. Voihan tietenkin olla että meidän neiti olisi muutenkin lopettanut huudon tuolloin, sitä en tiedä.

että jos vaiva kerran lähtee kiinteillä niin miksei sitä tutkita enempää, niin että toedettäis ihan virallisesti.

(siis kaikilla joilla on todettu koliikki)? Meillä esikoinen ja varsinkin kuopus itkivät aivan mahdottoman paljon. Laskin kuopuksen kanssa että saattoi hyvin itkeä 5 tuntia päivässä. Kerroin aina tästä lääkärissä ja aina sanottiin että no eiköhän se ole ihan normaalia... nyt kuitenkin luin tuolta sivuilta että jos vauva itkee enemmän kuin puolitoistatuntia päivässä, hänellä tod näk on koliikki.

Koliikki diagnoosi tehtiin sen perusteella että poikamme huutaa niin monta tuntia vuorokaudessa. Lapsen huudot/itkut ovat tiettyyn pisteeseen asti normaaleja, kaikki lapset huutavat mutta koliikki termiä ts kehittymätöntä suolistoa käytetään kun huudot ovat useamman tunnin kestäviä.



Lääkärimme on tosiaan Turussa oikein guru, hän on nimenomaan erikoistunut vastasyntyneisiin, on professori ja omaa vankan kokemuksen, joten jotenkin haluaisin uskoa häntä.



Hän sanoi että koliikkiin ei ole hoitomuotoa, ennen vanhaan oli olemassa lääke jota käytettiin koliikin hoitoon mutta tästä oli vakavia sivuvaikutuksia kuten hengityskatkoksia, joten sen käytöstä on luovuttu.



Ennen vanhaan annettiin vauvoille kiinteitä jo 2vkon iässä, vuonna -74 tämä muuttui ja uudeksi suositukseksi tuli 4kk.



Tällä kiinteiden antamisella lievitetään suoliston kramppeja, en sitten tiedä onko se 100% varma keino vai lievittääkö oireita, hänhän sanoi että ei olemassa varsinaista hoitoa.



Oli myös puhetta allergiasta ja hänen kantansa oli että 10-20% vauvoille tulee koliikki ja vain 1% todetaan taustalla oleva allergia, joista maitoproteiini allergia yleisin.

esiintyy kaikenkarvaisia ja kovin jyrkkiä mielipiteitä asioista ja asiat nähdään usein turhan mustavalkoisesti. Sinuna kuuntelisin ehdottomasti lääkärisi neuvoja mieluummin, kuin palstalaisten mielipiteitä. Omalla lapsellani oli koliikki ja tiedän miten raskasta se on. Meillä auttoi neljän kerran vyöhyketerapia-meridiaanihoito (säännölliset käynnit 2-3 päivän välein) ja saatiin itkut loppumaan 7vkon iässä. Olisin ollut valmis yrittämään muitakin suositeltuja keinoja, mikäli ei olisi tuosta rauhoittunut.

Meillä vaan valitettavasti kyse oli pahasta allergiasta... Poika aloitti huutamisen kolmiviikkoisena ja lääkäri ajatteli että kyse on koliikista. Kuukauden ikäisenä mukaan tuli runsas pulauttelu/oksentaminen. Kolmen kuukauden iässä lääkäri kehoitti aloittamaan kiinteät ja olimme vielä pahemmassa jamassa. Ei nukkunut äiti, ei poika eikä kukaan muukaan talossa.. 4kk iässä todettiin maitoallergia johon määrättiin apteekin erikoiskorvike ja kiinteät pois. Poika alkoi nukkua öitään ja taloon palasi rauha. Vieläkään ei sopivaa kiinteää ole mutta lapsi nukkuu yönsä!



Tämä nyt oli ääripää ja todella toivon että teillä kyse pelkästään koliikista. Ja tietenkin myös toivon että teillä tuo kiinteiden ottaminen mukaan kuvioon auttaa!



Jaksamista ja voimia!



MKE77 ja poika 8,5kk

mulla on -93 syntynyt poika joka huusi melkein neljä kuukautta ilta kuudesta aamuyöhön asti..

kun neljänkuukauden iässä aloitettiin syömään kunnon ruokaa niin huudot loppuivat siihen:)

kun poika oli kolmen vanha todettiin hänellä laktoosi-intoleranssi...



sen jälkeen kaikki mun lapset ovat saaneet ruokaa kahdesta kuukaudesta...



tällä hetkellä meidän 3kk vanha tyttö oli kanssa iltaisin tosi kiukkuinen reilun kuukauden ikäisenä mutta kun tuli 2kk täyteen niin ruvettiin jälleen kerran syomään kasvissose purkkia niin nyt meillä hymyillään myös iltaisin...



ne jotka ovat todella vastaan sitä että kiinteät aloitellaan jo varhaisessa vaiheessa niin voisivat myös kommentoida sitä asiaa että ennen aloitus ikä purkeissa oli 3kk...ei 4 kk!!!



mun omat lapseni ainakin ovat ihan samanlaisia kuin 1992 syntynyt esikoisenikin....ei lapset mihinkään muutu...



kyllä lapsikin tarvitsee ruokaa siinä missä aikuinen ihminenkin...





terveisin:kuuden lapsen äiti..:))

Meillä tyttö alkoi 3 vk iässä olla itkuisempi iltaisin, varsinaisesti en usko, että mitään koliikkia oli, mutta kovin oli herkkä vatsainen. Esimerkiksi jos söin itse suklaata, valvoimme poikkeuksetta koko seuraavan yön, kun rintamaidon kautta tähän reagoi. Lisäksi D-vitamiinivalmisteet aiheuttivat kovasti vatsanväänteitä. Kun oman ruokavalion kanssa oli tarkkana, yöt sujuivat kuitenkin todella rauhallisesti ja meillä nukuttiin hyvin ja itkut väheni.



Aloitimme kiinteät jo 3.5 kk iässä, koska tytön kasvu oli hitaanpuoleista. Siitä alkoivatkin sitten ongelmat. Yöt ovat olleet todella rikkonaisia sen jälkeen (ikää nyt 7kk), ilmeisesti suolisto vain ei ollut valmis vielä. On juostu allergiatestit ja muut, mutta yölevottomuus ja vatsanväänteet vain jatkuvat. Uusia ruoka-aineita joudumme ottamaan todella hitaasti. Eli sen olen tästä oppinut, että jos seuraava lapsi on herkkämahainen, en todellakaan pidä pienintäkään kiirettä kiinteiden aloituksen kanssa. Se ei ainakaan meidän tapauksessa missään nimessä ollut oikea ratkaisu, vaan pahensi vain tilannetta. Oli suoraan sanoen sydäntä särkevää katsoa, kun syömisen jälkeen lapsi itki kahta kauheammin. Parhaiten meillä auttoi oman ruokavalioni muutos ja kaduttaa, että en pitänyt omaa päätäni, vaan aloin tuputtaa kiinteitä, kun neuvolassa ja lääkäri näin kehoittivat.



Lapset ovat kuitenkin erilaisia ja toisilla auttavat eri asiat kuin toisilla. Toivottavasti löydätte ratkaisun asiaan.

Tosin me aloitimme kiinteät vasta 4kk iässä, koska meillä oli lopuksi hyötyä vyöhyketerapiasta. Kävimme terapiassa 5 kertaa. Siinäkin kuulemma riittäisi jopa kaksi kertaa, jos aloittaisi hoidot heti koliikin ilmestyessä (2-4 viikkosena).

KENT: kysyit miten koliikki teillä todettu.

Ei meillä sitä todettu sen kummemmin, mutta lapset itku/huuto on silloin niin hirveää, että se ei paljoa jätä epäilyksiä. Vauva itkee niin kuin siltä revittäisiin käsiä ja päätä irti. Itku on todella sydäntä raastavaa.

totean ihan vain,että meidän pojan piinaavat viiden tunnin huuto sessiot iltaisin päättyi siihen, kun kiinteät aloitettiin. Liekö sattumaa vai mitä. Oli 3,5 kk. Niin ja alkoi ihan parin päivän totuttelen jälkeen syömään aivan valtavia annoksia. Ruoka aloitettiin sairaalassa, kun oli jouduttu sinne ihan muusta syystä ja sitten laihtui kamalasti. On nyt kahdeksan kuukautta ja laiha vaavi vieläkin. Yöt ovat aina olleet aina tosi rikkonaisia. Kuuntele vaan lääkäriä ja jos ei auta koliikkiin niin saahan sitä entiseen palata. Niin ja muuten, meidän vauva aloitti itkemisen kuukauden vanhana ja jotenkin minusta tuntuu näin jälkeenpäin, että saattoihan se olla nälkääkin, mitä itki. Tiedäppä tuota. Näin siis vain meillä.

Voihan tuota kokeilla, joskin ensi kuulemalta tuntuu kummalliselta.



Tytöllämme koliikki alkoi 5-viikkoisena ja kesti vähän reilu 3 kk:n ikään. Osittain syynä olivat ehkä erityiskorvike ja rauta, mutta ei niiden välttäminenkään juuri auttanut. Mulle tuli sellainen tuntuma tyttömme koliikista, että kyse oli ennemminkin hermoston kehittymättömyydestä kuin suolisto-ongelmista. Tyttö syntyi keskosena ja hänellä oli koliikin loputtuakin vaikeuksia säädellä reaktioitaan. Kun huuto alkoi, tyttö jäi siihen " ansaan" eikä osannut rauhoittua, vaikka hätä oli ohi. Huutokohtaukset saattoivat alkaa pikku jutuista, kuten valojen sammuttamisesta, selälleen laittamisesta tai tietyistä äänistä.

Meillä koliikista puhuttiin, kun sairauksien mahdollisuus oli suljettu pois ja tyttö itki yli kolme tuntia vuorokaudessa, vähintään kolmena päivänä viikossa, yli viikon ajan. Tuo kriteeri täyttyi helposti. Yleensä päähuutorupeama (yöllä) kesti 2-4 tuntia.



Lääkäri kyllä totesi, että jos vauva itkee kaksi tuntia putkeen jokaikinen yö, hänen mielestään se on koliikkia. Ja oli koliikkia tai ei, ainakin kurjaa.

siis varsinkin tuohon, kun niin moni sanoi että " vauvalla on herkkä vatsa..." niin mun mielestäni on mielenkiintoista että sitten suositellaan antamaan lapselle kiinteää ruokaa, eikös sillon vauvan vatsa mene (maalaisjärjellä ajatellen) entistä enemmän sekaisin? Siis tää on tosi tyhmä kysymys, mut kuitenkin... Tuli vaan mieleen...



Meillä ollaan kanssa huudettu öisin, mutta ei läheskään joka yö, paitsi sillon kun sanotaan hyvää yötä, mutta vauva onkin jo niin väsy, että nukahtaa 10-15min päästä omaan huutoon... poikamme siis vajaa kaksi kuukautta, joten ei hirveästi ole kokemusta tuosta yöhuudosta...



" Omakohtaista" kokemusta mullakin on tuosta nälästä... Siis mun vanhempani sanoivat että mun itkut (vuonna-79, huusin elämäni ekat kaksi kuukautta iltakuudesta aamukolmeen, ja kun asuttiin 1h+k, niin voin vaan kuvitella minkälaista mun vanhemmilla oli...) loppui kun äitini aloitti antamaan lisäMAITOA mulle. Joten mulla vaan oli nälkä, ja tykkäsin syödä... (edelleenkin!)

Meidän likallamme oli yhteen aikaan tilanne, että jo muutama maitohörppy sai aikaan ruoansulatuksen käynnistymisen vauhdilla ja ilmeisesti kivuliaat suoliston liikkeet. Tämä oli meillä rintaraivareiden syy.

Liian varhaiset kiinteät saattavat vahingoittaa suolinukkaa, mutta toisaalta voisi kuvitella, että suolistossa liikkuvan massan lisääminen ja " kiinteyttäminen" vähentäisi kramppausta.

napero79:

siis varsinkin tuohon, kun niin moni sanoi että " vauvalla on herkkä vatsa..." niin mun mielestäni on mielenkiintoista että sitten suositellaan antamaan lapselle kiinteää ruokaa, eikös sillon vauvan vatsa mene (maalaisjärjellä ajatellen) entistä enemmän sekaisin? Siis tää on tosi tyhmä kysymys, mut kuitenkin... Tuli vaan mieleen...

Ilman muuta kannattaa kokeilla kiinteitä kun lääkäri sitä ehdottaa. Ihan viimeinen paikka ottaa " tietoa vastaan" on nää nettipalstat, jossa monet jeesustelee yhden tai kahden lapsen tuomalla " vankalla kokemuksella" .



Kun tätäkin threadia lukee niin näkee selvästi, että lapsia on niin erilaisia. Toisilla auttaa kiinteät heti (minkä takia ainakin itse kokeilisin, jos olisin sinun tilanteessasi) ja toisilla ne taas pahentaa tilannetta. Koliikkihan on muutenkin sellainen, ettei siihen ole tarkkaa syytä niin ei kai sitä tarkkaa hoitoakaan ole. Mutta jokainen koliikkivauvan äiti lienee valmis kokeilemaan kaikki mahdolliset keinot.



Meillä pian 2kk tosi itkuinen vauva. Ei ihan koliikki (itku ei ole säännöllistä, mutta lähes jokapäiväistä kuitenkun) vaan varmaan joku aste siitä lievempi. Nyt yöt menee kivasti (7-9h yhtäjakoisia unia), mutta päivät on tosi kiukkuisia. Kaveri aloitti juuri 2,5kk ikäiselle kiinteät (velliä ja sitten perunaa) kun oli tosi itkuinen ja nukkui huonosti -unet paranivat heti ja itkut vähenivät siellä.



Näistä ja muistakin kokemuksista rohkaistuneena en ainakaan aio viivyttää kiinteiden aloitusta. En toki aloita niitä vielä " muuten vaan" mutta jos esim. ruokailutahti kiihtyisi tunnin-kahden väleihin vuorokauden ympäri niin ihan takuulla tarttuisin vellipulloon.



Näiden palstojen paras puoli on vertaistuen ja vinkkien saaminen -lisäksi monet saa uusia ystäviä, mikä on ehdotonta plussaa. Huono puoli on sitten se nimimerkkien takaa huutelu ja moittiminen, mutta sille ei kannata korviaan letkauttaa.



Tee kuitenkin päätöksesi itse ja ehdottomasti luota lääkäriisi enemmän kuin meihin " netti-ekspertteihin" :-)



tsemppiä ja voimia itkujen keskelle... niitä kyllä tarvitaan.