Voiko suhteesta tulla tasapainoinen, jos nainen tekee alussa kaikki aloitteet?

Löytyykö kokemuksia tällaisesta?

Minä tein kaikki aloiteet uudessa suhteessani. Mies ei sinällään ole ilmeisesti aloitekyvytön, vaan paljon hitaampi etenijä kuin minä. Mielestäni kannatti. Ja tottui se mies minun vauhtiinikin aika nopeasti.

Minkä neuvon antaisit miehelle, joka joutuu suhteen alussa tekemään kaikki aloitteet?

Minä olen kyllästynyt aloitekyvyttömiin ystäviinkin, saati sitten mieheen. Kuka niitä perässään jaksaan iän kaiken hinata. Tulee sellainen tunne, että kaikki, ihan kaikki tapahtuu vain ja ainoastaan minun aloitteestani. Tietty monet asiat rutinisoituu mutta ne nyt sellaisia itsestäänselvyyksiä.

Jos hänessä olisi jotain muuta niin viehättävää ja ihanaa että se kompensoisi aloitekyvyttömyyden?

Minä en enää lähtisi suhteeseen, jossa mies on vähänkin perässävedettävä jo alkuvaiheessa. Ihan hyvissä suhteissa olen ollut, mutta jos miehellä ei ole alussa omaa tahtoa, niin vaikea sitä on kehittää myöhemminkään, kun on tällaisen itseni kaltaisen pirttihirmun ikeen alla suhteessaan.. Ja siis itse en ole mitenkään tarkoituksella pirttihirmu, en äksyile enkä nalkuta vaan käyttäydyn hyvin ja kunnioittavasti toista kohtaan. Mutta silti minulla on ilmeisesti niin vahvat mielipiteet, että mies jotenkin tajuamattaankin alistuu niiden edessä, ja lopputuloksena suhteen valtatasapaino vinoutuu.

Nyt olen suhteessa assertiivisen ja aloitteellisen miehen kanssa ensimmäistä kertaa, ja eron kyllä huomaa! Tunnen oloni turvalliseksi, kun on selvää, että en olekaan suhteen ainoa päätöksentekokykyinen osapuoli.

Ei menisi mulla jatkoon moinen vätys. Miehestä pitää näkyä ja kuulua myös toiminnan tasolla se, että minun kanssani haluaa olla, elää, mennä ja tehdä. Toki vätysnainen voi pitää vätysmiestä hyvänä, tai toisin päin, mutta minulla näin!

Tein aluksi kaikki aloitteet. Kun itsellä alkuinto hieman haihtui, ilmeni, että mies ei osaa tehdä aloitteita niin että ne kovin innostaisivat. Ainoa tapa on suora kysymys, ei mtn flirttiä tai lämmittelyä...

Aloitteentekijä kirjoitti:

Minkä neuvon antaisit miehelle, joka joutuu suhteen alussa tekemään kaikki aloitteet?

Ihan saman neuvon kuin naisellekkin: jos et halua sellaista ihmistä puolisoksi, älä ota sellaista.

Parempi tehdä se aloite pikasesti. Muuten koko homma voi loppua tai tulla muuta.

Sittehän sitä tietää. Aloitteen voi tehdä niin monin tavoin.

Ei kannata läjäyttää mitään tykkäyksiä heti alkuun. Eikä mitään kovin monimutkaista tapailuakaan ehdottaa.

Itse voisin ehdottaa miehelle hänen autollaan ajelua, voisin sanoa että se kiinnostaisi minua, enkä edes valehtelisi.

Ehdottaa voi vaikka työpaikalla pihalle menoa katsomaan jotain tai vain haukkaa raitista ilmaa.

Alussa ei pidä kehitellä isoja kuvioita, vaan riittää kun pääsee kahdenkeskisee puheeseen.

Ai että miten mulle kävi aloitteessa? Ikävä kyllä en nähnyt häntä enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllästynyt aloitekyvyttömiin ystäviinkin, saati sitten mieheen. Kuka niitä perässään jaksaan iän kaiken hinata. Tulee sellainen tunne, että kaikki, ihan kaikki tapahtuu vain ja ainoastaan minun aloitteestani. Tietty monet asiat rutinisoituu mutta ne nyt sellaisia itsestäänselvyyksiä.

rutinoituu