Auttaisiko äitisi sinua tässä tilanteessa?
Olet katkaissut jalkasi ja arki on vaikeaa neljän lapsen ja kainalosauvojen kanssa. Kolme heistä päiväkoti-ikäisiä (nuorimmat kaksoset juuri kaksi täyttäneet).
Äitisi on hyväkuntoinen ja eläkkeellä; asuu parin sadan kilometrin päässä. Junarata kulkee paikkakuntien välillä.
Äiti surkuttelee, sanoo, kuinka rakastaa teitä, mutta ei tule auttamaan vaikka kerran pyytäisitkin. Apu ei olisi muuta kuin lasten kanssa päiväkotiin käveleminen aamuin illoin, koska miehesi hoitaa kyllä työpäivän jälkeen kaupassakäynnit ja siivoamisen.
Jos tilanne olisi tuollainen tai samankaltainen, tulisiko äitisi avuksi?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo nyt on hankalaa. Jestas.
Pyydä joku äiti/isä joka vie omankin muksunsa sinne avuksi korvausta vastaan.
Tai joku opiskelija/lukiolainen/alueella asuva mummo.
Ihan takuulla rahalla saat tuohon nyt ihan yksinkertaisesti apua.
Olen selvinnytkin tilanteesta mutta viestini pointti ei ollut tuo vaan se on otsikossa.
Ystävällisesti ap
No minun äitini ei auttaisi. Ei ole ikinä auttanut. Ja isäni on kuollut.
Tulisi. Samoin paras ystäväni otti lomaa töistä ja lensi Englantiin, kun näin kävi. Olivat juonineet sen äitini kanssa. Vieläkin liikututtaa.
Auttaisi varmasti. Ei tarvitsisi edes pyytää. Auttoi jo kun kärsin raskauspahoinvoinnista. Tuli siivoamaan, tekemään ruokaa ja lenkittämään koiran kun mies oli toisella paikkakunnalla koulussa. <3
Olisi auttanut, mutta kuoli kun olin ihan nuori. Oli kovin lapsirakas ja harmittaa ettei ehtinyt nähdä kenenkään meidän lastenlapsia. Arvostakaa niitä äitejänne, jotka teitä auttavat ❤️
Tuli, kävi nimittäin noin paitsi, että lapsia ei ollut noin montaa.
Ei varmasti auttaisi. Jos kehtaisin soittaa ja pyytää avuksi, pitäisi hän pitkän luennon nykypäivän ehkäisymenetelmistä.
Joskus epäilen että hän on salaa av-mamma.
Ei tulisi, koska en päästäisi ovesta sisään, jos tarkoitus on olla yötä. Kassista löytyy taatusti miestä (tahi mummoa) väkevämpää.
Kyllähän sitä nyt keppien kanssa pärjää. Ei jalka paketissa ole mikään neliraajahalvautunut. Lapset osaavat tuon ikäisenä jo itse kävellä ja kiivetä auton penkkiin. Pukeminenkin onnistuu, tai ainakin osaavat tuoda äidille vaatteet, ja sohvalla vieretysten äiti tai isompi sisarus voi auttaa pukeutumisessa. Jos isä ei voi aamuisin tuoda päiväkotiin, silloin äiti hoitaa aamuruljanssin ja isä hoitaa haut, kauppareissut, harrastusviennit ja iltahoidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välit olisivatkin oikeasti tosi huonot. Mutta äitini soittelee ja kertoo kuinka olemme hänelle rakkaita.
En vain voi uskoa, että oikeasti olemme. Ja mahdollisille epäilijöille, äidilläni ei oikeasti ole mitään mikä estäisi häntä tulemasta. Mutta pienestä asti olen saanut pärjätä itse. Tässä on ollut aikaa miettiä ja vähän itkeäkin asiaa.
Ap
Oi voi. Voisin halata sua. Onko äitisi itsekäs, vai onko sillä asennevamma? T: Viiden mummo
Kiitos <3
Luulen, että äitini on sekä itsekäs että asennevammainen. Tiedän että sellaisia ihmisiä on, mutta en haluaisi kuulla tyhjänpäiväistä rakkaudentunnustuksia, varsinkaan tällaisessa tilanteessa jossa olen.
Tämän tajunnut vasta kun tulin äidiksi. Rakastan noita lapsiani niin paljon että tekisin mitä vain heidän takiaan..
Onko tämä ap:n kommentti? Onko äitisi asenne tullut esiin vasta nyt kun teillä on akuutti hätä, vai onko mahdollista että välillänne on jotain vanhaa skismaa, joka saa äitisi pysymään loitolla? Kuulostat nimittäin todella tuomitsevalta ja aika ilkeältäkin hänestä puhuessasi.
Toinen asia, eli millaista apua pyysit äidiltäsi? Siis konkreettisesti, tulisiko hän teille vähäksi aikaa asumaan ja vierashuone tms. muu paikka on tarjolla vähän iäkkäämmälle ihmiselle sopivalla vuoteella? Vai ehdotitko, että äitisi ajaisi autolla päivittäin satoja kilometrejä oman kotinsa ja teidän asuinpaikkanne väliä lapsianne kuljettamaan?
En yritä tässä puolustella ap:n äitiä, mutta nyt keskustelu painottuu vain ap:n näkökulmaan, jossa toiselle osapuolelle on varattu roiston ja toiselle uhrin rooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välit olisivatkin oikeasti tosi huonot. Mutta äitini soittelee ja kertoo kuinka olemme hänelle rakkaita.
En vain voi uskoa, että oikeasti olemme. Ja mahdollisille epäilijöille, äidilläni ei oikeasti ole mitään mikä estäisi häntä tulemasta. Mutta pienestä asti olen saanut pärjätä itse. Tässä on ollut aikaa miettiä ja vähän itkeäkin asiaa.
Ap
Oi voi. Voisin halata sua. Onko äitisi itsekäs, vai onko sillä asennevamma? T: Viiden mummo
Kiitos <3
Luulen, että äitini on sekä itsekäs että asennevammainen. Tiedän että sellaisia ihmisiä on, mutta en haluaisi kuulla tyhjänpäiväistä rakkaudentunnustuksia, varsinkaan tällaisessa tilanteessa jossa olen.
Tämän tajunnut vasta kun tulin äidiksi. Rakastan noita lapsiani niin paljon että tekisin mitä vain heidän takiaan..
Hän on siis mukamummo. Purjehtii synttäreille kalliin lahjan kanssa, viipyy tunnin ja hehkuttaa sitten ystävilleen, miten ihana mummo hän on. Sanat on suuret, mutta aikaa eikä syliä ole lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välit olisivatkin oikeasti tosi huonot. Mutta äitini soittelee ja kertoo kuinka olemme hänelle rakkaita.
En vain voi uskoa, että oikeasti olemme. Ja mahdollisille epäilijöille, äidilläni ei oikeasti ole mitään mikä estäisi häntä tulemasta. Mutta pienestä asti olen saanut pärjätä itse. Tässä on ollut aikaa miettiä ja vähän itkeäkin asiaa.
Ap
Oi voi. Voisin halata sua. Onko äitisi itsekäs, vai onko sillä asennevamma? T: Viiden mummo
Kiitos <3
Luulen, että äitini on sekä itsekäs että asennevammainen. Tiedän että sellaisia ihmisiä on, mutta en haluaisi kuulla tyhjänpäiväistä rakkaudentunnustuksia, varsinkaan tällaisessa tilanteessa jossa olen.
Tämän tajunnut vasta kun tulin äidiksi. Rakastan noita lapsiani niin paljon että tekisin mitä vain heidän takiaan..
Onko tämä ap:n kommentti? Onko äitisi asenne tullut esiin vasta nyt kun teillä on akuutti hätä, vai onko mahdollista että välillänne on jotain vanhaa skismaa, joka saa äitisi pysymään loitolla? Kuulostat nimittäin todella tuomitsevalta ja aika ilkeältäkin hänestä puhuessasi.
Toinen asia, eli millaista apua pyysit äidiltäsi? Siis konkreettisesti, tulisiko hän teille vähäksi aikaa asumaan ja vierashuone tms. muu paikka on tarjolla vähän iäkkäämmälle ihmiselle sopivalla vuoteella? Vai ehdotitko, että äitisi ajaisi autolla päivittäin satoja kilometrejä oman kotinsa ja teidän asuinpaikkanne väliä lapsianne kuljettamaan?
En yritä tässä puolustella ap:n äitiä, mutta nyt keskustelu painottuu vain ap:n näkökulmaan, jossa toiselle osapuolelle on varattu roiston ja toiselle uhrin rooli.
En ole ap, mutta ap ensinnäkin vain vastasi samoilla termeillä (ilkeä ja asennevammainen) joilla häneltä kysyttiin asiaa. Toisessa kappaleessa kysyttyjä ehtoja on jo lueteltu ap:n toimesta aikaisemmin ketjussa. Miksi et lue kommentteja??
Vie ne lapset taksilla sinne päiväkotiin silloin kun mies ei pääse. Matkahan ei oo pitkä.
Ei auttaisi.
Ap saa asian ihan varmasti järjestymään ilman äitiään, mutta tuntuuhan se pahalta, kun oma äiti ei halua (ikinä?) auttaa.
Ei tulisi. Hän auttaa vain "omilla ehdoillaan", turha olla apua ruinaamassa. Saattaisi ottaa lapset kotiinsa, jos heidät veisin, koska silloin saa huseerata omalla tyylillään. Tosin muistuttelisi koko ajan miten hyvä ihminen on.
En usko, että olisi tuollaisessa tilanteessa tullut. Avuntarve (alle puoli tuntia päivässä) on varsin pieni suhteessa matkaan. Sen sijaan olisi varmaan laittanut tililleni rahaa, jotta voisin viedä lapset päiväkotiin taksilla. Vuodelevossahan ei murtuman vuoksi tarvitse olla.
Kyllä täällä on täysylläpito mummolle.
Ap