Lue keskustelun säännöt.
Voiko epävakaasta persoonallisuushäiriöstä parantua
04.09.2017 |
ja tavasta ajatella kaikesta mustavalkoisesti? Ja siitä että luokittelee ihmiset hyviin ja pahoihin?
Kommentit (7)
Voi, mutta on työn ja tuskan takana, lisäksi oireilevan pitää halua itse parantua, ja tunnistaa mielen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, mutta on työn ja tuskan takana, lisäksi oireilevan pitää halua itse parantua, ja tunnistaa mielen ongelmansa.
Halua ja tahtoa on ja tunnistaa kyllä mielen ongelman, mutta reagoi silti niin mustavalkoisesti aina asioihin.
Nykykäsityksen mukaan voi. Kahdenkymmenen vuoden päästä diagnoosista jopa joka viides oireeton terveyskirjaston mukaan. Sitä odotellessa... Itsellä vaikeimmat vuodet olivat 20-25-vuotiaana. Sain dg:n noihin 25-vuotiaana. Kävin psykoterapiassa vuosia, vuodet 30-40 tasaisia. Nyt olen 42 ja oireista tyhjyyden tunne on yhtäkkiä voimistunut. En jaksa ylläpitää ihmissuhteita ja olen ihan erakoitunut. Mustavalkoista ajattelua ei toisaalta enää ole. Kaikki tasaisen harmaata...
Vierailija kirjoitti:
Voi, mutta on työn ja tuskan takana, lisäksi oireilevan pitää halua itse parantua, ja tunnistaa mielen ongelmansa.
Miten se halu parantua vaikuttaa aivojen rakenteelliseen ongelmaan? Vaikka kuinka haluaisi, ei se mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, mutta on työn ja tuskan takana, lisäksi oireilevan pitää halua itse parantua, ja tunnistaa mielen ongelmansa.
Miten se halu parantua vaikuttaa aivojen rakenteelliseen ongelmaan? Vaikka kuinka haluaisi, ei se mitään muuta.
Kyseessä ei ole rakenteellinen _aivojen_ ongelma. Kyseessä on rakenteellinen persoonallisuuden, ajatusten ja käyttäytymismallien ongelma. Millään kuvantamistutkimuksella f60 diagnooseja ei voi nähdä.
Mulla itsellä on juurikin epävakaa pershärödg, mutta koen olevani jokseenk i n parantunut. Ainoastaan alkoholin vaikutuksen alaisena enää oireet puskee läpi.
Mua on auttanut paskakin apu ammattilaisilta, asioiden käsittely itsekseen ja ennen kaikkea näistä johtuva ymmärryksen kasvaminen. Mulle kyse on ollut oman pään oppimisesta, mitä teen väärin, mitä teen liikaa. Mitkä ajatukset ja kysmykset on vääriä ja turhia. Mikä on tärkeää, mitä muut ihmiset odottaa, miten olla jonkun kanssa parisuhteessa tasapainossa, pelkäämättä ja ahdistamatta toista. Mä olen ollut paljon s-lomalla viime vuosina ja tehnyt duunia itseni kanssa. Se on kannattanut vaikka ahdistaa et tavallaan oon ollut myös osin työkykyinen. Mut sit en olisi koskaan "parantunut" (=parantanut tapojani, koska vaikka mun häiriö johtuu lapsuuden traumoista ja väkivallasta, vastuu mun elämästä on vaan mulla).
Joten joo. Kyllä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja tavasta ajatella kaikesta mustavalkoisesti? Ja siitä että luokittelee ihmiset hyviin ja pahoihin?
Onko kyseessä mies/vaimo,lapsi vai kuka?
Oireet lievenevät merkittävästi keski-ikään tultaessa. Eli tällä persoonallisuushäiriöllä on siinä suhteessa hyvä ennuste. Työkyky ei välttämättä silti palaudu.