Lue keskustelun säännöt.
Missä on ne kaikki lapsettomat, jotka nyt oikein raskaasti sitä katuvat?
04.09.2017 |
Kun kuulema lapsien tekemättä jättäminen on suurin katumuksen aihe, niin missä ne kaikki ihmiset oikein on? En tunne yhtäkään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka katuisi. Koskaan en ole yhdestäkään kuullut? Missä he ovat?
Olen kuullut ihmisistä, jotka HALUAA lapsia, mutta ei saa, ja sitä sitten märehditään. Mutta niinhän se on ihmisillä kaikissa asioissa. Mä en halunnut sukeltajaksi, mutta en nyt yhtäkkiä kadu, etten ole. Halusin lääkäriksi, ja välillä harmittaa että en ole.
Mutta missä on ne ihmiset, jotka katuu että eivät ole saaneet sitä mitä eivät ole halunneet?
Kommentit (30)
Yhden miehen tunne, joka on sanonut katuvansa, ettei koskaan hankkinut lapsia. Tajusi taman noin 55-vuotiaana, kun alkoi terveys pettaa. Kai siihen asti kuvitteli olevansa 'kuolematon' ja etta on aikaa kaikkeen. Eipahan sitten enaa lapsia saanut. Eika naistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että pelkkä katumus ei sulle riitä?
Kyllä minä ainakin tunnen. Esim. oma setäni joka ei vela-vaimon vuoksi lapsia tehnyt ja nyt 45-vuotiaana sanoo että toisen naisen kanssa olisi tehnyt aivan toisenlaisia valintoja... se liitto siis kariutui mikä nosti pintaan ne omat todelliset, tukahdetut halut.
Mutta pakko niiden on elämää jatkaa katumuksesta huolimatta, eikä jäädä "rankasti" vellomaan siihen.
Eihän se setä ollut vela, alistui vain vaimon tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan katuisi sitä, että on jättänyt väliin jotakin, mikä on itselle vastenmielistä ja epäsopivaa?
Kyllä harmitaa, etten antanut aikoinaan Tony Halmeelle anilingusta. Nyt se ovi on ikuisesti minulta suljettu. :(
Kuvottaa, mutta oli ihan pakko antaa yläpeukku :D
Näyttäisi siltä, että velojen lapsettomuutta katuvat eniten näiden velojen puolisot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että pelkkä katumus ei sulle riitä?
Kyllä minä ainakin tunnen. Esim. oma setäni joka ei vela-vaimon vuoksi lapsia tehnyt ja nyt 45-vuotiaana sanoo että toisen naisen kanssa olisi tehnyt aivan toisenlaisia valintoja... se liitto siis kariutui mikä nosti pintaan ne omat todelliset, tukahdetut halut.
Mutta pakko niiden on elämää jatkaa katumuksesta huolimatta, eikä jäädä "rankasti" vellomaan siihen.
Eihän se setä ollut vela, alistui vain vaimon tahtoon.
Eipä se ole noin mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen katunut. Noin 45-vuotiaana aloin haaveilemaan siitä, että minulla olisi lapsi, jonka kanssa voisin tehdä asioita. En haaveillut niinkään vauvasta vaan jostakin tarhaikäisestä. Välillä pohdin vieläkin, että minkälaista elämäni olisi, jos minulla olisi lapsia.
Hyvä kysymys. Itse en tunne yhtään velaa, joka katuisi ettei ole tehnyt lapsia, mutta en toki epäile etteikö heitäkin olisi. Kuitenkin aika yleistä tuntuu olevan käsitys siitä, että lasten tekemättä jättämistä katuisi, niin siihen nähden aika vähäiseltä se todellisuudessa katuvien määrä tuntuu. Olisi kiva tietää, onko tästä tehty jotain tutkimuksia, että kuinka paljon katujia on itseasiassa. Mä ainakin olen elämäni aikana saanut niin monta kertaa kuulla, että kyllä se sitten vanhempana kaduttaa kun ei lapsia tehnyt, joten olisi mukava tietää pitääkö tämä paikkansa, vai onko kyse vain siitä, että kun ihminen on itse lapsia halunnut, niin ei voi kuvitella että jotkut eivät halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienempi paha se on katua lapsettomuutta kuin lasten hankintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan katuisi sitä, että on jättänyt väliin jotakin, mikä on itselle vastenmielistä ja epäsopivaa?
Kyllä harmitaa, etten antanut aikoinaan Tony Halmeelle anilingusta. Nyt se ovi on ikuisesti minulta suljettu. :(
Kuvottaa, mutta oli ihan pakko antaa yläpeukku :D
Kiitti. :)
Niin että pelkkä katumus ei sulle riitä?
Kyllä minä ainakin tunnen. Esim. oma setäni joka ei vela-vaimon vuoksi lapsia tehnyt ja nyt 45-vuotiaana sanoo että toisen naisen kanssa olisi tehnyt aivan toisenlaisia valintoja... se liitto siis kariutui mikä nosti pintaan ne omat todelliset, tukahdetut halut.
Mutta pakko niiden on elämää jatkaa katumuksesta huolimatta, eikä jäädä "rankasti" vellomaan siihen.