Nainen sanoi minulle kaupassa etten ole osannut kasvattaa lastani.

No huonoahan tuo käytös oli ja jos et puuttunut siihen, voi päätellä, ettet kasvattajana oikein ole hommiesi tasalla.

Itsellä on 3v ja 6v lapset, enkä todellakaan hyväksy tuollaista käytöstä kaupoissa. On lähdetty pois, jos on ollut sikailua ja jonkin aikaa lasta ei ole otettu kauppaan mukaan.

Ei kovin hyvälle kuullosta. Pidä pentusi kurissa. Nelivuotias tajuaa kyllä jo asioita.

No mitä kohtaa et ymmärrä rajojen asettamisessa? Sanoit itsekin että lapsesi juoksee, huutaa ja törmäilee kärryllä kaupassa, miksi annat lapsesi käyttäytyä yleisillä paikoilla huonosti etkä opeta hänelle käytöstapoja?

Ai sinusta tuo ok käytöstä?

Törmäilee kärryillä ja juoksentelee - törmäilee muihin ihmisiin tai ehkä kaataa jotain?

Huutaa - muut ihmiset ei kuule mitä toinen sanoo, häiritsevää.

Niin, miksiköhän mahtoi huomauttaa asiasta..

Tottakai on huonoa käytöstä ja puutuin siihen! Tein varmasti virheen siinä etten jättänyt kauppareissua kesken: halusin saada ostokset tehtyä nopeasti enkä lähteä kaupasta ja järjestää mahdollisuutta käydä kaupassa ilman lasta. Sanoin lapselle että jos jatkaa mitä tekee, potkulauta otetaan päiväksi pois. Se lopetti juoksentelut ja törmäilyt mutta siitä taas seurasi huutoa..  

Siis seurasi huutoa kun toisti vielä kerran törmäilyn ja toteutin potkulautauhkauksen.

ap

Tätä enemmän meidän tulisi antaa esimerkkiä siitä, miten saataisiin kiusaaminen loppumaan kaupoissa ja kouluissa. Se olisi paljon tärkeämpi kasvatuksellinen kohde kuin kaupassa riehumisen lopettaminen.. Etenkin kun kyseessä on nelivuotias!

Tässäkin ketjussa harrastetaan piilokuittailua ja ilkeilyä, se on huonoa kasvatusta, sillä luulen että lapsennekin tuntee tyylinne myös palstan ulkopuolella.

Itseäni on vain kerran ärsyttänyt muiden lapset kaupassa. Silloin kaksi 4-6-vuotiasta tyttöä kulkivat omani perässä ja sanoivat kaikkea mihin tämä koski, rumaksi. Mitä tyttöjen äidit tekivät? Eivät sanoneet mitään tytöille. Katselivat vain ujoina pälyillen kuin olisi pyydetty vetämään serenadi isolla lavalla. :D

On heidän onnensa, että tämä tapahtui pienessä maalaiskaupungissa, sillä tuollaisella junttikäytöksellä ei pärjää maaseudun ulkopuolella, ulkomaista puhumattakaan. Onnea vaan teille ilkeille, jos lapsenne haluavat opiskella ulkomailla, Helsingissä...

Olkaa vähemmän venäläisiä, enemmän eurooppalaisia ja ystävällisempiä, kiitos.

Vastaajalle 1/7: kaupasta poistuminen oli ehkä hyvä. Mutta kuten itse sanoit, lapsesi ovat sikailleet kaupassa. Ja jos juuri tästä sikailusta tulee kommentteja ettei lasta osata kasvattaa, mikä on se kasvatus josta seuraa se ettei lapsi ylipäätään "sikaile"? 

Vierailija kirjoitti:

Vastaajalle 1/7: kaupasta poistuminen oli ehkä hyvä. Mutta kuten itse sanoit, lapsesi ovat sikailleet kaupassa. Ja jos juuri tästä sikailusta tulee kommentteja ettei lasta osata kasvattaa, mikä on se kasvatus josta seuraa se ettei lapsi ylipäätään "sikaile"? 

Aloituksesta sai käsityksen, ettei huonoon käytökseen puututtu. Jos vanhempi kerran on puuttunut, niin eihän silloin ulkopuolisten kommenteista tarvitse välittää. Pakkohan sitä käyttäytymistä on julkisilla paikoilla harjoitella. Niin mekin on tehty. Esikoisella riitti yksi kerta, kuopuksella on mennyt pari kertaa enemmän. Mutta aina huonoon käytökseen ollaan puututtu ja siitä on ollut seuraamuksia.

(Ja kyllä, erityislapset ovat tietty asia erikseen.)

T: Eka kommentoija

Ekalle: Aloituksen lopussa sanotaan "Jos tilanne on kuitenkin se, että nykyäänkin huonoon käytökseen puututaan kieltämällä, puhumalla ja ehkä joskus seuraamuksella". Varmasti nykyäänkin suurin osa vanhemmista puuttuu huonoon käytökseen. Mutta mikä on se huono nykyajan huonompi kasvatus josta seuraa tämä "nykyään ei osata kasvattaa lasta"? Mitä pitäisi tehdä eri tavalla jos asioihin kuitenkin puututaan?

Vierailija kirjoitti:

Ekalle: Aloituksen lopussa sanotaan "Jos tilanne on kuitenkin se, että nykyäänkin huonoon käytökseen puututaan kieltämällä, puhumalla ja ehkä joskus seuraamuksella". Varmasti nykyäänkin suurin osa vanhemmista puuttuu huonoon käytökseen. Mutta mikä on se huono nykyajan huonompi kasvatus josta seuraa tämä "nykyään ei osata kasvattaa lasta"? Mitä pitäisi tehdä eri tavalla jos asioihin kuitenkin puututaan?

Kyllä, ja itse kuitenkaan ei omasta tilanteestaan kertonut puuttuneensa.

 

Yleisesti ottaenhan tuo keskustelu käsittääkseni johtuu siitä, että nykyään nämä lapsentahtiset ovat lisääntyneet. Sellaiset, joiden mielestä lapsi menee pilalle, jos hänelle sanotaan "ei". Eli suurin osa edelleen puuttuu ja kieltää, mutta enemmän kuin ennen on näitä lapsia, joita saatetaan ensimmäistä kertaa elämässään kieltää koulussa. Tutut opettajat ovat tästä avautuneet.

Lapsi voi huutaa - ääntä maailmaan mahtuu. Mutta juoksentelu ja törmäily kärryillä on vaarallista, ja se vain pitää saada loppumaan, oli keino mikä hyvänsä. Heti. Ennen kuin tapahtuu jotain todella kamalaa: lapsi voi törmätä ihmiseen joka loukkaantuu pahasti, vaikkapa ihan normaalin näköiseen ihmiseen jolla vaan sattuu esim. vahvasti osteoporoottinen luusto, ja joka saa murtumia törmäyksessä. Ei siinä lahjota ja uhkailla vaan homma lopetetaan ihan välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Ekalle: Aloituksen lopussa sanotaan "Jos tilanne on kuitenkin se, että nykyäänkin huonoon käytökseen puututaan kieltämällä, puhumalla ja ehkä joskus seuraamuksella". Varmasti nykyäänkin suurin osa vanhemmista puuttuu huonoon käytökseen. Mutta mikä on se huono nykyajan huonompi kasvatus josta seuraa tämä "nykyään ei osata kasvattaa lasta"? Mitä pitäisi tehdä eri tavalla jos asioihin kuitenkin puututaan?

No monella on keinona ainoastaan se puhuminen ja se nyt ei vain aina riitä. Seuraamuksia ei ole, turhia uhkailuja sitäkin enemmän. Lasta pidetään myös tyhmänä, jos uhkaillaan täysin epätodellisilla asioilla, lapsi kyllä tajuaa ettei sitä taaskaan olla toteuttamassa ja näin auktoriteetin arvo murenee vieläkin lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekalle: Aloituksen lopussa sanotaan "Jos tilanne on kuitenkin se, että nykyäänkin huonoon käytökseen puututaan kieltämällä, puhumalla ja ehkä joskus seuraamuksella". Varmasti nykyäänkin suurin osa vanhemmista puuttuu huonoon käytökseen. Mutta mikä on se huono nykyajan huonompi kasvatus josta seuraa tämä "nykyään ei osata kasvattaa lasta"? Mitä pitäisi tehdä eri tavalla jos asioihin kuitenkin puututaan?

Kyllä, ja itse kuitenkaan ei omasta tilanteestaan kertonut puuttuneensa.

 

Yleisesti ottaenhan tuo keskustelu käsittääkseni johtuu siitä, että nykyään nämä lapsentahtiset ovat lisääntyneet. Sellaiset, joiden mielestä lapsi menee pilalle, jos hänelle sanotaan "ei". Eli suurin osa edelleen puuttuu ja kieltää, mutta enemmän kuin ennen on näitä lapsia, joita saatetaan ensimmäistä kertaa elämässään kieltää koulussa. Tutut opettajat ovat tästä avautuneet.

Tämä on muuten mielenkiintoista koska omassa tuttavapiirissäkin on opettajia, jotka usein puhuvat siitä että vanhempien kasvatustaidot ovat rajusti heikentyneet.

Toisaalta pidän näitä kommentteja arvokkaina, koska opettajilla on huomattavasti pienempi keinovalikoima käytössä lasten käytöksen hallitsemisessa ja silti harvoin kuulee lapsilta että "Jore riehui luokassa, juoksenteli ja töni pulpetteja ja tuoleja kumoon..."

Eli kyllä sieltä voisi saada vinkkejä lasten käytöksen hallintaan. Mutta pelkäävätkö vanhemmat kysyä neuvoja opettajilta?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on huonoa käytöstä ja puutuin siihen! Tein varmasti virheen siinä etten jättänyt kauppareissua kesken: halusin saada ostokset tehtyä nopeasti enkä lähteä kaupasta ja järjestää mahdollisuutta käydä kaupassa ilman lasta. Sanoin lapselle että jos jatkaa mitä tekee, potkulauta otetaan päiväksi pois. Se lopetti juoksentelut ja törmäilyt mutta siitä taas seurasi huutoa..  

Ymmarratko itsekaan mita teet? Annat lapselle mahdollisuuden jatkaa sanomalla: jos jatkat saat rangaistuksen. Eihan se niin mene! Sanot heti typeryyden alkaessa tiukasti: Lopeta tuo! Kiellat lasta ja lopetat riehumisen. Ei tarvitse huutaa, vain vakava, tiukka komento. Ei kyselya, ei uhkailua, ei pehmentelya. Kerrot vain tiukasti, mita ei tehda. Ei edes: "Ei saa riehua" se on jo pyynto, ei komento. Lapselle sanotaan selkeasti mita ei tehda, ja mita voi tehda: Stop, lopeta juokseminen. Tai, pysahdy! Kavele!

Aina selkea viesti, ei mitaan: Vaihdetaanko vaippa? Vaihdettaisiinko vaippa?  Kuten entinen tuttavani lapsen perassa kulkiessan, kun lemu jo yltyi sietamattomaksi. Tata jatkui valehtematta ainakin 10 minuuttia, vaikka vanhaempi tiesi, etta vaippa on joka tapauksessa vaihdettava. En tieda onko hyva esimerkki, mutta ei lapselta kysella, haluaako han totella tai anneta vaihtoehtoja tottelemiseen. Niin yksinkertaista se on!

Meillä riitti kasvatukseksi se, että kahdesti peräkkäin lähdettiin kaupasta ilman ostoksia, kun siellä ruvettiin mankumaan leluja ja karkkeja äänekkäästi. Ei sitten ollut ruuaksikaan kuin suurin piirtein voileipiä. Mutta ihme tapahtui, kaupassa on sen jälkeen käyttäydytty niin, että jopa katse riittää rauhoittamaan, jos alkaa hirveästi riehututtaa. Ja ovat säilyneet ihan normaaleina iloisina lapsina, enkä usko mitään traumoja tuosta koulutuksesta jääneen.

Erityislapsen kanssa on vaikeaa ja ymmärtämättömyyteen törmää vääjäämättä. Jos lapsi taas on normilapsi, joka ymmärtää puhetta, kannattaa sitten varmaan kasvattaa.