Lue keskustelun säännöt.
Ovatko masennuslääkkeet muuttaneet sinua ?
Cipralex
03.09.2017 |
Millä tavalla?
Itse söin lääkkeitä ja muutuin tunteettomaksi, empatiakyvyttömäksi. Petin puolisoani ja toimin monella tapaa täysin holtittomasti.
Kun vihdoin pääsin eroon lääkkeistä, olen oma itseni, mutta syyllisyys menneistä painaa. Onko muita joiden elämää ssri lääkkeet ovat pilanneet?
Kommentit (7)
En enää itke (ollenkaan), ennen itkin päivittäin ja monta kertaa. Oli päiviä kun en muuta tehnytkään kuin itkin.
En mieti itsemurhaa enää ollenkaan. Ennen mietin sitä koko ajan.
En ole masentunut. Eli pelkästään parempaan suuntaan olen masennuslääkkeillä mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lääkitystä kämppä oli yhtä kaaosta, makasin sängyllä enkä saanut itseäni ylös. Suihkussa käyminen oli ylivoimaista. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen mahdotonta, en osannut enkä välittänyt edes teeskennellä mitään mielenkiintoa muita ihmisiä kohtaan ja ajattelin hyvin negatiivisesti niistäkin, jotka näkivät paljon vaivaa yrittäessään auttaa minua.
Kun lääkitys alkoi purra, pääsin ylös sängystä suihkuun. Hiljalleen koti alkoi näyttää ihmisasumukselta, jaksoin käydä lenkillä ja unirytmikin normalisoitui ja 24 tuntisen koomahorrostamisen sijaan olen nukkunut 8 tuntia ja ollut loput vuorokaudesta valveilla ja toimintakykyinen.
Kykyni tuntea empatiaa muita ihmisiä kohtaan palasi. Aloin olla taas kiinnostunut muiden kuulumisista, nauttimaan seurasta ja arvostamaan sitä miten hienoja ihmisiä ympärilläni on. Elämä alkoi maistua taas joltain, kun sain askel askeleelta toimintakyvyn pelaamaan ja palikka kerrallaan asioita järjestykseen.
En ottanut omassa kriisissä pillereitä, kävin terapiassa ja olen itselleni armelias. Toimii.
3 jatkaa: onhan se ihan yleisessä tiedossa, että masennuslääkkeet eivät auta kaikkia, jonkun täytyy kokeilla useampaa ennenkuin itselle sopiva löytyy ja jollekin ei sovi mikään valmiste. Realistinen pitää myös olla, eivät ne ole maagisia ilopillereitä jotka tekevät sinut onnelliseksi. Itselläni se oleellisin vaikutus oli toimintakyvyn asteittainen palautuminen, ei niinkään mielialan kohoaminen joka tuli kuvaan siinä vaiheessa kun lääkkeiden avulla aloin saada asioita järjestykseen.
Cipralex kirjoitti:
Millä tavalla?
Itse söin lääkkeitä ja muutuin tunteettomaksi, empatiakyvyttömäksi. Petin puolisoani ja toimin monella tapaa täysin holtittomasti.
Kun vihdoin pääsin eroon lääkkeistä, olen oma itseni, mutta syyllisyys menneistä painaa. Onko muita joiden elämää ssri lääkkeet ovat pilanneet?
Ei nyt pilannut mutta vähän muutti kyllä persoonaa vai olisko ollut se masennuskin. En osaa sanoa. Mutta koko ajan oli paha olo, johon auttoi ryyppääminen ja syöminen.
Lihoin, ryyppäsin, työpaikka meni kun ei jaksanut kiinnostaa, lapset jäi vähän huonolle hoidolle pariksi vuodeksi.
Nyt niitä vuosia tässä yritetään paikkailla. Sain ihanan työpaikan, alkoholi ei maistu, lapsille yritän korvata tekojani, kilotkin karisee pikkuhiljaa. Syyllisyys on koko ajan mukana mutta elämä näyttää hyvältä ja elämänhalu on palannut. Taas on unelmia ja projekteja, joita toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kokeillut kymmenkuntaa eri ssri:tä, nyt puoli vuotta voxraa. En koe että mistään olisi mitään apua, joka kokeilusta lihon 5-10kg ja olen vaan entistä masentuneempi. Haluaisin tappaa itseni mutta minulla on murrosikäinen poika ja koira, pelkään että koira lopetetaan ja poika joutuu jonnekin kasvatuslaitokseen. Yritän saada itseni jaksamaan kunnes poika täysi-ikäinen ha koira kuolee vanhuuteen. Mistään ei saa apua kun on työtön, hyödytön läski keski-ikäinen.
En pysty vastaamaan tuohon itse.
Todennäköisesti kyllä.