Mitä luulet, millainen elämäntilanteesi on kolmen vuoden päästä?

Esikoinen on saanut lukion käytyä ja opiskelee jossain. Todennäköisesti asuu vielä kotona. Keskimmäinenkin on jo täysikikäinen. On abi ja käy vain kääntymässä kotona. Kuopus on yläkoulussa ja on ihan hirveä teini. Toivottavasti harrastus pysyy kuvioissa.

Itse olen käynyt jotkut johtamisopinnot ja katselen mielenkiintoisia työpaikkoja. Mies on sama ja koti on sama. Elämä rauhallista.

Luulen että olen muuttunut dramaattisesti ja yhtäkkiä haluankin olla vain yhden ja ainoan miehen kanssa loppuelämäni. Olen valmistunut ammattiin ja harkitsen muuttoa toisenlaiseen asuntoon.

Toivottavasti olen päässyt eroon nykyisestä miehestäni ja löytänyt paremman tilalle.

Varmaan olisin jo uudessa kestävässä parisuhteessa ja työnkuvakin hieman erilainen. Ei tässä työssä mitään vikaa ole, mutta haluaisin edetä. Lisäksi saisin ulkomailla aloitetun MBA tutkintoni loppuun. Lapset olisi 3v. päästä jo maailmalla täysi-ikäisinä eli elämäntilanteessani on pakollisia muutoksen tuulia tiedossa sen osalta. Tutkinnon jälkeen voisin muuttaa vaikka ulkomaille työn perässä. Parisuhdetta olen vasta hiljattain alkanut pohtimaan toisessa valossa ja rakkaus saisi tulla, jos on tullakseen.

Mulla ei ole enää mitään haaveita :( Varmaan aika paljon sitten samaa kuin nytkin, duuniin ja kotiin, duuniin ja kotiin. Vanhemmista varmaan toinen on jo mennyt pois.

-olen 31-vuotias

-olen samassa työpaikassa ja työtehtävässä/olen toisissa tehtävissä samassa firmassa/olen saanut potkut yt-neuvotteluissa ja tuskin olen onnistunut saamaan toista työpaikkaa

-edelleen yksin ja yksinäinen - uskon että matkan varrella tulee olemaan pari ystävä-/parisuhdetta mutta ne kuihtuvat kasaan nopeasti

-olen asunut omistamassani asunnossa ihanalla paikalla jo vähintään vuoden, valmistumisaikataulusta riippuen pidempäänkin

-kissani on kuollut vanhuuteen, ehkä olen ottanut toisen kissan tai jonkin muun lemmikin

-olen edelleen maanisdepressiivinen ja sosiaalisesti lahjaton, varmaankin masentunut, toivottavasti ilman lääkitystä

Juuhh. Melko pessimististä, mutta ihan tosissaan tuntuu että näin nämä asiat tulee menemään. Toivottavasti olen väärässä useimman kohdan suhteen :)

Kolmen vuoden päästä en tosiaankaan asu täällä perslävessä. Olen varmaankin yksityisyrittäjänä keski-suomessa tai jossain. Tai jos lottovoiton saan, niin hoitamassa appivanhempia tilallaan. Vanhukset ei ennää jaksa omillaan, mutten niitä haluais kylillekään laittaa..

Toivottavasti mieheni kanssa, ei vielä naimissa tosin. Koira olis jo aikuinen. Asuttais kenties jossain luonnon helmassa ja reissattais pakulla. Voisin olla opiskellut esim. hierojan ammatin!

Ei sitten minkäänlaisia suunnitelmia. Toisaalta uskon, että elämäni voi muuttua monellakin tavalla. Tällä hetkellä olen tykästynyt pätkätöihini ja miehettömyyteeni, mutta kukapa tietää. Olen siinä iässä, että kolme vuotta voi tehdä isonkin eron (30--->33).

Varmaan aika samanlaista elämää kuin nytkin, jos vaan terveenä saa olla. Matkustelen edelleen paljon, pelailen golfia, teen käsitöitä, lenkkeilen ja vietän ehkä entistäkin enemmän aikaa Espanjassa.

Olen silloin 45, kahden tytön äiti, toinen silloin jo esiteini. Meillä on omakotitalo maksettu, mökki ja toivottavasti itselläni ja lapsilla mielenkiintoisia harrastuksia ja halua oppia uusia asioita ja kehittyä. Vapaa-aika menee koiran ja ulkoilun merkeissä. Toivottavasti olemme silloin edelleen perhekeskeisiä, tapaamme perhetuttuja ja käyn ystävien kanssa reissuilla ja tapaamme naisprukalla. Perheen kanssa toivottavasti kotiaan ja ulkomaanmatkailua kuten tähänkin asti. Miehellä ja minulla voisi olla tuolloin yhteinen harrastus. Nyt ei ole.

Talon remontti olis jo urakoitu pois alta (tehdään itse, kun mies on timpuri), uusi vauva olisi jo vaikkapa puolivuotias. Sitten vain oltaisiin ja nautittaisiin kotona olemisesta. On tämä senverran iso projekti ollut tämä vanhan kaupan muuntaminen asuintaloksi. Ainiin ja meillä olis sillon jo hemmetin komea puutarha. Koira toivottavasti on vielä elossa silloinkin.

Toivon, että olen hengissä. Oli hieman kasvaimia, osa pahanlaatuisia ja en tiedä saanko olla vielä täällä. Jos saan, niin varmaankin yrityksellä menee paremmin ja enemmän myyntiä. Kiva auto ja ukon kanssa kivoja hetkiä pitkin palloa. Jos ei, niin sitten mullan alla :-)

No ainakin oon siihen mennessä valmistunu, luulen että samassa työpaikassa silti. Kämppä on myöskin eri, toivottavasti joku tosi kiva. Ehkä mulla on myös mies, on tässä nyt yks viritys käynnissä, jos siitä vaikka tulisikin jotain... Kaverit on varmasti samoja, koska niistä en luovu<3

Olen vielä lääketieteen opiskelija, mutta opinnot ovat jo lopuillaan. Tuossa vaiheessa saan jo tehdä lääkärin hommia opiskelun ohessa ja rahatilanteen pitäisi olla parempi kuin nyt. Mies on ollut valmistuneena jo yli vuoden ja toivon mukaan saanut vakituisen työpaikan. Olemme myös ostaneet ensimmäisen omistusasuntomme. Häät on myös tarkoitus pitää noihin aikoihin, tai ainakin suunnittelu on varmaan kovassa vauhdissa.

Up

Jaa-a.. Olen kaksi vuotta etsinyt töitä ja hakenut opiskelemaan. Ei onnistu. Siksi on vaikeaa edes toivoa enää parannusta asiaan. Ja koska nämä asiat eivät ole kunnossa, en kehtaa etsiä kumppaniakaan. Toivon siis olevani töissä ja ällöihanassa parisuhteessa, mutta pelkään junnaavani tässä samassa suossa kuin viime vuodetkin.

Samanlainen. Esikoinen muuttamassa pois.

Olen edelleen määräaikaisessa työsuhteessa. Olen etääntynyt entistä enemmän miehestäni. Matkustelen mielelläni ja vietän aikaa ystävien kanssa. Toteutan ideoitani kuvataiteen ja musiikin keinoin. Olen onnellisempi kuin nyt, sillä en teeskentele enää mitään kenenkään takia. Ehkä olen jopa muuttanut ulkomaille.

Toivottavasti opinnot viime metreillä.