Apua, miten pääsen eroon tunteista...

Olisiko kellään mitään samansuuntaista...



Olen ollut jo pari-kolme vuotta rakastunut toiseen mieheen. Aluksi meillä oli suhde (mikä kamala sana...), sitten se hänen puoleltaan väljähtyi, tai loppui pakottamalla, rakkaudesta tai ihastumisesta tykkäämis- ja kaveritasolle, mutta itse en ole päässyt " eroon" hänestä tunnepuolella kuin aika-ajoin. Ehkä eniten pahalta tuntuu tunne hylkäämisestä tai siitä että jää jossain asiassa kakkoseksi. Loppujenlopulta tosi itsekästä. Tietysti sattuu myös fyysisesti olla erossa ja ajattelen häntä monta kertaa päivässä, hyvänä päivänä ehkä vain kerran. Todella kuluttavaa...



Kumpikin olemme ja olimme silloinkin naimisissa, minulla pieni lapsi, ja toista aloin nyt taas jo toivoakin, tuntui että olin päässyt omassa elämässä taas eteenpäin. Ja sitten hän kertoi, että heille on tulossa lapsi..... Yhtäkkiä maailmani taas kerran kaatui, ja vieläkin tulee etova olo kun ajattelen koko asiaa. Vaikka hänen tunteensa olivat jo jokatapauksessa hiipuneet, tämä on niin konkreettinen asia että se tuntui iskulta vasten kasvoja.



Ja lopulta, tämä oli varmasti kaikkein paras ratkaisu. Kärsimään eivät joutuneet viattomat osapuolet, vaan me itse, minä eniten. Alusta asti oli selvää, ettei juttu voi päättyä onnellisesti.



Kertoisiko joku, miten voi päästä eroon tunteista? Olen paljon yksin töissä ja kotona (lapsen kanssa tietysti), joten vaikka tekemistä riittää, ajatukset helposti pääsevät valloilleen.



Suhde omaan aviomieheen oli pitkään hiuskarvan varassa omalta puoleltani, ei viikkoa etten ajatellut eroa, nyt kuitenkin yritän tehdä töitä sen eteen, ei ainoastaan lapsen (tai lapsien) tähden, vaan ihan siitä syystä että hän on loppujenlopuksi ihana ihminen ja paras ystäväni - ollaan vaan oltu niin " kämppiksiä" pitkän aikaa ja yhdessäoloaikaa ollut niin vähän, että se on unohtunut.



Jaksamista ja iloitkaa keväästä, kyllä se kesäkin taas tulee!