Uskomattoman upea ja koskettava dokumentti tuli juuri Yle-ykköseltä. Pääosassa ruotsalaismies, joka on syntynyt ilman raajoja

Aivan käsittämätön selviytymistarina. Mies on naimisissa ja hänellä on fiksu ja kaunis vaimo sekä kaksi tervettä lasta. 

Jalat ja kädet ovat ihan tyngät, mutta luonne loistava ja lähipiiri on lämmin ja rakastava. 

Joo mä katsoin kanssa, oli hyvä.

Kiitos vinkistä! Olen se joka ei edes saa aloitettua kotitöitään tuolla toisessa ketjussa.

Tämä on hirveä myöntää, koska sääliä ei totisesti kaivata vammaisten piirissä. 

Mutta itkin... Ihana ihminen ja asiat paljon paremmin monessa suhteessa kuin keskivertoterveellä. 

Niin sympaattinen ja äärettömän lahjakas. 

Toimi rajoitteidensa puitteissa varmasti paremmin kuin kukaan. Katsokaa tosiaan!

No eihän tuo sääliä ole?

Millä nimellä löytyy areenasta?

En katsonut dokumenttia, mutta muistan nähneeni kyseisen ruotsalaismiehen haastattelun.

Sama vammaisuus, synnynnäinen kaikkien neljän raajan puuttuminen, on tunnetulla australialaisella evankelistalla, Nick Vujicicilla, 34-v., jolla myös on vaimo ja kaksi lasta sekä yliopistotutkinto.

olen nähnyt kanssa,Micke taisi olla nimi?

Hattu pois päästä, vaikken edes käytä ja Aploodit miehelle. Ja myös hänen hienolle perheelleen joka on tukenut ja kannustannut koko ajan, se on äärettömän tärkeää varsinkin hänen elämässään.

Ruotsalaiset ovat usein kädettömiä monissa asioissa.

Joskus vain ärsyttää, että miehen on vammaisenakin naista helpompi löytää itselleen puoliso ja saada lapsia. Naisista löytyy aina hoivaviettiä, mutta annas olla kun vammainen onkin se nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus vain ärsyttää, että miehen on vammaisenakin naista helpompi löytää itselleen puoliso ja saada lapsia. Naisista löytyy aina hoivaviettiä, mutta annas olla kun vammainen onkin se nainen. 

Esimerkkejä? Itse en tällaisia tapauksia tiedä, tosin tiedän pariskunnan missä nainen vaikeavammainen, tarkempaa diagnoosia en tiedä mutta kulkee sähköpyörätuolilla ja meni kihloihin ihan normaalin miehen kanssa.

Noin torsona (ihan konkreettisesti tätä) on tietysti helppo ainakin näin pohjoismaissa saada kaikki, mitä ikinä haluaa. 

Oli joka vehje kaikkeen hommaan ja tavallaan mitään ei voi kieltää, koska kohtalo on niin kamala. 

Eli katsoin ja koin toki empatiaa. Ihan hirveää, jos ja kun tuollaista tapahtuu jossain muualla. Afrikassa pidetään rangaistuksena esi-isien pahoista teoista. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus vain ärsyttää, että miehen on vammaisenakin naista helpompi löytää itselleen puoliso ja saada lapsia. Naisista löytyy aina hoivaviettiä, mutta annas olla kun vammainen onkin se nainen. 

Pelkästään se jo riittää, että nainen on ulkonäkörajoitteinen niin eipä heru miehiltä hoivaa tai sympatiaa.

Oli varman toiveuusinta kun olen nähnyt aiemmin kaksi kertaa tvs.

Ihailtava asenne, kunnoitan ja ihailen tuollaisia persoonia nykyajan pinnallisessa maailmassa. Jokaiselle on oppia siis meille ikuisille kaikesta valittajille.

Miehen on oltava pitkä komea lihaksikas ja rikas jne...saa huutia tuon katsottua i87

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vain ärsyttää, että miehen on vammaisenakin naista helpompi löytää itselleen puoliso ja saada lapsia. Naisista löytyy aina hoivaviettiä, mutta annas olla kun vammainen onkin se nainen. 

Esimerkkejä? Itse en tällaisia tapauksia tiedä, tosin tiedän pariskunnan missä nainen vaikeavammainen, tarkempaa diagnoosia en tiedä mutta kulkee sähköpyörätuolilla ja meni kihloihin ihan normaalin miehen kanssa.

No vaikka mies, joka menetti vaimonsa ja pienen lapsensa kolarissa ja neliraajahalvaantui itse. Muutaman vuoden päästä uusi puoliso ja lapsi. Vastakohtana Terhi Pulli, joka myös neliraajahalvaantui kolarissa ja elänyt elämänsä sinkkuna. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuo sääliä ole?

Kyllä koin sääliä. 

Eli ihminen on syntynyt täysin ilman raajoja. Mieti mitä olisi olla täysin ilman käsiä ja jalkoja. 

Onko myötätunto sitten parempi sana? Sääli on jotenkin aliarvostettua. Näin linnun, jolta oli siipi katkennut. Olin töihin menossa ja en sitä voinut sen enempää ihmetellä. Kissan suuhun lintuparka varmaan joutui... Itketti ja sääli on minusta ihan oikea sana, vaikka sanotaankin, että sääli on sairautta. 

Minusta psyykkisesti sairas ei tunne sääliä. 

Onhan se yksikin locked-in -syndroomaan sairastunut nainen joka meni naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. Kati van der joku