Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyvin tunnette itsenne?
02.09.2017 |
Olen karvan verran alle kolmikymppinen nainen ja elämäni on ollut enemmän tai vähemmän kamppailua henkisellä tasolla. Välillä on seesteisempiä vaiheita, mutta taka-alalla on koko ajan piillyt jonkinnäköinen henkinen kriisi ja itsetunto-ongelmat.
Olen kuitenkin menestynyt elämässäni suhteellisen hyvin ja minulla on joniin verran suhteellisen läheisiä ihmissuhteita. Useimpia ihmissuhteitani kuitenkin leimaa tietynlainen varautuneisuus. En oikein pysty olemaan täysin oma itseni ja tilanteissa, joissa koen olevani juurikin oma itseni ajaudun ajatteluun, että olen jotenkin vääränlainen ja vaillinainen. Koen myös jälkeenpäin usein häpeää omasta käytöksestäni ja tiedostan että välillä koen syystäkin mutta välillä ilman syytä.
Olen ajatellut, että ehkä ongelmani johtuvat siitä, etten oikein arvosta itseäni, enkä edes tunne itseäni täysin. Kuitenkin itsensä hyväksymisen avain on omien hyvien ja huonojen puolien tunteminen ja hyväksyntä. Koska en kykyene olemaan aito itseni kuin tiettyjen ihmisten seurassa, on itsetuntemuksenikin jäänyt jotenkin heikoille kantimille, kun ns. rehellinen palaute on jäänyt vuorovaikutustilanteissa saamatta kun en ole pystynyt ilmaisemaan itseäni ja mielipiteitäni kunnolla.
Haluaisinkin kysellä tältä palstalta kokemuksia siihen, että kuinka hyvin te tunnette itsenne ja kuinka pitkälti kykenette olemaan täysin omia itsejänne eri sosiaalisissa tilanteissa? Vastaukset kaikenikäisiltä ihmisiltä on tervetulleita!
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon saman tunteen, etten osaa olla joidenkin läheistenkään ihmisten kanssa oma itseni tai/ja tunnen olevani vaillinainen tai vääränlainen. En kuitenkaan ajattele sen johtuvan siitä, etten tuntisi itseäni. Miellän nuo tuntemukset siihen, etten ole kokenut tarpeeksi hyväksyntää ja siten itsetunto on jäänyt huonoksi/muista riippuvaiseksi.
Tuokin on kyllä varmasti totta. Itse vaan olen jotenkin alkanut miettimään omaa käytöstäni ja huomannut että lähden todella helposti mielistelemään muita ja jätän ehkä diplomaattisesti omia mielipiteitäni kertomatta. Ehkä siitä tulee sellainen tunne, että en itsekään välillä tiedä minkälainen oikeasti olen.
Välillä minulla on kausia kun kykenen olemaan oma itseni, mutta heti kun tulee ensimmäiset ristiriidat ihmisten kanssa, ajaudun taas mielistelyyn. Minun pitäisi ehkä opetella ymmärtämään, että kaikkia ei voi miellyttää.
Oletko itse pystynyt työstämään tuota asiaa? Vinkkejä kaipailisin :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon saman tunteen, etten osaa olla joidenkin läheistenkään ihmisten kanssa oma itseni tai/ja tunnen olevani vaillinainen tai vääränlainen. En kuitenkaan ajattele sen johtuvan siitä, etten tuntisi itseäni. Miellän nuo tuntemukset siihen, etten ole kokenut tarpeeksi hyväksyntää ja siten itsetunto on jäänyt huonoksi/muista riippuvaiseksi.