Monilla on liian suuret odotukset elämästä
Kun elää elämänsä itselleen ja p**kat välittää siitä mitä yhteiskunta haluaa on elämä stressitöntä.
Miehille sanoisin että älä hanki naisia ja lapsia, vaan elä elämä itsellesi niin elät stressittömän ja hyvän elämän.
Kommentit (10)
Entä naisille? Etkö heille sanoisi että älä hanki miestä ja lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin taas, että liian pienet. Mennään tyhmiin paskatöihin amiksesta duuniin ja kuvitellaan, että se on elämää.
Mitä tarkoitat tyhmällä paskatyöllä?
Entä jos joku haluaa työn jossa voi rauhassa kuunnella musiikkia ja haaveilla omia juttujaan, eikä tarvitse ponnistella mitenkään. Sitten harrastuksissa voi toteuttaa älykkyyttä ja luovuutta vaativia asioita vapaammin, ilman pomon tai minkään kontrollointia.
Olen aloittajan kanssa aivan samaa mieltä. Stressiä ja murhetta kasaa elämä eteen ihan tarpeeksi ilman omaakin panosta.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin taas, että liian pienet. Mennään tyhmiin paskatöihin amiksesta duuniin ja kuvitellaan, että se on elämää.
Työ on vain pakollinen paha. Se ei missään tapauksessa saa olla elämän keskipiste. Se pitää tulla selvästi perheen, rakkauden, sukulaisten, kavereiden ja harrastusten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin taas, että liian pienet. Mennään tyhmiin paskatöihin amiksesta duuniin ja kuvitellaan, että se on elämää.
Mitä tarkoitat tyhmällä paskatyöllä?
Entä jos joku haluaa työn jossa voi rauhassa kuunnella musiikkia ja haaveilla omia juttujaan, eikä tarvitse ponnistella mitenkään. Sitten harrastuksissa voi toteuttaa älykkyyttä ja luovuutta vaativia asioita vapaammin, ilman pomon tai minkään kontrollointia.
No tätä juuri tarkoitan. On niin pienet odotukset, ettei edes ponnistella viitsitä.
Entä jos ei ole sitä perhettä ja kavereita, rakkaudesta puhumattakaan. Ja sukulaisiinkin huonot välit. Silloin työn merkitys korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin taas, että liian pienet. Mennään tyhmiin paskatöihin amiksesta duuniin ja kuvitellaan, että se on elämää.
Työ on vain pakollinen paha. Se ei missään tapauksessa saa olla elämän keskipiste. Se pitää tulla selvästi perheen, rakkauden, sukulaisten, kavereiden ja harrastusten jälkeen.
No milläs järjestät sen niin, kun siellä ollaan valtaosa hereilläoloajasta? Ja aika harvoin saa tehdä mitään, missä ihmisen on kehityttävä oikeasti, jos valitsee matalan koulutuksen aloja. Viittaan otsikkoon vain.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa aivan samaa mieltä. Stressiä ja murhetta kasaa elämä eteen ihan tarpeeksi ilman omaakin panosta.
Niin että parempi ettei odotakaan elämältä mitään, piti aloittajan sanoa, eikä päin vastoin. Right?
Minä sanoisin taas, että liian pienet. Mennään tyhmiin paskatöihin amiksesta duuniin ja kuvitellaan, että se on elämää.