Nyt kävi just se, mitä en olis ikinä uskonut

Aika pienet ongelmat sinulla.

Sulla on myös mahdollisuutta hakea ulkopuolista apua jaksamiseen.

Mies ei koskaan petä...eiku...

Noin siinä juuri käy kun tekee johtopäätöksiä statuksen perusteella.

Annat lapsen miehen syliin ja huikkaat tulevasi kun olet käynyt jumpassa ja tavannut ystävääsi, kyllä se mies pärjää kun on pärjättävä. Etkä jää siihen mitään lupaa anelemaan. Kassi valmiiksi jo illalla😊 se oma aika on vaan otettava

a) et ollut valmis vauvaan

b) vätys miehesi ei ollut valmis vauvaan

c) ette kumpikaan olleet kypsiä vanhemmiksi.

d) akateemisuus ei korreloidu älykkyyteen.

Onko miehesi isyyslomalla? Jos on , niin kannattaisi pitää se pätkissä, sillä pieni vauva vain nukkuu,ja teillä ei ole sen takia ehkä mitään järkevää tekemistä. Ts. Oletteko mökkihöperöitymässä? Kannattaa ulkoilla yhdessä, vauva mukana vaunuissa, eikä vain olla sisällä.

Mistä rooleista puhut? Se, joka on kotona luonnollisesti herää öisin syöttämään lapsen. Varmasti mies ja sinä voitte viettää aikaa myös kavereiden kanssa. Ei molempien tarvitse olla sisällä kotona vauvan takia. Tietysti jos imetät,sinun itasiovat aia sodittuja vauvaan.

Se vauvan tulo ei vaikuta radikaalisti miehen elämäntapaan. Jos hän on nähnyt iltaisin kavereitaan ja harrastanut ennen vauvaa, miksi hän ei tekisi sitä ja saisi tehdä edelleen. Kunhan ei nyt tietysti joka ilta. Onhan sinulla ystäviä ja omia juttuja,ettet jämähdä kotiin.

En ole akateeminen mutta suuren perheen äitinä voin sanoa että ennenkuin olet saanut lapsen perheeseen, et oikeasti tiedä mitä se on elää arkea ja jos kuvitelmat on korkealla niin tippuu korkealta.

Kaikkea ei voi sopia etukäteen ja välillä huomaa että miten hyvältä tuntuu tehdä toisin kuin sovittiin. Se pitää puhua läpi ja sun kuuluu kertoa miltä tuntuu. Omalta osalta voin sanoa että älä jämähdä kotiin. Suuren perheen äitinäkin jaksaa paremmin kun on omia menoja, ilman lapsia.

Myös lapsi on hyvä laittaa mummolle esim. muutamaksi tunniksi ja lähteä miehen kanssa treffeille.

Oma mies osaa hoitaa lapset. Ja kun toinen väsyy, toinen auttaa. Minusta 4 vuotta parisuhdetta ei ole kovin pitkä aika ja lapsiperheajan väsymys voi yllättää. Myös jatkossa jos teette lisää lapsia ja kärsit todella raskaasta alkuraskauden väsymyksestä. Näissä hetkessä se todellinen suhteen ymmärrys punnitaan, ei jaloissa puheissa "sitten joskus kun".

Teidän perhe on nyt tämä ja taito olla yhdessä on tuo.

Jos mies ei hoida lasta ja olet väsynyt: pyydä muualta apu mutta kerro myös miehelle miltä tuntuu ja jossain vaiheessa varmaan pitää miettiä oletteko toisillenne sopivat kumppanit kuitenkaan.

0/5

Miten mies on vanhempainvapaalla lapsen ollessa 2 kk ja sinä yhtäaikaa äitiyslomalla?

Vierailija kirjoitti:

0/5

Miten mies on vanhempainvapaalla lapsen ollessa 2 kk ja sinä yhtäaikaa äitiyslomalla?

Akateemisuus ja älykkyys eivät korreloi toisiaan 6/5

Jätä se sika!

Ei enää lisää vauvoja, jookos?

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi isyyslomalla? Jos on , niin kannattaisi pitää se pätkissä, sillä pieni vauva vain nukkuu,ja teillä ei ole sen takia ehkä mitään järkevää tekemistä. Ts. Oletteko mökkihöperöitymässä? Kannattaa ulkoilla yhdessä, vauva mukana vaunuissa, eikä vain olla sisällä.

Mistä rooleista puhut? Se, joka on kotona luonnollisesti herää öisin syöttämään lapsen. Varmasti mies ja sinä voitte viettää aikaa myös kavereiden kanssa. Ei molempien tarvitse olla sisällä kotona vauvan takia. Tietysti jos imetät,sinun itasiovat aia sodittuja vauvaan.

Se vauvan tulo ei vaikuta radikaalisti miehen elämäntapaan. Jos hän on nähnyt iltaisin kavereitaan ja harrastanut ennen vauvaa, miksi hän ei tekisi sitä ja saisi tehdä edelleen. Kunhan ei nyt tietysti joka ilta. Onhan sinulla ystäviä ja omia juttuja,ettet jämähdä kotiin.

Aloittajan tapauksessa taitaa suurin ongelma olla siinä, että nainen ei saa nukuttua tarpeeksi. Aloittajan mies on kyllä umpitollo, jos ei tajua, mitä kotona voisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kovasti toivottu vauva kaksi kuukautta sitten. Ollaan oltu yhdessä yli viisi vuotta, kuvittelin, että tunnetaan toisemme hyvin. Vauvan hoidosta on keskusteltu paljon ennen raskautta ja sen aikana sekä sovittu rooleista ja siitä miten tuetaan toinen toisiamme.

No nyt silti kävi niin, että mies on jättänyt mut lähes yksin vauvan kanssa. On itsekin vielä vanhempainvapaalla ,mutta nukkuu joka päivä vähintään kymmeneen saakka (itse nousen vauvan kanssas kuudelta), katsoo telkkaria päivät, valittaa jos ei pääse salille tai kavereita tapaamaan. Itse olen 24/7 kiinni vaativassa vauvassa, voimat ihan loppu.

Ennen kuin joku tulee huutelemaan jotain wt:sta, niin sanon, että olemme molemmat akateemisia, yli 30-vuotiaita. Mies on lääkäri ammatiltaan, joten luulin, että ymmärtää vastuunotosta edes jotain.

Miten hemmetissä olisin voinut tietää, että tässä käy näin? Ero mielessä joka päivä, on vaan niin petetty olo ja voimat ihan loppu. Keskustelu ei auta, mies on sitä mieltä, että auttaa riittävästi kun käy ruokaostoksilla tai vaihtaa vaipan kerran päivässä.

 vauva nukkuu suurimman osan ajasta ja kai imetät ja siihen menee aikaa. Enkä usko että olet akateeminen eikä miehesi ole lääkäri. 

Jälleen kerran tulee osoitettua ettei koulutus ole mikään tae sivistyksestä tai ymmärryksestä.

Tiedän tunteesi.

Kokemuksesta voin sanoa, että asiat eivät välttämättä muutu yhtään ilman julmia ja suuria riitoja, ja jos riitelyn avulla muuttuvatkin, eivät kuitenkaan ratkaisevasti.  Saat jatkuvasti, vuosien ajan, taistella tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden puolesta, joka yleensä ennemmin tai myöhemmin turhauttaa. Turhautumisesta puolestaan seuraa isoja parisuhdeongelmia.

Toisaalta, voihan olla, että miehesi on kuitenkin sosiaalisesti lahjakas, vaikkei nyt siltä vaikuta, ja jos nostat asian pöydälle, voitte keskustella ongelmakohdista rakentavasti. Jos miehesi on empaattinen (joka sinänsä jo pitäisi tulla esille auttamisena ja osallistumisena), hän ymmärtää edes jollakin tavalla yskän. Mutta... valitettavasti näin positiivisesti monenkaan parisuhteen ongelmatilanteet eivät mene. Eli tässä on tarjolla hyvin monenlaisia vaihtoehtoja, jos otat asian puheeksi.

Oletko yhtään jutellut tilanteestanne miehesi kanssa? Jos olette, miten miehesi on reagoinut?

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi isyyslomalla? Jos on , niin kannattaisi pitää se pätkissä, sillä pieni vauva vain nukkuu,ja teillä ei ole sen takia ehkä mitään järkevää tekemistä. Ts. Oletteko mökkihöperöitymässä? Kannattaa ulkoilla yhdessä, vauva mukana vaunuissa, eikä vain olla sisällä.

Mistä rooleista puhut? Se, joka on kotona luonnollisesti herää öisin syöttämään lapsen. Varmasti mies ja sinä voitte viettää aikaa myös kavereiden kanssa. Ei molempien tarvitse olla sisällä kotona vauvan takia. Tietysti jos imetät,sinun itasiovat aia sodittuja vauvaan.

Se vauvan tulo ei vaikuta radikaalisti miehen elämäntapaan. Jos hän on nähnyt iltaisin kavereitaan ja harrastanut ennen vauvaa, miksi hän ei tekisi sitä ja saisi tehdä edelleen. Kunhan ei nyt tietysti joka ilta. Onhan sinulla ystäviä ja omia juttuja,ettet jämähdä kotiin.

Jonkun pieni vauva nukkuu, jonkun toisen pieni vauva ei nuku.

Olkaa onnellisia te jotka "tiedätte" että pieni vauva vain nukkuu!

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran tulee osoitettua ettei koulutus ole mikään tae sivistyksestä tai ymmärryksestä.

Jälleen tulee todistetuksi, että täällä käy paljon veloja, joilla ei ole hajuakaan äitiys-, isyys- ja vanhempainlomista :D kaikki jutut uppoaa :D

Ap:lle vinkiksi, pysyttele sinulle tutuissa aihepiireissä, jos haluat provoilla.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran tulee osoitettua ettei koulutus ole mikään tae sivistyksestä tai ymmärryksestä.

Vauvan hoidolla nyt ei ole mitään tekemistä sivistyksen kanssa muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kovasti toivottu vauva kaksi kuukautta sitten. Ollaan oltu yhdessä yli viisi vuotta, kuvittelin, että tunnetaan toisemme hyvin. Vauvan hoidosta on keskusteltu paljon ennen raskautta ja sen aikana sekä sovittu rooleista ja siitä miten tuetaan toinen toisiamme.

No nyt silti kävi niin, että mies on jättänyt mut lähes yksin vauvan kanssa. On itsekin vielä vanhempainvapaalla ,mutta nukkuu joka päivä vähintään kymmeneen saakka (itse nousen vauvan kanssas kuudelta), katsoo telkkaria päivät, valittaa jos ei pääse salille tai kavereita tapaamaan. Itse olen 24/7 kiinni vaativassa vauvassa, voimat ihan loppu.

Ennen kuin joku tulee huutelemaan jotain wt:sta, niin sanon, että olemme molemmat akateemisia, yli 30-vuotiaita. Mies on lääkäri ammatiltaan, joten luulin, että ymmärtää vastuunotosta edes jotain.

Miten hemmetissä olisin voinut tietää, että tässä käy näin? Ero mielessä joka päivä, on vaan niin petetty olo ja voimat ihan loppu. Keskustelu ei auta, mies on sitä mieltä, että auttaa riittävästi kun käy ruokaostoksilla tai vaihtaa vaipan kerran päivässä.

Miehistä ei voi tietää etukäteen millaisia isiä ovat, ennen kuin on tehny niiden kanssa lapsen ja muutama vuosi lapsiarkea on eletty. Moni nainen luulee, että kovasti ja ahkerasti työtätekevä mies on ahkera isäkin. No, monesti näin ei ole, vaan mies tekee sitä mihin on tottunut: töitä.

Tsemppiä aloittajalle! Kuten edellinen kommentoi, ei sitä voi tietää miten toinen käyttäytyy ja ihminen voi muuttua, taantua tai muuttaa mieltään.

Mulla sama tilanne. Kaks pientä lasta ja yks iso eli mies. Koitan selviytyä ja lusikoida tän sopan. Kaikki keinot on käytetty. En tiedä yhtään miten tää päättyy.

Sä selviät kyllä, mut onhan tällainen iso pettymys..