Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki osaavat niin hyvin englantia, mutta minä en?
01.09.2017 |
Olen kirjoittanut englannista ällän, suorittanut yliopiston kielikurssit, tenttinyt paljon englanninkielistä kirjallisuutta, osallistunut englanninkielisiin opintokokonaisuuksiin, kirjoittanut englanniksi esseitä ja lukenut englanninkielisiä romaaneita. Lisäksi joudun käyttämään työssäni englantia, mutta silti en osaa sitä.
Lausumiseni on silkkaa tuubaa, vaikka olen yrittänyt harjoittaa sitä tietoisesti erilaisten oppimateriaalien avulla. Pahinta on kuitenkin se, etten pysty ilmaisemaan itseäni. Saan tehtyä asiani selväksi ilman ongelmia, mutta kaikki vivahteikkuus ja tunne jää puuttumaan. Sellainen leikittelevä huumorikin on vaikeaa tai mahdotonta.
Miten tästä pitäisi edetä, että oikeasti oppisin englantia? Siis oppisin sillä tavalla, että siitä tulisi oikeasti ilmaisun väline sen sijaan että se on robottimainen tietojen ja yksinkertaisten merkitysten vaihtoon soveltuva alkeellinen taito.
Miten olette parantaneet kielitaitoanne?
Kommentit (26)
En usko sanaakaan avautumisestasi. Osaat kuitenkin. Mutta.. jos et ole jo kokeillut, pelaa tietokonepelejä, joissa on paljon dialogeja. RPG.
t: englanti M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huomannut ilmaisukykyni ja käyttämäni kielen vivahteikkuuden kasvaneen kuin huomaamatta, kun olen alkanut katsoa englanniksi puhuttuja sarjoja ja elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä. Samalla on tullut kuultua paljon erilaisia aksentteja ja hiljaksiin kaikesta tästä on alkanut muodostua oma juttu, oma tapa puhua ja ajatella englanniksi. Joskus toistelen puhuttuja repliikkejä ääneen.
Yhteen aikaan lueskelin esim. vessassa ääneen englanninkielisiä kirjoja ja lehtiä, jankkasin ja koetin lukea mahdollisimman sujuvan ja elävän kuuloisesti, mutta tarkkaan artikuloiden. Jos senat menivät sakaisin tai rytmitys ontui, aloitin aina uusiksi. Vaikka vain sen yhden virkkeen päivässä. Olennaista kaikkien taitojen opiskelussa on varmaan se säännöllisyys ja toistuvuus eikä niinkään harjoituksen kesto, joten tuo vessassa istuskelu oli juuri ne tehokkaat, toistuvat pari minuuttia.
Aikaisemmin mulla oli juuri samaa ongelmaa kuin sulla, että paperilla kielitaitoni oli loistava, mutta tositilanteessa jäykistyin täysin. Nyt ongelma tuntuu helpottaneen ainakin jonkin verran, puhuminen tulee huomattavasti luontevammin.
Ikävä totuus on, että kaikki eivät opi vierasta kieltä tietyn tason jälkeen. Lahjakkuus vaihtelee: joko sitä on tai ei. Ällä kirjoituksista ja muutama kurssi eivät todista muusta kuin oppimisen halusta, eivät välttämättä kyvystä. Sinuna keskittyisin muihin asioihin, täydellisestä vieraan kielen taidosta on turha ottaa paineita, ellei työsi edellytä sitä. Ja jos edellyttää, vaihda työtä.
t. engl. filologian maisteri, kielenkääntäjä, tutkija
Keskity hyvään äidinkielen osaamiseen,se rapistuu kaiken aikaa!
Jos ääntäminen on tuubaa, se tarkoittaa, että et osaa kuunnella. Sulla on auditiivisella puolella häikkää. Et varmaan ole myös kovin musikaalinen? Ääntäminen ei oikeastaan vaadi muuta kuin tarkkaa korvaa kuunnella, miten natiivit lausuvat, ja sen matkimista. Kaikilta tämä ei onnistu, lahjakkailta se taas sujuu aivan luonnostaan.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivot liikoja, ellet ole kielellisesti erityislahjakas tai asu englanninkielisessä maassa natiivin kumppanisi kanssa.
Vaimo on maisteri ja kielellisesti lahjakas puhuen äidinkielensä lisäksi hyvää englantia ja ranskaa. Hän on asunut Suomessa 15 vuotta ja on silti kaukana suomenruotsalaisestakin.
Miksi suomalaisten pitäisi puhua kaikkea alkuperäisten tasolla? SEhän se ongelma on. Ap osaa ihan hyvin, mutta suomessa on tämä asenne, että ellet osaa täydellisesti alkuperäisten tasolla tai mieluummin paremmin, et osaa ollenkaan. Tärkeintä on kuitenkin tulla ymmärretyksi. Miksi omaa ulkomaalaisuutta pitäisi hävetä? En minäkään kummoisesti osaa, mutta mammojen kiusaksi puhun silti. Siinäpähän häpeätte, ei minua hävetä eikä sitä vastapuoltakaan, vain mamma sivussa häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en osaa englantia. Vaikea kieli :D
Vierailija kirjoitti:
Keskity hyvään äidinkielen osaamiseen,se rapistuu kaiken aikaa!
Vahva suositus tälle! Opiskelkaa myös muita sivistäviä kieliä kuten ruotsia, viroa, saksaa, venäjää ,ranskaa espanjaa japania jne.
Niitä arvostetaan kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet enkunkieliseen chättiin niin asia korjaantuu kolmessa kk vähintään . Opit puhekielen sujuvasti!
Vierailija kirjoitti:
Jos ääntäminen on tuubaa, se tarkoittaa, että et osaa kuunnella.
Ei, ongelma on se, että en saa tuotettua äänteitä. Kuulen itsekin, että ne ovat väärin, mutta mun suuni ei vain taivu oikeaan ääntämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun englannin puhuminen oli aivan hirveää vielä keväällä, mutta aloin yhden pelikaverin kanssa puhumaan päivittäin englanniksi. Nyt puhun jo todella hyvää englantia ja olen päässyt aksentistakin eroon. Tietenkään en natiivin tasoisesti puhu edelleenkään, mutta englantini ei ole enää rallienglantia.
English voi olla sinun kuppisi teetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ääntäminen on tuubaa, se tarkoittaa, että et osaa kuunnella.
Ei, ongelma on se, että en saa tuotettua äänteitä. Kuulen itsekin, että ne ovat väärin, mutta mun suuni ei vain taivu oikeaan ääntämiseen.
Ehkä vika on äänenkäytössäsi, puhut väärillä lihaksilla? Itse sain salamyhkäisesti apua laulutunneista, kun opin puhumaan vähemmällä "työllä", artikulointi helpottui ja selkeni. Onhan näitä puhe- vai mitä ilmaisuterapeutteja ovatkaan, kuten myös kirjallisuutta ja varmasti vaikka youtube-harjoitteitakin aiheesta. Vieraita kieliä on haasteellista lähteä puhumaan jäykistyneillä suomalaisilla puhelihaksilla, sieltä tulee juurikin sitä tankero-rallienklantia, eikä laulavampi puhemalli saa sinua kuulostamaan riikinruotsalaiselta. Oikeilla lihaksilla puhuminen säästää ääntä muutenkin ja volyymi nousee huutamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ääntäminen on tuubaa, se tarkoittaa, että et osaa kuunnella.
Ei, ongelma on se, että en saa tuotettua äänteitä. Kuulen itsekin, että ne ovat väärin, mutta mun suuni ei vain taivu oikeaan ääntämiseen.
Tuo saattaa olla silti kuulemista eli vaikka kuulet, että äänne on "väärin" et kuule sitä kokonaan kaikissa vivahteissaan, vähän niinkuin joku erottaa heti matalan klarinetin äänen samankorkuisesta oboen äänestä, joku ei. Äänteen muodostamiseen vaikuttaa myös suun rakenne ja tottumus.
Itsekriittisyys on se tavallisin perisynti meillä :) Olen työssä kansainvälisessä firmassa ja joskus on todella vaikea ymmärtää etenkin eteläeurooppalaisten kollegojen aksenttia kun puhetta tulee paljon ja nopeasti. Asenne on samantyylinen kuin savolaisilla, anteeksi ei pyydellä ja vastuu jää kuulijalle :D
Oletko kokeillut laulaa englanniksi? Hitaat, klassisemmat laulut pakottavat löytämään äänteen soinnin kunnolla suussa. (Kokeile vaikka laulaa suomeksi superhitaasti sana "yöhön"- jokainen äänne pitää harkita ja muodostaa tietoisesti)
No sun pitää muuttaa maahan jossa puhutaan enkkua, mäkin opin silleen puhumaan. Ei kouluissa opi muuta kuin kieliopin ja sanaston.
Vierailija kirjoitti:
No sun pitää muuttaa maahan jossa puhutaan enkkua, mäkin opin silleen puhumaan. Ei kouluissa opi muuta kuin kieliopin ja sanaston.
Myös ääntämisen oppii, jos ääntämistä opetetaan, ja on itse ko. tavalla lahjakas. Yliopistossa vietimme koko syksyn fonetiikan kurssilla, jossa näytettiin havainnollisesti, missä ja miten tietyt äänteet syntyvät, ja lisäksi opettelimme äänistudiossa äänteen toisensa jälkeen natiivin opetuksessa.
Kun olet kuukauden toistanut syntyperäisen kielenpuhujan perässä "what would a woodchuck chuck if a woodchuck could chuck wood", alat päästä jyvälle, miten ko. äänne äännetään. Tai miten ponnekas onkaan englannin "V" verrattuna suomalaiseen "vauva"-veehen.
Kaikki eivät meistäkään näitä oppineet, vaikka linjallemme päässeet olivat niitä lahjakkaimpia. Tärkeintä ei ole, että kuulostat Oxfordissa syntyneeltä, vaan se, että sinun puhettasi ymmärretään.
t. englantilaisen filologian maisteri
Kyllä sä osaat.
Itselläni oli sama, ja siksi jännitin puhumista ja mitään en osannut sanoa ja sitten yritin suunnitella kauheen tarkkaan mitä sanoa ja sitten meni jännityksestä sanat sekaisin ja kieli solmuun ja tuttukin sana tuli ulos suusta outona mokelteluna, voi mikä häpeä, joka ei taas kannustanut ja rohkaissut hakeutumaan seuraavaan tilanteeseen...
Sitten jouduin (ja todellakin jouduin) töissä kansainväliseen työtiimiin ja jännitin alkuun ihan sairaasti että kuinkahan käy, mokaan itseni kun en osaa ja ahdisti kaikki palaverit ja luulin, että tulen kuolemaan vielä häpeästä. Puhelinpalavereissa joutui raportoimaan suullisesti oman alueensa tapahtumia ja osallistumaan tietysti keskusteluun, se oli alkuun kamalaa. Jouduin treenaamaan esitykseni aina tosi hyvin. Mutta siitä se sitten lähti...kerta kerralta joutui treenaamaan vähemmän ja pakotin itseni joka palaverissa osallistumaan keskusteluun, aluksi ihan yksinkertaisilla lauseilla. Sitten uudet työkaverit tulivat Suomeen ja tutustuttiin paremmin, itsekin kävin työmatkoilla ja sitten heistä tuli tulevien kuukausien aikana tuttuja, eikä jännittänyt enää yhtään heidän kanssaan keskustelu työasioista, eikä muustakaan. Ja hokkuspokkus, kun rentouduin NIIN OSASIN!
Osasin kaiken sen, minkä osasin paperillakin. Sanat ja lauseet alkoivat tulla, sanat tulivat mieleen, ne tulivat oikein oikeassa muodossa ulos suusta, uskalsin aloittaa lauseen olematta varma miten vien sen loppuun asti. Kun rentouduin. Unohdin hysteerisen kieliopin tarkkailun, jos meni kieliopillisesti vähän poskelleen niin mitä sitten, tulin silti aivan täydellisesti ymmärretyksi. Nykyään puhun lähes joka päivä enkkua työpalavereissa ja -puheluissa, jonkun mielestä ehkä saattaa kuulostaa sujuvalta ja varmalta ja kieli vaihtuu lennossa enkuksi, mutta en minäkään alkuun osannut, olin aivan kauhusta jäykkänä.
Mutta siis paras tapa on löytää joku, jonka kanssa puhua usein enkkua. Kaikkein paras tapa on muuttaa ulkomaille. Hakeutua töissä kansainväliseen työtiimiin. Työväenopistossa englannin keskusteluryhmä. Sitten sanastoa, sanontoja, tapoja sanoa joku asia ja smalltalk-läppää oppii katselemalla telkkaa, kun seuraa miten he sen sanovat. Kirjat ja lehdet enkuksi.
Mutta siis pointtini on, että sinä osaat tosi hyvin enkkua. Me suomalaiset osataan. Me vaan täällä Suomessa luullaan, että jos ei puhu täydellistä enkkua, niin sitten on ihan p as ka. Eikä sitten kehdata avata suutamme. Vähempikin riittää. Pitäis vaan puhua.
Muistan englanninepettajani kanssa käymäni keskustelun Lontoossa, kun Mika Häkkinen vielä ajoi Formula1:ssä. Suomalaiset naureskelivat hänen aksentilleen, mutta opettajani sanoi, että Häkkisellä on erinomainen kielioppi ja sanavarasto.
Suomalaiset soimaavat itseään aivan vääristä asioista.
Itse muutin Englantiin.
Mutta ei suomalaisen tarvitse osata englantia äidinkielenään puhua. Osaat varmasti erittäin hyvin englantia, älä murehdi ääntämistä ja vivahteikkuutta. Jos haluat petrata kieltä, sitä olisi hyvä puhua joten toivottavasti löydät englantia puhuvaa seuraa.