Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meneekö teillä ikinä hermot työkavereihin?
01.09.2017 |
Itseäni ottaa välillä niin hirveästi päähän työkaverit, jotka sähläävät jatkuvasti, esim. eivät pidä tavaroita järjestyksessä ja laita niitä oikeille paikoilleen, keskeyttävät jatkuvasti, vaikka muilla olisi jokin tärkeä asia, neuvottelu tai palaveri menossa tai pitävät omaa tapaansa tehdä asioita ainoana oikeana. Olen kuitenkin onnistunut hillitsemään itseni niin, etten ala räyhäämään heille, mutta pääni sisällä tällaiset tempaukset saavat näkemään punaista.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermojen menettäminen on ylellisyys, joka kuuluu vapaa-ajalle. Töissä ollaan työnantajan palveluksessa ja käyttäydytään asiallisesti, tuli mitä tuli.
Terveisin POMO
Itse asiassa olen duunari. Olen kyllä huomannut joistain työkavereista, että töihin tullaan ilmaisemaan tunteita, ei niinkään tekemään hommia. Anteeksi nyt kaikille, mutta musta kiukuttelu töissä vaan on aika lapsellista. Kiukutelkaa kotona vaikka viherkasveille jos on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahan puhumista toisista, pätemistä, itsestäänselvien asioiden selittämistä kerta toisensa jälkeen, tärkeän tiedon panttaamista, minäminäminä-asennetta, kukaan muu siis ei osaa muka mitään tai on ainakin toivottoman hidas muka, loputonta kertomista oman elämän "jännittävistä" asioista, toisten tekemisten kyttäämistä, huomauttelua asioista jos et tee tehtävää asiaa samoin vaikka lopputulos olisi sama, loputonta pähkäilyä turhanpäiväisistä asioista, ja joillakin se asenne että "jos minä teen virheen niin sattuuhan sitä, mutta jos joku muu tekee virheen niin pitäisi olla tarkempi ja huolellisempi" ja onhan näitä.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ottaa välillä niin hirveästi päähän työkaverit, jotka sähläävät jatkuvasti, esim. eivät pidä tavaroita järjestyksessä ja laita niitä oikeille paikoilleen, keskeyttävät jatkuvasti, vaikka muilla olisi jokin tärkeä asia, neuvottelu tai palaveri menossa tai pitävät omaa tapaansa tehdä asioita ainoana oikeana. Olen kuitenkin onnistunut hillitsemään itseni niin, etten ala räyhäämään heille, mutta pääni sisällä tällaiset tempaukset saavat näkemään punaista.
Kyllä vituttaa välillä niin ettei veri kierrä.
Jatkuva sotku,kaikki työkalut ja vehkeet jää just siihen mihin sattuu jäämään,firman kamat kyllä saadaan autoista pois jos sitä tarvitsee omiin ajoihin,mutta ei ikinä takaisin.
Ei minkäänlaista oma aloitteisuutta,velttoillaan,puhutaan paskaa,röökiä vedetään 45min/h tai istutaan kahvilla ja pomo sählää 15min jotain ja alkaa tekemään jotain muuta tai tekemällä tehdään helvetinmoinen kiire ja monta hommaa päällekäin.
Eniten vituttaa jatkuva sotku ja sekamelska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermojen menettäminen on ylellisyys, joka kuuluu vapaa-ajalle. Töissä ollaan työnantajan palveluksessa ja käyttäydytään asiallisesti, tuli mitä tuli.
Terveisin POMO
Itse asiassa olen duunari. Olen kyllä huomannut joistain työkavereista, että töihin tullaan ilmaisemaan tunteita, ei niinkään tekemään hommia. Anteeksi nyt kaikille, mutta musta kiukuttelu töissä vaan on aika lapsellista. Kiukutelkaa kotona vaikka viherkasveille jos on pakko.
Samaa mieltä. Töissä pitäisi käyttäytyä asiallisesti eikä kiukutella tai juoruta koko päivää toisista.
Vapaa-ajalla jokainen voi valita seuransa ja tehdä mitä huvittaa mutta töissä ollaan kuitenkin iso osa viikosta ja olisi mukavaa että siellä olisi jokseenkin neutraali ja asiallinen ilmapiiri, ei huvittaisi vaihtaa muuten kivaa työpaikkaa toiseen vain siksi että joku haluaa siellä kiukutella tai juoruilla tai päteä tai olla muuten päivien ankeuttaja.
Kyllä todellakin menee. Naisena miesvaltaisessa työpaikassa, mihin valitettavasti löytynyt kollegoiksi manspleinaajia (naiselle pitää selittää kuin umpityhmälle), ikuinen narisija (ei mitään staminaa vaan hoitaa niitä hommia, ei ne ole kivoja kenellekään), ihme kukkoilijoita (aivan ylitsepursuava tarve osoittaa jonkinlaista osaamista selittämällä jotain randomeita asioita ihan vain osoittaakseen että tietää jostain jotain) ja sitä loputonta pätemisen tarvetta, tarvittaessa vaikka huudetaan toisen henkilön puheen päälle vaikka juuri on kysynyt jotain ja on hänelle vastaamassa. Tulen hulluksi. Ja surettaa noiden puolesta, mahtaa niillä olla synkät ja yksinäiset sielut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en aina jaksaisi näitä itseään toteuttamaan tulleita työkavereita, jotka haluavat koko ajan mielenkiintoisia töitä ja lisää vastuuta. Näyttöjä ja osaamista ei tietenkään tarvitse olla, kun halutaan ja vaaditaan tarpeeksi. Muutaman kerran olen yrittänyt rautalangasta vääntää, että täällä ollaan tekemässä sitä, mitä työnantaja tarvitsee tehtävän, vaikka se välillä olisikin vähän tylsää.
Näitä riittää. On haettu paikkaa, työnkuva ja työtehtävät on kerrottu jo haastattelussa ja se on ollut ok. Mutta pian alkaa se vänkääminen että minä haluan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tuota, miksi minä aina joudun nämä samat hommat tekemään. No jospa vaikka siksi että siihen tehtävään sinä hait ja siihen sinut palkattiin.
Minua taas vituttaa työkaveri joka jää aina piipertämään yksityiskohtia.
Olemme kiinteistönhoitajia ja tämä työkaveri käyttää jokaiseen hommaan hirveästi aikaa ja tekee sen hyvin tarkasti. Esim vaikka meillä on jokin "mitätön" homma ja olisi paljon muutakin tehtävää niin työkaveri vain jumittaa ja jumittaa samassa hommassa.
Pahimmillaan saattaa vielä alkaa korjailla minunkin tekemääni aluetta.
Tästä kaverista on tullut valituksia ja esimies oli sitä mieltä, että minun työni jälki on sopivaa ja etenen sopivasti aikataulussa. Sen sijaan tämä kaveri tulee aina jäljessä.
Hän on myös todella pihi rahoistaan ja sattaa käsi leuan päässä miettiä vartin, että raaskiiko ostaa kahvin lisäksi 1.5 € maksavan pullan.
Minusta nuo kaksi ovat helvetin ärsyttäviä piirteitä ihmisessä, kun taas itse olen enempi sellainen huolettomampi ja nautin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keikkasiivooja .
Yksi työkaveri saa minut raivostumaan. Kaikille tauoille lähtee 10 minuuttia etuajassa ja venyttää vielä toisestakin päästä 10-15 minuuttia. Menee työajalla vessaan ja saattaa viipyä siellä puolikin tuntia (!)?. En tiedä mitä tekee vessassa noin kauan :D Näprää jatkuvasti työajalla kännykkää. Sitten kun se siivoaa jotain, niin siivous on tehty vähän sinne päin. Joutuu usein käymään korjaamassa tämän sotkuja. Tekee varmaan 10-kertaa vähemmän töitä kuin muut. Ja töistä lähdetään tietenkin 15 minuuttia etuajassa. Esimiehen kanssa on hyvää kaveria, mutta tuskinpa esimies tietää totuuden tämän laiskottelusta.
En jaksa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee todellakin välillä, mutta en näytä sitä. Olen töissä firmassa jossa keski-ikä on vähän päälle 30v ja välillä työpaikka muistuttaa enemmän koulun pihaa kuin yritystä. Rento ilmapiiri on plussaa mutta siinä vaiheessa kun työkaverit kahvittelevat ja hihittelevät jo toista tuntia ja tulosta pitäisi saada aikaiseksi alkaa jo pinna palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ottaa välillä niin hirveästi päähän työkaverit, jotka sähläävät jatkuvasti, esim. eivät pidä tavaroita järjestyksessä ja laita niitä oikeille paikoilleen, keskeyttävät jatkuvasti, vaikka muilla olisi jokin tärkeä asia, neuvottelu tai palaveri menossa tai pitävät omaa tapaansa tehdä asioita ainoana oikeana. Olen kuitenkin onnistunut hillitsemään itseni niin, etten ala räyhäämään heille, mutta pääni sisällä tällaiset tempaukset saavat näkemään punaista.
Minua hermostuttaa lähinnä työkaveri, jolla on ilmeisesti jotain masennusvaivaa tms. Hän saa siihen apua ja on sanonut että voi jo paremmin kuin esim. puoli vuotta sitten.
Mutta kun tää työkaveri on myös älyttömän kietoutunut itseensä; kaikki asiat ovat jotenkin kytköksissä häneen ja hänen pitäisi tietää kaikki asiat. Jos joku sanoo esim. mulle jotain mikä viittaa minun ja tämän jonkun aiempaan keskusteluun ja saa naurahtamaan, niin tää työkaveri on ihan varma että häntä nauretaan. Tai hänen eväitään. Tai kenkiään. Tai mitä vaan mutta se liittyy siis aina häneen.
Lisäksi tällä samalla työkaverilla on vaikeuksia ymmärtää että joskus minulla on todella kiire, enkä ehdi kuuntelemaan hänen jaarittelujaan lapsistaan tai siitä miten kaikki ovat häntä vastaan tai nauravat hänelle.
Hän saattaa odottaa vieressä kun puhun työpuhelua, ja jatkaa tarinaansa sitten siittä mihin se jäi.
Olen vihjaillut "mulla olis tuo työpuhelu tuossa tehtävänä/otan toin puhelun nyt" tms. mutta ei vaan mee perille. Ja sit taas tuolle ei voi sanoa mitään tiukastikaan kun sit sen maailma järkkyy ja sit siitä vasta vaikea työkaveri tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voi sietää työkavereita jotka olettaa ja luulee asioita. Eikö voi kysyä? Ei, aina vaan "no kun mä luulin...". Ei voi siis samassa/viereisessä huoneessa olevalta ihmiseltä kysyä työasiaa, mieluummin tehdään väärin ja sitten selitellään. Mutta kun pitää päästä juoruilemaan, niin silloin ei ole suurikaan vaiva seikkailla toiselle puolelle suurta taloa.
Vittuakos sitten käyt töissä. Mikään pakko ei ole. On jokseenkin huvittavaa ensin mennä ahneuksissaan rahan takia töihin ja sitten alkaa valittamaan muista työntekijöistä.
Menee hermot. Työkavereitani on monista eri elämän lähtökohdista. Jos tietää työkaverin elämästä edes jotakin, se auttaa ymmärtämään. Mutta ei tämä helppoa ole. Niin moni ääritilanteissa työpaikalla vetoaa, huonoon elämäntilanteensa; terveyteensä, talouteensa, osaamattomuuteensa (olen uusi, vasta puoli vuotta täällä ollut) jne. Minua ei nämä asiat haittaa, mutta työn vieroksujat ovatkin sitten toinen juttu.
No vähän vain meinaa välillä mennä. Yksi luulee omistavansa koko työpaikan ja vyöryy huoneesta toiseen kälättäen ja kailottaen. Koko ajan pakko olla joku mukahauska show menossa. Ei ota toisia huomioon yhtäön. Puhuu päälle ja HUUTAA asiansa huoneesta toiseen sen sijaan, että kävelisi sen tykö kenelle on asiaa. Välillä en vaan jaksaisi tätä, mutta pakko kai se on. Ei ihmiset muutu, vaikka antaisi palautetta.
Alue: Aihe vapaa
Terveisin POMO