Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Erottuani koko aikuisiän kestäneestä suhteesta vajaa nelikymppisenä olen nyt vuoden verran käynyt harvakseltaan treffeillä ja tavannut arviolta kymmenen eri miestä. Joukossa on ollut ihan normaalejakin tyyppejä, jotka paperilla ja kirjoitellessa ovat vaikuttaneet napakympeiltä. Tavatessa todellisuus on ollut jäätävässä määrin toinen. Nytkin alan lähes hyperventiloida kun ajattelen, että olisin joutunut yks kaks jonkun heistä kanssa naimisiin, ja koko roska olisi kuvattu telkkariin. Aivan hirveää.

Toki minun motivaationi uuteen suhteeseen on pitkän avioliiton ja lasten saamisen jälkeen erilainen kuin perheettömillä, mutta en voi kuin hattua nostaa näille ihmisille että pystyvät tuohon. :/

Ai Mari rento nautiskelija.. katsoin kiitoskorttiklipin ja arvostelee ja moittii Petriä joka asiasta. Ei mitään käytöstapoja!

Tuo on totta, vertaus auto/pyörä.

Kaikki mitä ihminen omistaa, niin on sen jälkeen hänen vastuullaan ja aina siitä omat riskinsä: jos omistat kalliita kultakoruja ja pidät niitä päälläsi, niin voi hukkua tai joku varastaa, vakuutus korvaa osan, osan kärsit itse. Samoin jos omistat talon, voi tulla tulipalo, voi tulla varkaita, voi tulla vesivahinko jne. Osan korvaa vakuutus, osan kärsit itse.

Jos omistat kalliin (harraste)pyörän, jos sille käy jotain vahinkoa, osan korvaa vakuutus, osan kärsit itse, ei ole kenenkään muun vastuulla sen säilytys, varsinkaan kun ei ole yhteistä omaisuutta ja yhteiset rahat kyseessä.

Petrin ja kenen tahansa ihmisen pitäisi ymmärtää tämä: Marilla ei ole, eikä tarvitsekaan ainakaan tässä vaiheessa olla huolta tai vastuuta Petrin pyörästä. Saati olla mitään "tunnesidettä". Omasta asunnostaan on ja saakin olla. Marin ausntoon vastaavasti taas Petrillä ei ole myöskäään "tunnesidettä". Eikä tarvitsekaan vielä olla. Mutta huomaavaisuutta kyllä: asunto on ihan eri asia kuin pyörä, ainakin minun mielestä. Naisen asunto on monesti ihan "eri" kuin miehen asunto, ainakin kauan itsekseen asuneella naisella.

Aikuisena ihmisenä Petri vastaa siitä mitä hänen pyörälleen tapahtuu tai ei tapahdu, tai siis kantaa seuraukset. Ja vastaa ne ihan itse myös.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä nyt yksinään Petrin syyksi laittaisi. Pyörät voivat olla todella kalliita (kunnon pyörän hinta liikkuu tuhansissa euroissa, ei sadoissa) ja se on hänelle ilmeisen tärkeä kulkuväline. Kaikki me tiedämme miten herkästi pyöriä varastetaan ja miten huonosti vakuutusyhtiö niistä korvaa. Toisaalta tilapula ja Marin kanta on myös ymmärrettävä. Mutta onko se todella näytetty, että pyörä ei mahdu olemaan eteisessä??

Mutta jos Mari kuittailee pyöräasiasta kuten lehdissä on kirjoitettu, sanon vain, että hyvää matkaa yksinäiseen vanhuuteen. Aika ikävä kettuilija tuo Mari. Ai mutta, hänellä on varmaan syynsä.

Mari osoittaa halveksuntaa. Lehtijutuissa mainitaan kuittailut ja silmienpyörittelyt.

Korttienkirjoitusklipissäkin Mari osoitti ilmeellään halveksuntaa: ensin vastasi Petrille, että hänen vanhempiensa osoitteesta oli kyse, ja sitten laajensi silmiään halveksuvasti.

Jos nyt hetkeksi unohdetaan Petrin mahdollinen joustamattomuus tai mikä ikinä, niin pidättekö muka Marin käytöstä hyvänä ja puolisoa kunnioittavana?

John Gottman on havainnut tutkimuksissaan, että halveksunta ennustaa eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marilla ei itselläkään ole pyörää säilytysongelman vuoksi. Eikö se kerro riittävästi, että kaupungissa ollessa pyörä jää lähiöön odottamaan.

Mutta eihän Marin mukaan mitään säilytysongelmaa ole. Pyörä voi hänen mielestään olla pihalla. Vai koskeeko vain Petrin pyörää.

Vain Petrin pyörä saa lojua pihalla varastettavana ja sateen ja pakkasen pieksettävänä. Oman pyöränsä Mari on vienyt säilöön muualle, niinhän hän häämatkalla kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Erottuani koko aikuisiän kestäneestä suhteesta vajaa nelikymppisenä olen nyt vuoden verran käynyt harvakseltaan treffeillä ja tavannut arviolta kymmenen eri miestä. Joukossa on ollut ihan normaalejakin tyyppejä, jotka paperilla ja kirjoitellessa ovat vaikuttaneet napakympeiltä. Tavatessa todellisuus on ollut jäätävässä määrin toinen. Nytkin alan lähes hyperventiloida kun ajattelen, että olisin joutunut yks kaks jonkun heistä kanssa naimisiin, ja koko roska olisi kuvattu telkkariin. Aivan hirveää.

Toki minun motivaationi uuteen suhteeseen on pitkän avioliiton ja lasten saamisen jälkeen erilainen kuin perheettömillä, mutta en voi kuin hattua nostaa näille ihmisille että pystyvät tuohon. :/

Kyllä tuo ihan tuntemattoman kanssa yhteenheittäminen on aika hurjaa. Mutta onnistuu kyllä vanhemmaltakin. Itse pariuduin uudestaan 50+ vaiheessa jossa lapset lentäneet jo kotoa. Erona Mariin ja Petriin molemmilla takana pitkä parisuhde, siis kokemusta arjen jakamisesta. Joku väitti, että aikuisten pariutuminen vaatii kykyä taipua mahdottomille mutkille, tehdä mitä vaan, että saa parisuhteen. En kyllä noin koe. Tahtoa se vaatii, ja kykyä lukea toista ja toisen tapoja ja tarpeita. Ihan turha lähteä ajatuksella, että muuttaa toista mieleisekseen, enemmän kuinka voi sopeutua toisen tapoihin. Kun molemmat ovat tällä asenteella ei tarvitse kokea vääntyvänsä mahdottomille mutkille. Me huomasimme kuinka hyvin sovimme yhteen ja kuinka samanlaisia monessa asiassa olemme. Tuosta seurasi tahto muokata arki molemmille hyväksi eikä se nyt niin hankalaa ollut. Hieman kumpikin ummistaa silmiä niille toisen erilaisille tavoille ja piirteille ja keskittyy positiiviseen. Ja näin jatketaan kohti eläkepäiviä, odotetaan jo yhteisiä juttuja kun on enemmän aikaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Erottuani koko aikuisiän kestäneestä suhteesta vajaa nelikymppisenä olen nyt vuoden verran käynyt harvakseltaan treffeillä ja tavannut arviolta kymmenen eri miestä. Joukossa on ollut ihan normaalejakin tyyppejä, jotka paperilla ja kirjoitellessa ovat vaikuttaneet napakympeiltä. Tavatessa todellisuus on ollut jäätävässä määrin toinen. Nytkin alan lähes hyperventiloida kun ajattelen, että olisin joutunut yks kaks jonkun heistä kanssa naimisiin, ja koko roska olisi kuvattu telkkariin. Aivan hirveää.

Toki minun motivaationi uuteen suhteeseen on pitkän avioliiton ja lasten saamisen jälkeen erilainen kuin perheettömillä, mutta en voi kuin hattua nostaa näille ihmisille että pystyvät tuohon. :/

:D tulee mieleen yksi nettideittikumppani, joka koki olevansa vahvasti parisuhdeihminen, ja olisi hyvin voinut hakea tuonne ohjelmaan. Se oli paperilla hyvä mies, urheilullinen, ei juonut liikaa, takana pitkähkö parisuhde, vakitöissä, koulutustakin ja ystäviä, ja mikä parasta: sillä on paljon tunneälyä ja se oli taitava puhumaan kaikenlaisista tunneasioista. Se olisi varmaan hurmannut asiantuntijat että on erittäin hyvä mies. Ja osin olikin. Mutta. Kun olin sen luona, se kulki perässäni pyyhkimässä rätillä pintoja, epäili että minusta lähtee niihin tahroja. Myös sohvan se pyyhki kun nousin sohvalta ja muistutti että pesen kädet kun käyn vessassa. Olen siisti ihminen puhtaissa vaatteissa, sillä oli joku tahrapakkomielle. Ja se itki kolmansilla treffeillämme eksänsä perään, siis oikeasti kyyneleet valui kun se kertoi miten siinä olisi ollut hänen elämänsä nainen siinä eksässä. Apua apua apua jos joku nainen olisi joutunut tuossa ohjelmassa naimisiin hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marilla ei itselläkään ole pyörää säilytysongelman vuoksi. Eikö se kerro riittävästi, että kaupungissa ollessa pyörä jää lähiöön odottamaan.

Mutta eihän Marin mukaan mitään säilytysongelmaa ole. Pyörä voi hänen mielestään olla pihalla. Vai koskeeko vain Petrin pyörää.

Vain Petrin pyörä saa lojua pihalla varastettavana ja sateen ja pakkasen pieksettävänä. Oman pyöränsä Mari on vienyt säilöön muualle, niinhän hän häämatkalla kertoi.

Marilla ei varmaan myöskään ole mitään sitä vastaan, että Petrin pyörä on turvassa Espoossa. Ei siis ole vaatinut ketään pitämään pyöräänsä pihalla  - itseään tai Petriä.

Mielenkiintoista nähdä, että miten Johannan ja Markuksen parisuhde kehittyy. Kiehtovaa nähdä se leivontahetki ja kauppakohtaus kunnolla.

En kyllä tunne yhtään pariskuntaa, joka leipoisi usein yhdessä, yleensä keittiö on jomman kumman valtakuntaa, laitetaan ruokaa yhdessä, mutta vain toinen leipoo tai sitten toinen kokkaa ja toinen leipoo.

Meidän kauppareissuista ei ainakaan voi päätellä parisuhteen voinnista mitään, kun toinen lappaa kiireellä ostokset kärryyn ja toinen on lasten kanssa. =D En siis vielä klipistä osaa päätellä sen ihmeempiä.

Vierailija kirjoitti:

 mitä se pyörä eteisessä olisi haitannut?

Minulla ainakin on niin pieni eteinen, ettei siihen mitään polkupyörää mahdu.

Koska samaistun Mariin tosi paljon, minusta ruokakojuklipissä näyttää siltä, kuin hän olisi lopuksi itku kurkussa ja poistuu tökerösti siksi, että sanakin lisää saisi hänet itkemään pettymyksestä eikä hän halua kameroiden edessä (tai tuskin muutenkaan) alkaa moisesta "pikkusyystä" itkeä. Ei pettymys liity seuralaisen ruokahaluun vaan siihen, että hän oli ajatellut viettää aikaa ja jutella kojuilla, mutta mies tyrmää hänet ihan täysin ja vielä lisäksi käyttäytyy lapsellisesti. Siinä on kaksi pettymystä samassa: pettymys illanvietosta ja pettymys siitä, millaiseksi toinen on ihmisenä osoittautunut jälleen kerran.

Petrillä ei näytä olevan kovin hääppöisiä sosiaalisia taitoja. Hänelle sopisi etäinen, itsenäinen, menevän sporttinen nainen, jonka kanssa ei jutella mistään tunteista tai maailmanmenosta, vaan arkiasioista sen verran kuin tarvitsee. Mari ihan selvästi tarvitsisi huumorintajuisen, aikuisen miehen, joka pitää kainalossa ja omaa mielipiteitä - paperillahan Petri ihan varmasti "omaa mielipiteitä" mutta on eri asia olla uppiniskainen jääräpää-pökkelö, kuin hyvän itsetunnon omaava herrasmies.

Lisäksi minusta vaikuttaa siltä, kuin Mari kysyisi klipissä, eikö Petri voi _ruokavaliossaan_ joustaa koskaan. Se lienee leikattu niin, kuin sillä tarkoitettaisiin elämää ylipäänsä, ja tokihan se siihen kontekstiin sopii erinomaisesti myös. Tuli mieleen, että pari on voinut keskustella Hernesaarenrantaan menosta etukäteen ihan vain yksinkertaisesti niin, että Mari kysyy "mentäiskö Hernesaarenrantaan" ja Petri ei välttämättä edes tiedä, että siellä on ruokakojuja. Hän voi luulla menevänsä rantaan kävelylle. No, mistä näistä tietää, mutta minä olen tuollaisesta miehestä eronnut juuri siksi, että tunsin tulevani tyrmätyksi ihan mistä tahansa, mitä sanoin, kun toinen ei osannut lukea tilanteita yhtään eikä 10 yhteisen vuoden aikana oikeasti tutustunut minuun lainkaan. Jotkut eivät vain pääse sellaiselle seuraavalle asteelle, niin uskomatonta kuin se onkin. 

Eipä tuo kivaa Petrillekään ole, mutta sympatiani kuitenkin Marin suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta, vertaus auto/pyörä.

Kaikki mitä ihminen omistaa, niin on sen jälkeen hänen vastuullaan ja aina siitä omat riskinsä: jos omistat kalliita kultakoruja ja pidät niitä päälläsi, niin voi hukkua tai joku varastaa, vakuutus korvaa osan, osan kärsit itse. Samoin jos omistat talon, voi tulla tulipalo, voi tulla varkaita, voi tulla vesivahinko jne. Osan korvaa vakuutus, osan kärsit itse.

Jos omistat kalliin (harraste)pyörän, jos sille käy jotain vahinkoa, osan korvaa vakuutus, osan kärsit itse, ei ole kenenkään muun vastuulla sen säilytys, varsinkaan kun ei ole yhteistä omaisuutta ja yhteiset rahat kyseessä.

Petrin ja kenen tahansa ihmisen pitäisi ymmärtää tämä: Marilla ei ole, eikä tarvitsekaan ainakaan tässä vaiheessa olla huolta tai vastuuta Petrin pyörästä. Saati olla mitään "tunnesidettä". Omasta asunnostaan on ja saakin olla. Marin ausntoon vastaavasti taas Petrillä ei ole myöskäään "tunnesidettä". Eikä tarvitsekaan vielä olla. Mutta huomaavaisuutta kyllä: asunto on ihan eri asia kuin pyörä, ainakin minun mielestä. Naisen asunto on monesti ihan "eri" kuin miehen asunto, ainakin kauan itsekseen asuneella naisella.

Aikuisena ihmisenä Petri vastaa siitä mitä hänen pyörälleen tapahtuu tai ei tapahdu, tai siis kantaa seuraukset. Ja vastaa ne ihan itse myös.

Jaa, että pyörägate. Ehkä se suurin ongelma omaisuussäädösten tulkinnan sijaan on ettei parilla ole tunnesidettä toisiinsa eikä näytä muodostuvankaan. Surku, kumpikin varmaan oikeasti hankalasti pariutuvia, tämä ohjelma saattoi olla se viimeinen oljenkorsi jos sinkkuus ei oikeasti tunnu hyvältä.

Mari ja Petrihän ovat ihan samanlaisia: Periksiantamattomia, valitsemansa trendin mukaista elämäntapaa noudattavia aikuisia ihmisiä. Haasteelliseksi parisuhteen tekee se, että heidän valitsemansa trendit ovat varsin kaukana toisistaan.

Ainakin maikkarin sivuilla lukee, että ongelma tulee siitä että pyörä ei mahdu Marin eteiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mari ja Petrihän ovat ihan samanlaisia: Periksiantamattomia, valitsemansa trendin mukaista elämäntapaa noudattavia aikuisia ihmisiä. Haasteelliseksi parisuhteen tekee se, että heidän valitsemansa trendit ovat varsin kaukana toisistaan.

Niin no monella noin nelikymppisellä on se oma vakiintunut ja aika syvään juurtunut elämäntyyli, joka on muokkautunut juuri sen näköiseksi mitä itse haluaa ja mitä itse arvostaa. Se on ihan ok, ihmisen kannattaakin elää omien arvojensa mukaista ja itsensä näköistä elämää. Mutta kumppani pitää valita suunnilleen samanlaisesta elämäntyylistä, eihän siitä muuten oikein mitään tule. 

Vierailija kirjoitti:

Koska samaistun Mariin tosi paljon, minusta ruokakojuklipissä näyttää siltä, kuin hän olisi lopuksi itku kurkussa ja poistuu tökerösti siksi, että sanakin lisää saisi hänet itkemään pettymyksestä eikä hän halua kameroiden edessä (tai tuskin muutenkaan) alkaa moisesta "pikkusyystä" itkeä. Ei pettymys liity seuralaisen ruokahaluun vaan siihen, että hän oli ajatellut viettää aikaa ja jutella kojuilla, mutta mies tyrmää hänet ihan täysin ja vielä lisäksi käyttäytyy lapsellisesti. Siinä on kaksi pettymystä samassa: pettymys illanvietosta ja pettymys siitä, millaiseksi toinen on ihmisenä osoittautunut jälleen kerran.

Petrillä ei näytä olevan kovin hääppöisiä sosiaalisia taitoja. Hänelle sopisi etäinen, itsenäinen, menevän sporttinen nainen, jonka kanssa ei jutella mistään tunteista tai maailmanmenosta, vaan arkiasioista sen verran kuin tarvitsee. Mari ihan selvästi tarvitsisi huumorintajuisen, aikuisen miehen, joka pitää kainalossa ja omaa mielipiteitä - paperillahan Petri ihan varmasti "omaa mielipiteitä" mutta on eri asia olla uppiniskainen jääräpää-pökkelö, kuin hyvän itsetunnon omaava herrasmies.

Lisäksi minusta vaikuttaa siltä, kuin Mari kysyisi klipissä, eikö Petri voi _ruokavaliossaan_ joustaa koskaan. Se lienee leikattu niin, kuin sillä tarkoitettaisiin elämää ylipäänsä, ja tokihan se siihen kontekstiin sopii erinomaisesti myös. Tuli mieleen, että pari on voinut keskustella Hernesaarenrantaan menosta etukäteen ihan vain yksinkertaisesti niin, että Mari kysyy "mentäiskö Hernesaarenrantaan" ja Petri ei välttämättä edes tiedä, että siellä on ruokakojuja. Hän voi luulla menevänsä rantaan kävelylle. No, mistä näistä tietää, mutta minä olen tuollaisesta miehestä eronnut juuri siksi, että tunsin tulevani tyrmätyksi ihan mistä tahansa, mitä sanoin, kun toinen ei osannut lukea tilanteita yhtään eikä 10 yhteisen vuoden aikana oikeasti tutustunut minuun lainkaan. Jotkut eivät vain pääse sellaiselle seuraavalle asteelle, niin uskomatonta kuin se onkin. 

Eipä tuo kivaa Petrillekään ole, mutta sympatiani kuitenkin Marin suuntaan. 

Tulkitsen Marin ja Petrin klippejä hyvin samalla tavalla. On täysin mahdollista, että he puhuivat Hernesaaressa ruokavaliosta, mutta leikkaus piillottaa sen. Ja silloinhan he ovat puhuneet aiemmin illalla syömisestä, jonka Mari epäilemättä luuli tarkoittavan Hernesaaressa syömistä, Petri rahkan mussuttamista kotona.

Klipeistä tulee sellainen kuva, että koko arki on yhtä kompastuskiveä toisensa jälkeen, kun arki, luonne ja tavat erovat, eikä läheisyyttä tai yhteistä huumoria ole/ole näytetty. Mari vaikuttaa turhautuneelta koko tilanteeseen, Petri ei tunnu ymmärtävän, miksei kaikkea tehdä hänen tavallaan ja vaikuttaa olevan ymmällään. Molemmilla on joustavuudessa oppimista ja toisen huomioon ottamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petri ei siis ihan oikeasti ole valmis joustamaan yhtään missään. Joka asiasta valittaa ja vinkuu. Jotenkin tulee sellainen fiilis, että tuon miehen unelmien nainen on joku esineeseen verrattava tapaus. Sellainen joka vaan on kaunis ja ilman omaa tahtoa niin, että P voi jatkaa omaa elämäänsä kuten tähänkin saakka. Ainoa mikä muuttuisi, on Petrin parisuhdestatus. Ukko sen sijaan itse ei ole valmis pätkääkään panostamaan suhteeseen saati muuttamaan omia pinttyneitä tapojaan mihinkään. 

Olen itsekin ollut vuosikausia jo sinkkuna, ja silti tajuan ettei tuommoinen todellakaan toimi. Kyllä parisuhteessa pitää pystyä tekemään kompromisseja ja miettimään omaa käytöstään, jos ei siihen halua/pysty, on parempi vaan pysytellä sinkkuna. 

Joo voi hyvänen aika sentään oikeasti tuo polkupyörä. Jos se pyörä on joku arvokas harvinaisuus, jota ei oikeasti voi jättää lukitulle pihalle yöksi, niin ei kai sitä silloin väkisin tarvitse tuoda toisen luo ollenkaan. Joustaisi sitten siinä, että kulkisi bussilla tai autolla töihin kun asuu Marin luona ja jättäisi sen pyörän omaan kotiinsa säilöön siksi aikaa.

Mutkun reisilihakset surkastuisi... ja kyllähän se maksaisikin se bussilippu.

Entäs toisinpäin, miksei Mari voi muuttaa Petrin luo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteista jos nyt aletaan ekaksi puhua. Palstan asenne Petrin on aivan p*****. Yleensä en hauku maalaisjunteiksi ketään, mutta nyt tuntuu että palsta on niitä pullollaan.

Pyörä nimenomaan ON sisustuselementti, kun puhutaan urbaanista, urheilullisesta sisustustyylistä. Keneltä muulta tämä on voinut mennä ohi paitsi sellaiselta, joka asuu rintamamiestalossa eikä ole käynyt tyylikkäässä kaupunkiasunnossa urheilullisessa perheessä. Tai katsonut telkkarista ohjelmia New Yorkin asunnoista.

Sitä paitsi aiemmin tuli ilmi, että Marin taloyhtiössä ei ole pyörävarastoa ja siksi hänen pyöränsä ei ole hänellä vaan jossain sukulaisella (en muista oliko vanhemmilla tms).

Kuka muu kuin maalainen ajattelee, että tuhansien arvoisen pyörän voi jättää Hgissä ulos??!! Itse en ikinä jättäisi, enkä edes ole himopyöräilijä.

Minä asun mieheni kanssa tilavassa loft-asunnossa ja toden totta, meillä on mieheni pyörä sisällä silloin kun sillä ei ajeta. Toimii kyllä sisustuselementtinä hienosti. MUTTA tämä vaatii pyörän ympärille paljon tyhjää tilaa, jotta oikeasti näyttää hyvältä. Eteisemme on parinkymmenen neliön tila, jossa on pyörän lisäksi vain yksi vaatetanko ulkovaatteille. Kaikki muu kama pidetään poissa näkyviltä. Meillä on myös mm. betonilattiat ja muutenkin aika alkeellisia, simppeleitä materiaaleja, joiden rosoisuus toimii sen pyörän kanssa hyvin yhteen.

Nuorempina kun tapasimme ja muutimme aluksi minun pikkuyksiööni, mieheni ei tosiaankaan yrittänyt sinne ahtaaseen eteiseen mitään pyörää tuoda, ja mm. hifi-laitteistakin suurin osa vietiin tilapäisesti varastoon, ettei koko yksiö olisi näyttänyt äänitysstudiolta. Parisuhteessa on hyvä olla suhteellisuudentajua ja joustoa puolin ja toisin.

Mitä v..n väliä sillä on, miltä joku tavara näyttää asunnossa, kun se on yhden yön säilytyksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska samaistun Mariin tosi paljon, minusta ruokakojuklipissä näyttää siltä, kuin hän olisi lopuksi itku kurkussa ja poistuu tökerösti siksi, että sanakin lisää saisi hänet itkemään pettymyksestä eikä hän halua kameroiden edessä (tai tuskin muutenkaan) alkaa moisesta "pikkusyystä" itkeä. Ei pettymys liity seuralaisen ruokahaluun vaan siihen, että hän oli ajatellut viettää aikaa ja jutella kojuilla, mutta mies tyrmää hänet ihan täysin ja vielä lisäksi käyttäytyy lapsellisesti. Siinä on kaksi pettymystä samassa: pettymys illanvietosta ja pettymys siitä, millaiseksi toinen on ihmisenä osoittautunut jälleen kerran.

Petrillä ei näytä olevan kovin hääppöisiä sosiaalisia taitoja. Hänelle sopisi etäinen, itsenäinen, menevän sporttinen nainen, jonka kanssa ei jutella mistään tunteista tai maailmanmenosta, vaan arkiasioista sen verran kuin tarvitsee. Mari ihan selvästi tarvitsisi huumorintajuisen, aikuisen miehen, joka pitää kainalossa ja omaa mielipiteitä - paperillahan Petri ihan varmasti "omaa mielipiteitä" mutta on eri asia olla uppiniskainen jääräpää-pökkelö, kuin hyvän itsetunnon omaava herrasmies.

Lisäksi minusta vaikuttaa siltä, kuin Mari kysyisi klipissä, eikö Petri voi _ruokavaliossaan_ joustaa koskaan. Se lienee leikattu niin, kuin sillä tarkoitettaisiin elämää ylipäänsä, ja tokihan se siihen kontekstiin sopii erinomaisesti myös. Tuli mieleen, että pari on voinut keskustella Hernesaarenrantaan menosta etukäteen ihan vain yksinkertaisesti niin, että Mari kysyy "mentäiskö Hernesaarenrantaan" ja Petri ei välttämättä edes tiedä, että siellä on ruokakojuja. Hän voi luulla menevänsä rantaan kävelylle. No, mistä näistä tietää, mutta minä olen tuollaisesta miehestä eronnut juuri siksi, että tunsin tulevani tyrmätyksi ihan mistä tahansa, mitä sanoin, kun toinen ei osannut lukea tilanteita yhtään eikä 10 yhteisen vuoden aikana oikeasti tutustunut minuun lainkaan. Jotkut eivät vain pääse sellaiselle seuraavalle asteelle, niin uskomatonta kuin se onkin. 

Eipä tuo kivaa Petrillekään ole, mutta sympatiani kuitenkin Marin suuntaan. 

Tulkitsen Marin ja Petrin klippejä hyvin samalla tavalla. On täysin mahdollista, että he puhuivat Hernesaaressa ruokavaliosta, mutta leikkaus piillottaa sen. Ja silloinhan he ovat puhuneet aiemmin illalla syömisestä, jonka Mari epäilemättä luuli tarkoittavan Hernesaaressa syömistä, Petri rahkan mussuttamista kotona.

Klipeistä tulee sellainen kuva, että koko arki on yhtä kompastuskiveä toisensa jälkeen, kun arki, luonne ja tavat erovat, eikä läheisyyttä tai yhteistä huumoria ole/ole näytetty. Mari vaikuttaa turhautuneelta koko tilanteeseen, Petri ei tunnu ymmärtävän, miksei kaikkea tehdä hänen tavallaan ja vaikuttaa olevan ymmällään. Molemmilla on joustavuudessa oppimista ja toisen huomioon ottamisessa.

Minäkin näin sen klipin noin, ja minustakin näyttää siltä, että Mari on siinä niin pettynyt, että meinaa purskahtaa itkuun ja yrittää sen pettää sillä että sanoo heippa ja kääntyy pois. Ei pettynyt siitä, että Petri ei syö, vaan pettynyt siitä että tunneyhteyttä tai muutakaan yhteyttä ei tunnu löytyvän. Ja minunkin silmiin Petri on ymmällään ja turhautunut ja ahdistunutkin siitä, että nainen ei ole häneen tyytyväinen ja hän ei osaa korjata asiaa. Petrillä on ehkä olo, että hän ei kelpaa sellaisena kuin on tai hänen tapa olla miehekäs ei tee vaikutusta Mariin. Mari taas ehkä odottaa sellaista samalla aaltopituudella olemista, tunnetason bondaamista, sitä että Petri haluaisi olla sellainen romanttinen herrasmies, joka aidosti yrittää kohdata vaimonsa persoonan ja löytää ne yhteiset asiat. Eli tietyssä mielessä Petri ei ole sitä mitä hän toivoo miehen parisuhteessa olevan, ja pettyy? Ja Petri ehkä pettyy kun hänestä tuntuu että Mari pettyy häneen? Ja turhautuu kun ehkä kokee tekevänsä parhaansa ja se ei kelpaa vaan nainen on vain tyytymätön ja vähän kritisoikin vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni, että keskustelivatkohan ennen muutoa tuosta pyörästä? Miksi Petri edes otti pyörän mukaansa Marille, jos tiesi, että sisään se ei mahdu? Vai toiko itsestäänselvänä asiana?

Petrin polkupyörä olisi pitänyt ottaa esille jo parienmuodostusta edeltävissä keskusteluissa asiantuntijoiden kanssa, ihan yhtä lailla kuin Marin koira. Siis kaikki tuollaiset erityishuomiota vaativat perheenjäsenet pitää tietää.