Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Mari ja Petri saavat katsoa molemmat peiliin kuinka ovat vastailleet asiantuntijoiden testeissä. Mari on kertonut liikunnan olevan tärkeä harrastus ja unohtanut, että se kaupungilla naisten kanssa drinkeillä istuminen ja ulkonösyöminen on niitä tärkeimpiä. Petri taas on yliarvioinut omaa kykyään sopeutua uusiin rutiineihin. Ikisinkuille ohjelma voi olla hyvä seurattava, voi nähdä kuinka ne haaveet ja toiveet voi törmätä vauhdilla seinään kun arjessa pitäisi niistä omista tavoista ja tottumuksista ruveta antamaan periksi. Parisuhdeihmisenä hämmästyttää kuinka vähän ihmiset tulevat vastaan vaikka tämä on kuitenkin viiden viikon koe. Tulisivatko yhtä vähän vastaan jos vieraaksi tulisi joku vieraampi, anoppi, sukulainen tai vanha ystävä?

Näinpä. Ehkä tuota parittamisen ongelmaa lisää tuotantoyhtiö. Ohjelma, jossa kaikki olisivat kuin Esa-Viola tai Antti-mikäsenyt olikaan olisi tylsä, kompromissikykyisiä ihmisiä jotka sopeutuvat suht helposti toisiinsa ilman isoja draamoja tai riitoja. Plus, että pitkään sinkkuna olleissa on vähän joustavia ihmisiä, sinne valikoituu enemmän niitä Petri-Mari-Johanna- tyylisiä "sanon vaan oman mielipiteeni"-tyyppejä. Jos ulkopuolisena, ei-psykologina mutta pitkässä parisuhteessa elävänä katselee noita tyyppejä, niin Esa ja Markus tuntuvat helposti paritettavilta. Molemmilla tod näk takanaan pitkä liitto (ei Esa vain itselleen sitä omakototaloa ole rempannut, sisustus hyvinkin ex vaimon kädenjälkeä, Markuksen puutarhakalusteet keittiössä on hyvin tod näk eron jälkeinen ratkaisu), molemmat arjen suhteen joustavia, toisen huomioonottavia. Aliisa on liian nuoren oloinen tähän, etsii vielä itseään? Mari ja Johanna ovat aika jäykkiä tavoissaan. Suorapuheisuus on hyvästä, mutta erityisesti suhteen alkuvaiheessa harvempi haluaa kuulla kovin tiukkoja totuuksia itsestään siltä kumppanilta jolla on 2+ päivän kokemus ja tietämys paristaan. Entä jos Markus olisi paukutellut yhtä suoraan JOhannalle ensivaikutelmiaan (kuvitellusti vaikka näin: "yleensä olen pitänyt aivottomina naisia jotka kulkevat merkkilaukku olalla", "olen seurustellut aina ennen liikunnallisten ja hoikkien naisten kanssa", "minusta suorasanaisuutesi on loukkaavaa töykeyttä ja toivoisin sinun oppivan hieman hienotunteisuutta"), ehkä tuo ei olisi edistänyt parisuhteen syventymistä?

Näin. Ja ylipäätään voinee summata, että ihmiset, joilla ei ole juurikaan omia piintyneitä arjen tapoja tai jotain arkeen liittyviä erikoisuuksia, joista haluavat väkisin pitää kiinni, niin heidän parisuhteet onnistuu paljon todennäköisemmin ja helpommin. 

Tämä on totta vaikka harvoin sitä kehdataan ääneen sanoa. Hankalat ihmiset ovat hankalia kaikissa ihmissuhteissaan, niin työpaikalla kuin kotona. Tässäkin sarjassa on ollut ihmisiä, joku Samuel tai Esa, jotka nyt voisi parittaa lähes kenen kanssa vaan ja he kykenisivät joustamaan. Sitten on niitä mareja ja heidejä joiden mielestä toisen tulee joustaa, heillä oikeus pitää oma pää. Surullisinta inhimillisesti, että ohjelma ei näytä auttavan niitä hankalia huomaamaan sitä omaa hankaluuttaan parisuhteessa, ongelmat laitetaan toisen syyksi ilman pienintäkään peiliinkatsomista. PS se ilmestyskirjan peto viime kaudelta (Mikko) näyttää seurustelevan vakaasti jonkun Oulussa opiskelevan naisen kanssa (kertoi jossain jutussa ja oli vasta aamukoneessa Oulusta Helsinkiin). 

Tuo ei todista Mikosta mitään muuta kuin sen, että yritystä löytyy. Toivottavasti on löytänyt nyt sopivan kumppanin ja opettelee käyttäytymään.

Harrastamme mieheni kanssa molemmat pyöräilyä ja asumme kerrostalossa kaupungissa. Meillä ei kuitenkaan yksikään pyöristämme ole asunnossa sisällä. Tiedän, että osa ystävistämme säilyttää pyöriä sisällä, mutta itse en voisi kuvitellakaan. Meillä on urheiluharrastustemme lisäksi muutakin elämää ja koti on rauhoittumisen paikka.

Meillä on sikäli hyvä tilanne, että voimme säilyttää niitä pyöriä, joita emme ihan kokoaikaa käytä mieheni vanhempien luona noin 50 km päässä. Mikäli tätä mahdollisuutta ei olisi, vuokraisimme varmaan jonkun tilan tätä varten. Kotona olevat pyörät ovat yleensä pyöräkatoksessa vankoilla vaijereilla lukittuna katoksen seinään. Pyörät ovat toki kalliita ja varkauden riski on olemassa, mutta meillä on varkauksien varalle asianmukaiset vakuutukset. Vakuutus ei täysin korvaa varastettua pyörää, mutta koska elämä ei pyöri pelkkien pyörien ympärillä, niin tämä on meille ihan hyvä ja kestävä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Asenteista jos nyt aletaan ekaksi puhua. Palstan asenne Petrin on aivan p*****. Yleensä en hauku maalaisjunteiksi ketään, mutta nyt tuntuu että palsta on niitä pullollaan.

Pyörä nimenomaan ON sisustuselementti, kun puhutaan urbaanista, urheilullisesta sisustustyylistä. Keneltä muulta tämä on voinut mennä ohi paitsi sellaiselta, joka asuu rintamamiestalossa eikä ole käynyt tyylikkäässä kaupunkiasunnossa urheilullisessa perheessä. Tai katsonut telkkarista ohjelmia New Yorkin asunnoista.

Sitä paitsi aiemmin tuli ilmi, että Marin taloyhtiössä ei ole pyörävarastoa ja siksi hänen pyöränsä ei ole hänellä vaan jossain sukulaisella (en muista oliko vanhemmilla tms).

Kuka muu kuin maalainen ajattelee, että tuhansien arvoisen pyörän voi jättää Hgissä ulos??!! Itse en ikinä jättäisi, enkä edes ole himopyöräilijä.

Paskainen urheiluväline ei ole sisustuselementti. Polkupyörä sisällä on epähygieeninen ja epäesteettinen tilanviejä. Polkupyörä kuuluu ulos tai pyörävarastoon, ei sisälle!

Petri on ärsyttävä, mutta on marikin kyllä semmonne pirttimartta että en ihmettele sinkkuutta.

Tuli mieleeni, että keskustelivatkohan ennen muutoa tuosta pyörästä? Miksi Petri edes otti pyörän mukaansa Marille, jos tiesi, että sisään se ei mahdu? Vai toiko itsestäänselvänä asiana?

Olisi mielenkiinotoista tietää mitä keskusteluja ennen muuttoa oli käyty juuri tuosta Petrin kuntoilu/ruokailukulttuurista vai oliko mitään. Tai ylipäätään asioista joita muuttoon liittyi.

Vierailija kirjoitti:

Petri otti ihan asiallisesti esille kysymyksen häämatkalla, että on Marilla pyörä. Varmaan hän halusi tietää että harrastaako Mari pyöräilyä, mutta ehkä häntä kiinnosti myös pyörän säilytystilat Marin luona. No kävi ilmi, että mitään säilytystiloja ei Marin talossa ole, ja Mari ei sen takia voi säilyttää kotonaan pyörää vaan on vienyt sen muualle varastoon. Luulisi, että tästä olisi voinut päätellä, että Marin taloyhtiössä / kotona ei ole mahdollista sitten säilyttää Petrinkään pyörää, jos ei kerran edes Marin pyörää. Olisiko Petri voinut jättää pyörän kotiinsa? Ja kulkea töihin julkisilla? Ja korvata "menetetyn liikunnan" vaikka lenkillä?

Tai miksi ei muutettu kokonaan Petrille? Se olisi ollut aika luonteva ratkaisu tilanteessa. Ensimmäisillä kausilla parit muuttivat yhteen asuntoon, eivät sukkuloineet. Ensimmäinen sukkuloijapari kulki stadin ja Nummelan väliä viikottain ja kehnostihan siinä kävi. Kun välimatkaa on enemmän ettei yhdessäasuminen onnistu kitkatta tuo on ymmärrettävää, muuten olisi pitänyt kyetä löytämään kompromissi: sinulla, minulla vai meillä (tuotantoyhtiön vuokraama kämppä).

Vierailija kirjoitti:

Harrastamme mieheni kanssa molemmat pyöräilyä ja asumme kerrostalossa kaupungissa. Meillä ei kuitenkaan yksikään pyöristämme ole asunnossa sisällä. Tiedän, että osa ystävistämme säilyttää pyöriä sisällä, mutta itse en voisi kuvitellakaan. Meillä on urheiluharrastustemme lisäksi muutakin elämää ja koti on rauhoittumisen paikka.

Meillä on sikäli hyvä tilanne, että voimme säilyttää niitä pyöriä, joita emme ihan kokoaikaa käytä mieheni vanhempien luona noin 50 km päässä. Mikäli tätä mahdollisuutta ei olisi, vuokraisimme varmaan jonkun tilan tätä varten. Kotona olevat pyörät ovat yleensä pyöräkatoksessa vankoilla vaijereilla lukittuna katoksen seinään. Pyörät ovat toki kalliita ja varkauden riski on olemassa, mutta meillä on varkauksien varalle asianmukaiset vakuutukset. Vakuutus ei täysin korvaa varastettua pyörää, mutta koska elämä ei pyöri pelkkien pyörien ympärillä, niin tämä on meille ihan hyvä ja kestävä ratkaisu.

Hyvä asenne teillä. Vähän samahan se on autojen kanssa. Vaikka on autovakuutus, niin ei se vakuutus täysin kata sitä, jos joku naarmuttaa ja kolhii autoa kadun varressa (tai ehkä rahana kattaa, mutta naarmujen korjauksen jälkeen se auto ei ole kuin uusi). Ja autosta saatetaan pölliä yöllä kadulla vanteet, lyödä ikkuna rikki, lyödä peili rikki jne. Ja silti ihmisen on pakko hyväksyä se, että näin saattaa käydä, auto ei ole ihan turvassa, mutta se on elämää ja elämä ei voi olla vain se auto. Tai jos on, niin hankkinee autotallin sille autolle? 

Mikosta uskoisin että suhde kestää sitä kauemmin mitä enemmän on kilometrejä asuinkaupunkien välillä. Oli sen verran sietämätön tapaus että vaikea uskoa parisuhteen toimivuuteen ellei saa ammatillista apua. Enkä tarkoita nyt psykologi Thunderia vaan jotain vähän perusteellisempaa mukaanlukien lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petri otti ihan asiallisesti esille kysymyksen häämatkalla, että on Marilla pyörä. Varmaan hän halusi tietää että harrastaako Mari pyöräilyä, mutta ehkä häntä kiinnosti myös pyörän säilytystilat Marin luona. No kävi ilmi, että mitään säilytystiloja ei Marin talossa ole, ja Mari ei sen takia voi säilyttää kotonaan pyörää vaan on vienyt sen muualle varastoon. Luulisi, että tästä olisi voinut päätellä, että Marin taloyhtiössä / kotona ei ole mahdollista sitten säilyttää Petrinkään pyörää, jos ei kerran edes Marin pyörää. Olisiko Petri voinut jättää pyörän kotiinsa? Ja kulkea töihin julkisilla? Ja korvata "menetetyn liikunnan" vaikka lenkillä?

Tai miksi ei muutettu kokonaan Petrille? Se olisi ollut aika luonteva ratkaisu tilanteessa. Ensimmäisillä kausilla parit muuttivat yhteen asuntoon, eivät sukkuloineet. Ensimmäinen sukkuloijapari kulki stadin ja Nummelan väliä viikottain ja kehnostihan siinä kävi. Kun välimatkaa on enemmän ettei yhdessäasuminen onnistu kitkatta tuo on ymmärrettävää, muuten olisi pitänyt kyetä löytämään kompromissi: sinulla, minulla vai meillä (tuotantoyhtiön vuokraama kämppä).

On vähän ärsyttävää, että ohjelmassa ei näytetä juuri mitään noiden parien keskusteluita, vain sellaisia ehkä lavastettuja leipomistilanteita tms. Mutta ei sitä, kun he keskustelevat isommista asioista. Emme tiedä, miten tuosta yhteenmuutosta on puhuttu. Jos toinen sanoo, että voin raivata sinulle kaapista yhden hyllyn, niin ei hänen luokseen halua muuttaa viideksi viikoksi. Kyllähän hotellissakin on enemmän tilaa tavaroille jopa yhdeksi yöksi. Mutta jos toinen sanoo, että kokeilisimmeko että voisiko tämä asuntoni olla meidän yhteinen koti, sinä saat heti puolet kaikesta kaappitilasta ja tuo vaikka pari sinulle tärkeää huonekaluakin mukana niin minä laitan pari omaani varastoon, niin silloin on ihan eri fiilis muuttaa sinne vaikka viideksi viikoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petri ei siis ihan oikeasti ole valmis joustamaan yhtään missään. Joka asiasta valittaa ja vinkuu. Jotenkin tulee sellainen fiilis, että tuon miehen unelmien nainen on joku esineeseen verrattava tapaus. Sellainen joka vaan on kaunis ja ilman omaa tahtoa niin, että P voi jatkaa omaa elämäänsä kuten tähänkin saakka. Ainoa mikä muuttuisi, on Petrin parisuhdestatus. Ukko sen sijaan itse ei ole valmis pätkääkään panostamaan suhteeseen saati muuttamaan omia pinttyneitä tapojaan mihinkään. 

Olen itsekin ollut vuosikausia jo sinkkuna, ja silti tajuan ettei tuommoinen todellakaan toimi. Kyllä parisuhteessa pitää pystyä tekemään kompromisseja ja miettimään omaa käytöstään, jos ei siihen halua/pysty, on parempi vaan pysytellä sinkkuna. 

Joo voi hyvänen aika sentään oikeasti tuo polkupyörä. Jos se pyörä on joku arvokas harvinaisuus, jota ei oikeasti voi jättää lukitulle pihalle yöksi, niin ei kai sitä silloin väkisin tarvitse tuoda toisen luo ollenkaan. Joustaisi sitten siinä, että kulkisi bussilla tai autolla töihin kun asuu Marin luona ja jättäisi sen pyörän omaan kotiinsa säilöön siksi aikaa. Mutta ei, ei voi kun pyörä on elämän tärkein asia, paljon tärkeämpi kuin vaimo. 

Toisaalta tuokaan ei olisi pitkäkestoinen ratkaisu, sillä eihän noille kävisi kuin asunto, jossa on niin paljon tilaa, että siellä on oma ulkovarasto, koska nainen (kukaan nainen) ei halua pyörää olohuoneeseen yöksi ja P ei halua missään jättää pyörää minnekään paitsi riittävän turvalliseen paikkaan. Olisikohan rivitalon/paritalon oma ulkovarastokaan Petrille riittävän turvallinen, jokuhan voi sinnekin murtautua.

Jos tulisi tulipalo, niin  P varmaan pelastaisi ensin pyörän ja sitten vasta miettisi että tarviikohan vaimokin apua ja jäiköhän se vaimo sinne liekkeihin.

Se bussilla kulkeminen kun maksaa rahaa ;)

Petrin pyöräkö on ilmainen? Eiköhän Petrin pyöräharrastus tule pyörineen ja varusteineen maksamaan kuukautta kohti vähintään yhtä paljon kuin bussikortti.

Samoin Petrin ruoat. Petri kuluttaa paljon energiaa liikkuessaan ja joutuu syömään paljon. Hän ei syö euron lihapiirakoita vaan satsaa terveelliseen ruokaan. Hän panostaa ruoan laatuun. Se käy kukkaron päälle, mutta Petrille terveys on ykkönen.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni, että keskustelivatkohan ennen muutoa tuosta pyörästä? Miksi Petri edes otti pyörän mukaansa Marille, jos tiesi, että sisään se ei mahdu? Vai toiko itsestäänselvänä asiana?

Olisi mielenkiinotoista tietää mitä keskusteluja ennen muuttoa oli käyty juuri tuosta Petrin kuntoilu/ruokailukulttuurista vai oliko mitään. Tai ylipäätään asioista joita muuttoon liittyi.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mitä parit ovat etukäteen jutelleet ja kuinka tarkasti arkea on verrattu. Pohdin myös eri paikkakunnilla asuvien parien arjen toimivuutta, kuinka hyvin he pystyvät olemaan poissa kodistaan ja miten on työn laita? Kesälomalla luulisi olevan helpompaa, mutta miten töiden yhdistäminen yhtälöön onnistuu?

Taas näkee, että mammat ovat jämähtäneet jonnekin 1900-luvulle asenteineen. Pyörä asunnossa on fashion/attitude statement ja äärimmäisen coolia.

https://www.bikenyc.org/blog/stylish-bike-storage-small-apartments-nyc

http://hiconsumption.com/2013/09/14-best-space-saving-bike-rack-solutio…

https://www.ninevids.com/bicycle-storage-ideas-for-minimalist-house/bik…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet kaupungeissa tuovat ne kalliit pyörät sisälle eteiseen. Tuollaisella Petrin ajamalla pyörällä voi olla hintaa hyvin paljon. Pyöräily on hänelle tärkeä harrastus. Mari ei sitä halua nähdä. Kyllä tuo Mari on vähintään yhtä jäykkä ihmisenä kuin Petri, mitä se pyörä eteisessä olisi haitannut? Sääli ettei kumpikaan osaa joustaa, kannattaa lopettaa haaveet parisuhteesta jossa yhdessä asuttaisiin, etäsuhde voi olla paljon toimivampi näin kaavoihinsa kangistuneille.

Asun itse kaupungissa kerrostalossa, ja olen tätä aiemmin asunut kahdessa eri kerrostalokämpässä kaupungissa. Yhteenkään näistä ei eteiseen mahtuisi millään pyörää, vaikka kuinka haluaisi. Jokaisen asunnon eteinen on ollut pieni, ja lisäksi eteisestä on ollut käynti vessaan/kylppäriin siten, että kun avaa sen kylppärin oven niin eteiseen ei mahdu olemaan silloin muuta esim. pyörää. Ja yhdessäkään eteisessä ei ole ollut mitään ns. ehjää seinää, johon pyörä voisi nojata, vaan ainoastaan oviaukko rappuun, kylppäriin ja käytävä olohuoneeseen tai keittiöön.  

Ok. Teillä on sellainen asunto. Vituttaa lukea romaaneja elämästiäsi. Tässä on kuule monta sivua tätä ketjua kahlattavana, enkä haluaisi käyttää tähän koko päivää. Älä täytä ketjua kuvaukslla kämpästäsi. Ikävä kuulla, että eteisessäsi ei ole ehjää seinää, mutta mene avautumaan siitä vaikka ystävillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet kaupungeissa tuovat ne kalliit pyörät sisälle eteiseen. Tuollaisella Petrin ajamalla pyörällä voi olla hintaa hyvin paljon. Pyöräily on hänelle tärkeä harrastus. Mari ei sitä halua nähdä. Kyllä tuo Mari on vähintään yhtä jäykkä ihmisenä kuin Petri, mitä se pyörä eteisessä olisi haitannut? Sääli ettei kumpikaan osaa joustaa, kannattaa lopettaa haaveet parisuhteesta jossa yhdessä asuttaisiin, etäsuhde voi olla paljon toimivampi näin kaavoihinsa kangistuneille.

Asun itse kaupungissa kerrostalossa, ja olen tätä aiemmin asunut kahdessa eri kerrostalokämpässä kaupungissa. Yhteenkään näistä ei eteiseen mahtuisi millään pyörää, vaikka kuinka haluaisi. Jokaisen asunnon eteinen on ollut pieni, ja lisäksi eteisestä on ollut käynti vessaan/kylppäriin siten, että kun avaa sen kylppärin oven niin eteiseen ei mahdu olemaan silloin muuta esim. pyörää. Ja yhdessäkään eteisessä ei ole ollut mitään ns. ehjää seinää, johon pyörä voisi nojata, vaan ainoastaan oviaukko rappuun, kylppäriin ja käytävä olohuoneeseen tai keittiöön.  

Ok. Teillä on sellainen asunto. Vituttaa lukea romaaneja elämästiäsi. Tässä on kuule monta sivua tätä ketjua kahlattavana, enkä haluaisi käyttää tähän koko päivää. Älä täytä ketjua kuvaukslla kämpästäsi. Ikävä kuulla, että eteisessäsi ei ole ehjää seinää, mutta mene avautumaan siitä vaikka ystävillesi.

Miksi luet, jos vituttaa? Oma valintasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa fillarifoorumeita, kyllä on ihan normaalia tänäpäivänä, että harrastajilla on pienessä asunnossa 2-3 pyörää, joten ei ole kuin asenteesta kiinni, saako yhden puhtaan pyörän mahtumaan. Huippupyörän voi nähdä myös tyylikkäänä sisustuselementtinä.

Kumma kun ei tullut vastaavaa haloota vaikka Esallakin on asunnossaan se crossfit.

Lukekaa auto tuning -harrastajien foorumeita. Siinä porukassa on ihan normaalia, että tuo pienenkin asunnon ainoaan kylpyhuoneeseen suihkuun pesulle auton vanteet ja muita auton osia. Ja säilyttää niitä olohuoneen nurkassa. Ei ole kuin asenteesta kiinni, että voiko kylpyammeessa pestä ne pikiset ja rasvaiset autonvanteet ja puoliso mennä sinne sen jälkeen kylpyyn! Ei ole kuin asenteesta kiinni, että laitetaanko kaksioon mieluummin ruokapöytä vai varataan se tila niille erilaisille vanteille! 

P.S. noi tyypit ei ole parisuhteessa, sellainen pieni juttu vain.

Olen parisuhteessa oleva kolmikymppinen nainen. Minulla on moottoripyörä, jota säilytetään talvi sisällä. Siis omakotitalon sisällä. Yksi huoneista on vähän joutavana varastotilana, niin miksi ei?  Jumpataan se miehen kanssa sinne säilöön ihan erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Sellainen pieni juttu vain, että ihmisiä, kiinnostuksenkohteita ja elämäntapoja on muitakin kun sinun ainoa oikea omasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa fillarifoorumeita, kyllä on ihan normaalia tänäpäivänä, että harrastajilla on pienessä asunnossa 2-3 pyörää, joten ei ole kuin asenteesta kiinni, saako yhden puhtaan pyörän mahtumaan. Huippupyörän voi nähdä myös tyylikkäänä sisustuselementtinä.

Kumma kun ei tullut vastaavaa haloota vaikka Esallakin on asunnossaan se crossfit.

Lukekaa auto tuning -harrastajien foorumeita. Siinä porukassa on ihan normaalia, että tuo pienenkin asunnon ainoaan kylpyhuoneeseen suihkuun pesulle auton vanteet ja muita auton osia. Ja säilyttää niitä olohuoneen nurkassa. Ei ole kuin asenteesta kiinni, että voiko kylpyammeessa pestä ne pikiset ja rasvaiset autonvanteet ja puoliso mennä sinne sen jälkeen kylpyyn! Ei ole kuin asenteesta kiinni, että laitetaanko kaksioon mieluummin ruokapöytä vai varataan se tila niille erilaisille vanteille! 

P.S. noi tyypit ei ole parisuhteessa, sellainen pieni juttu vain.

Olen parisuhteessa oleva kolmikymppinen nainen. Minulla on moottoripyörä, jota säilytetään talvi sisällä. Siis omakotitalon sisällä. Yksi huoneista on vähän joutavana varastotilana, niin miksi ei?  Jumpataan se miehen kanssa sinne säilöön ihan erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Sellainen pieni juttu vain, että ihmisiä, kiinnostuksenkohteita ja elämäntapoja on muitakin kun sinun ainoa oikea omasi.

Eihän tuo olekaan mikään ongelma, jos on omakotitalo! Tai vaikka rivari, jossa on ylimääräinen "työhuone" tai varastohuone harrastusvälineille! Mikään tuollainen ei ole ongelma, jos on paljon tilaa. Mutta jos teillä olisi vain pieni kaksio, niin olisiko se prätkäsi silloin talven sisällä?

Miksi Petri on mielestänne pyöräasiassa joustamaton osapuoli? Miksi Marin mielipide on jotenkin oikeampi? Ja myös siinä kojuruokajutussa? Miksi koko ajan pitäisi tehdä niin kuin Mari haluaa? Ja sitten lytätään Petri joustamattomaksi. Ei se fakta, että valtaosa ymmärtää Maria paremmin, tee Petrin mielipiteistä yhtään vähemmän arvokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Mari ja Petri saavat katsoa molemmat peiliin kuinka ovat vastailleet asiantuntijoiden testeissä. Mari on kertonut liikunnan olevan tärkeä harrastus ja unohtanut, että se kaupungilla naisten kanssa drinkeillä istuminen ja ulkonösyöminen on niitä tärkeimpiä. Petri taas on yliarvioinut omaa kykyään sopeutua uusiin rutiineihin. Ikisinkuille ohjelma voi olla hyvä seurattava, voi nähdä kuinka ne haaveet ja toiveet voi törmätä vauhdilla seinään kun arjessa pitäisi niistä omista tavoista ja tottumuksista ruveta antamaan periksi. Parisuhdeihmisenä hämmästyttää kuinka vähän ihmiset tulevat vastaan vaikka tämä on kuitenkin viiden viikon koe. Tulisivatko yhtä vähän vastaan jos vieraaksi tulisi joku vieraampi, anoppi, sukulainen tai vanha ystävä?

Näinpä. Ehkä tuota parittamisen ongelmaa lisää tuotantoyhtiö. Ohjelma, jossa kaikki olisivat kuin Esa-Viola tai Antti-mikäsenyt olikaan olisi tylsä, kompromissikykyisiä ihmisiä jotka sopeutuvat suht helposti toisiinsa ilman isoja draamoja tai riitoja. Plus, että pitkään sinkkuna olleissa on vähän joustavia ihmisiä, sinne valikoituu enemmän niitä Petri-Mari-Johanna- tyylisiä "sanon vaan oman mielipiteeni"-tyyppejä. Jos ulkopuolisena, ei-psykologina mutta pitkässä parisuhteessa elävänä katselee noita tyyppejä, niin Esa ja Markus tuntuvat helposti paritettavilta. Molemmilla tod näk takanaan pitkä liitto (ei Esa vain itselleen sitä omakototaloa ole rempannut, sisustus hyvinkin ex vaimon kädenjälkeä, Markuksen puutarhakalusteet keittiössä on hyvin tod näk eron jälkeinen ratkaisu), molemmat arjen suhteen joustavia, toisen huomioonottavia. Aliisa on liian nuoren oloinen tähän, etsii vielä itseään? Mari ja Johanna ovat aika jäykkiä tavoissaan. Suorapuheisuus on hyvästä, mutta erityisesti suhteen alkuvaiheessa harvempi haluaa kuulla kovin tiukkoja totuuksia itsestään siltä kumppanilta jolla on 2+ päivän kokemus ja tietämys paristaan. Entä jos Markus olisi paukutellut yhtä suoraan JOhannalle ensivaikutelmiaan (kuvitellusti vaikka näin: "yleensä olen pitänyt aivottomina naisia jotka kulkevat merkkilaukku olalla", "olen seurustellut aina ennen liikunnallisten ja hoikkien naisten kanssa", "minusta suorasanaisuutesi on loukkaavaa töykeyttä ja toivoisin sinun oppivan hieman hienotunteisuutta"), ehkä tuo ei olisi edistänyt parisuhteen syventymistä?

Näin. Ja ylipäätään voinee summata, että ihmiset, joilla ei ole juurikaan omia piintyneitä arjen tapoja tai jotain arkeen liittyviä erikoisuuksia, joista haluavat väkisin pitää kiinni, niin heidän parisuhteet onnistuu paljon todennäköisemmin ja helpommin. 

Tämä on totta vaikka harvoin sitä kehdataan ääneen sanoa. Hankalat ihmiset ovat hankalia kaikissa ihmissuhteissaan, niin työpaikalla kuin kotona. Tässäkin sarjassa on ollut ihmisiä, joku Samuel tai Esa, jotka nyt voisi parittaa lähes kenen kanssa vaan ja he kykenisivät joustamaan. Sitten on niitä mareja ja heidejä joiden mielestä toisen tulee joustaa, heillä oikeus pitää oma pää. Surullisinta inhimillisesti, että ohjelma ei näytä auttavan niitä hankalia huomaamaan sitä omaa hankaluuttaan parisuhteessa, ongelmat laitetaan toisen syyksi ilman pienintäkään peiliinkatsomista. PS se ilmestyskirjan peto viime kaudelta (Mikko) näyttää seurustelevan vakaasti jonkun Oulussa opiskelevan naisen kanssa (kertoi jossain jutussa ja oli vasta aamukoneessa Oulusta Helsinkiin). 

Epäonnistuminen kansan edessä parisuhteessa varmasti kolahtaa. Voihan sen ottaa niinkuin se viisikymppinen ruotsalaisrouva joka pyöritteli silmiään kun oli joutunut naitetuksi alemmaksi (itse kouluttamaton joogaopettaja mutta ilmeisesti nainut rahaa ja inhosi uutta duunarimiestään), mutta toivottavasti asiantuntijat auttavat prosessissa myös kun päädytään eroon. Noloa jos tekee seuraavassa seurusteluyrityksessään samat virheet jotka tv:ssä katselijat ovat todistaneet.

Älkää nyt lytätkö Petriä kokonaan. Hänelle urheilu on selvästi elämässä ykkösasia ja sanon kokemuksesta, että miehen ja urheilun väliin ei kannata mennä. Tiedättekö, että ihminen joka tekee työmatkat pyörällä, hänen elimistö vaatii sen aamulenkin, että pääsee töissä käyntiin. Jos menet jollain julkisella, niin paha siinä on raitista ilmaa saada. Mari ei vaikuta urheilulliselta, joten tämä tärkeä yhteneväisyys uupuu. Haloo ohjelman asiantuntijat, jäikö teiltä aivot narikkaan tätä paria mätsätessä. Samahan se on suksienkin kanssa, nehän otetaan melkein viereen ja voidellaan tuntikausia. Mitä sitten, parempi se kuin että ukko on jossain pubissa istumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi Petri on mielestänne pyöräasiassa joustamaton osapuoli? Miksi Marin mielipide on jotenkin oikeampi? Ja myös siinä kojuruokajutussa? Miksi koko ajan pitäisi tehdä niin kuin Mari haluaa? Ja sitten lytätään Petri joustamattomaksi. Ei se fakta, että valtaosa ymmärtää Maria paremmin, tee Petrin mielipiteistä yhtään vähemmän arvokkaita.

Todella hyvä pointti. Tähän sortuu monet palstalla: se johon samastutaan on aina oikeassa parisuhteessa ja ongelmat on sen toisen aiheuttamia. Ajatteletteko samalla lailla irl? Kun osaisi aina katsella niitä ongelmia hieman itsensä ulkopuolelta, enemmän järjellä kuin tunteella.