Olen lääkäri, ehdota mulle erikoisalaa!

Vanhusten parissa riittää töitä tulevaisuudessa.

mutta luulen ettei minusta ole siihen. Nyt nukkumatti kutsuu ;-)

t. ap, joka on anestesiologin vaimo

Mitenkäs laboratoriolääkäri? Ei varmaan joudu päivystämään.

hoitaa laboratorioita?

kun sulla noita ehdottomia "eitä" on niin paljon.

Ajattelin ehdottaa psykiatriaa, siinä ei tartte "liata" käsiään.



anest.sh

varsinkin jos olet jostain muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Täällä vielä niitä löytyy, tosin heillekin pitkät jonot. Mutta muualta Suomesta lukuunottamatta Turku ja Tampere ei juuri löydy.



lasten allergiat kasvussa ja monilla vakuutus eli vanhemmat myös käyttävät herkästi lääkärissä. nyt tiedän monien matkustavan satoja kilometreja lääkäriin helsinkiin.



Sitä voisin itse harkita jos olisin lääkäri.



Ps. Vuoden ilmaiset lääkärikäynnit varsinkin allergologille kelpaisi=)

esim. pelkän lääkiksen ja terkkajakson perusteella on oikeastaan mahdoton tietää, mitä mikäkin erikoisala oikeasti pitää sisällään. Jos opiskeluaikana on tullut vastaan muutama erikoisala, jotka kiinnostaa, kannattaa kokeilla muutama kuukausi apulais-/erikoistuvana lääkärinä klinikassa. Se kuva, joka alasta etukäteen on, voi muuttua aivan totaalisesti, kun näkee sen jokapäiväisen arkityön. Esim. mulla itsellä oli lääkiksen aikana aivan selvää, että musta tulee neurologi, mutta kun olin muutaman kuukauden neurologialla töissä, nämä harhakuvat karisi äkkiä.



Toiset vaihtoehdot oli ihotaudit (joille vaikea päästä erikoistumaan, koska paikkoja niin vähän) ja radiologia. Viimemainittu onkin mulle erittäin sopiva ala: monipuolinen (kaikki ikäryhmät, kattaa lähes kaikki erikoisalat), sekä tiedollista sisältöä että pieniä toimenpiteitä (biopsiat, dreneeraukset ym.), toki jos tykkää toimenpiteistä, voi hakeutua toimenpideradiologiaan. Potilaskontakteja on ihan sopivasti (esim. ultraäänessä tapaa parikymmentä potilasta päivässä), saa keskittyä diagnostiikkaan mutta se hankala aspekti eli hoitaminen, omaisten kohtaaminen ym. jää sitten sille hoitavalle lääkärille....Päivystyksiä on vähän vaihtelevasti riippuen työpaikasta. Jossain aluesairaalassa ei välttämättä päivystystä lainkaan, keskussairaalassa ehkä kotipäivystys, yliopistosairaalassa päivystää pääosin erikoistuvat, erikoislääkärit vähän toiveidensa mukaan silloin tällöin (tämäkin toki vaihtelee, eri yliopistopiireissä on eri käytäntöjä). Erikoistumisaikana päivystykset on nykyään aika rankkoja mutta milläs alalla ei sitten olisi....



Mutta pointti oli siis se, että täytyy kokeilla rohkeasti ja vasta sitten voi päättää, mitä oikeasti haluaa tehdä loppuikänsä. Lääkärin ammatti on siitä hieno, että saman työn sisällä voi tehdä aivan erilaisia hommia työkseen, vertaa vaikkapa ortopedin fyysisesti rankka "timpurintyö", lähes täysin ihmisten vuorovaikutukseen perustuvat alat kuten psykiatria, salapoliisityö kuten radiologia ja patologia, kellosepäntyö kuten silmä- tai käsikirurgia jne. jne.

Minä kanssa vähän ihmettelen 1) sanoit että olet monelle alalle avoi, ei siltä vaikuta : ) ja 2) Itselläsi ei ole vahvaa suosikkia, työ on niin rankkaa, että kutsumus kyllä auttaisi..

että työ olikin erilaista kuin odotit, millaista se sitten oli? Mikä neurologin hommissa sitten mätti?



t. kiinnostunut

Ei tarvitse kuunnella valittavia potilaita ja kaiken lisäksi potilaat ovat aina hiljaa.

että oli erikoisala mikä tahansa, joudut erikoistumisajasta puolet työskentelemään yliopistosairaalassa eli ilmeisesti muualla kuin kotipaikkakunnallasi (ainakin teksteistäsi päättelen, että asut jollain keskussairaalapaikkakunnalla, miehesi töissä keskussairaalassa anestesialla).



Ja joka tapauksessa koko erikoistumisajan eli 6 vuotta joudut joka tapauksessa päivystämään vähintään viikottain, joskus useamminkin, ja useimmilla mainitsemistasi ns. suurista erikoisaloista joudut päivystämään myös erikoislääkärinä (esim. juuri pediatria). Poikkeuksena toki erikoisalat, joissa ei päivystetä, kuten fysiatria, foniatria, patologia, ihotaudit jne. Näissäkin ainakin keskussairaalajaksolla joutuu päivystämään yleensä ns. konservatiivista etupäivystystä, yliopistosairaalassa ei sitten enää.



Sekin on yksi aspekti, että haluatko tehdä myös privaattia vai pitäytyä pelkästään sairaalaympyröissä? Tai kenties siirtyä kokonaan privaattiin? Tämäkin valinta karsii tai suosii tiettyjä aloja. Esim. yksityisille foniatreille tai isotooppilääkäreille ei Suomenmaassa töitä juuri riitä... jos privaattia harkitsee, niin sitten silmätaudit, gyne, ortopedia, KNK niitä parhaita aloja.



Useimmat täällä ehdottelevat eivät taida tietää, mitä mikin erikoisala vaatimuksiltaan pitää sisällään eikä esim. päivystysrasitteesta, mikä toki ei-lääkäreiltä ihan ymmärrettävää.

Neurologia on kyllä erikoisalana erittäin kiinnostava, etenkin kaikki harvinasemmat taudit, joita silloin tällöin näkee. Taudit ja niiden diagnostiikka sinänsä hyvin loogisia ja taitava statuksen tekijä saa työstään tyydytystä joka päivä. Mutta varsinainen arkityö oli sisällöltään minullle liian raskasta: useimmat neurologiset sairaudet eivät ole parannettavissa, vaan kyse on diagnoosin saamisesta, sitten seurataan kun potilas hitaasti rapistuu, yritetään toki taudin kulkua hidastaa ja oireita helpottaa mutta mitään paranemisia harvoin näkee. Raskas potilasmateriaali, esim. aivoverenkiertohäiriöt, dementiat, parkit, MS-potilaat perusaineistona. Ja ohessa täytyy hoitaa raskaasta taudista kärsiviä omaisia. Toki sitten epilepsiaselvittelyjä ym. tautejakin joukossa, jotka sinänsä hoidolla pysyvät ihan kurissa ja joskus paranevatkin. Pitkät sairaskertomustekstit, erittäin paljon lausuntoja ja muuta paperisotaa. Paljon raskaita päivystyksiä erikoistumisaikana. Vaatii paljon sisätautiosaamista, eli syytä olla ainakin vähintään vuosi sisätautiosastolla työssä (täytyy selvittää ja hoitaa jatkuvasti sokeriongelmia, sydän- ja verisuonitauteja - ateroskleroosi, rytmihäiriöt, sydämen vajaatoiminta, verenpainetauti...). Tentissä vaaditaan paljon asioita ja yleensä tentti on vaativa, varmaan vaikeimpia kun erikoisaloja verrataan.

itse en muuta vaihtoehtoa edes miettisi.

Taudeissa missä potilas tuppaa "rapistumaan" (tosin ikähän lopulta rapistuttaa meidät kaikki, eikö niin) on varmaan tosiaan raskasta tuo potilaan kohtaaminen.



Itse sairastan neurologista sairautta ja olen vakaasti sitä mieltä, että hoidossa pitäisi siirtyä enemmän elämänlaatua korostavaan suuntaan. Nyt hoito on lähinnä lääkitysten määräämistä ja vaihtamista. Ja niissä lääkkeissä aivan valtavasti sivuvaikutuksia eikä niiden toimivuudesta esim. ms-taudissa ole oikein näyttöä.



Okei, en tiedä onko se oikein lääkärin tehtävä, mutta enemmän tarvittaisiin sellaista "life coaching" -otetta. Kuormitustekijöitä lähdetään yhdessä potilaan kanssa miettimään, työn määrä, elämässä stressaavat tekijät, ihmissuhteet, sairauden lisäksi siis. Näkökulman muuttaminen: keskitytään siihen mitä on jäljellä ja kiitetään Jumalaa siitä (tai kuka nyt ketäkin kiittää). Mitä todella haluaisi tehdä elämässään vielä, miten siihen voisi itse vaikuttaa.



Tähän päälle hyvät apuvälinepalvelut ja sosiaalinen turva jota ei tarvitse koko ajan anelemalla anella, niin johan potilaiden elämää saataisiin kohennettua.



Sorry, eksyi vähän kauemmaksi alkuperäisestä aiheesta, mutta kuitenkin...

neuvoloista esim. puuttuu pediatrit

Olen erikoistumassa geriatriaan ja olen tyytyväinen.

+ töitä riittää

+ pidän vanhuksista

+ saan tehdä kokonaisvaltaista työtä

+potilaat ovat kiitollisia

+ työ on sopivan itsenäistä mutta kuitenkin paljon myös ryhmätyötä

+yleensä ei ole tulipalokiire, voi rauhassa miettiä asioita







- potilaat kuolevat

- jos työntekijöitä ei ole riittävästi työmäärä on liian suuri (tähän voi vaikuttaa rajaamalla työtään ja valitsemalla sopivan työpaikan



Tärkeintä minusta on miettiä omaa persoonaa erikoisalaa valittaessa. Itse olen sosiaalinen ja pidän ihmisten kanssa keskusteluista. Minusta ei ole patologiksi tai silmälääkäriksi. En ole myöskään parhaimmillani kiireessä enkä yötyössä.



Kannattaa käydä kokeilemassa useaa erikoisalaa niin oikea löytyy.

voisit korjata alapääni että se lakkaisi suoltamasta paskaa

Poissuljettu tai epäkiinnostavia on kuitenkin

-naistentaudit

-urologia

-lastentaudit

-patologia

-nefrologia

-hematologia

-yleissisätaudit

-yleislääketiede

-työterveyshuolto

-radiologia

-anestesiologia

-geriatria

-kaikki päivystävät erikoisalat ja kaikki missä töitä ei ole tarjolla kotiseudullasi



Kun noita poissulkukriteerejä on noin paljon kuitenkin niin eikö kannattais miettiä mitä siellä sun kotipaikalla on sellaista mikä ei päivystä ja ottaa niistä sitten se vähiten kamala

Mielestäni suomessa on pulaa tuoreesti ajattelevista ja ajan tasalla pysyttelevistä endokrinologeista. Hyvät endot tuntuvat pääasiassa olevan vanhoja ja työhönsä kyllästyneitä pieruja, sorry vaan. Haasteita siinä varmasti riittää ja toisaalta taas on aika kokonaisvaltainen erikoistumisala (silmälääkäriin tai esim. urologiin verrattuna).



t: kilpirauhassyöpäläinen jolta kilppari poistettu ja joka joutuu käytännössä toimimaan itse itsensä lääkärinä, koska resurssit on vähissä ja lääkäreitä ei kiinnosta.

tai itseni puolesta on asioinnissa mennyr max 5 minuuttia ja lääkäri vaan todennut, että atooppista ihottumaa ei voi kuin kortisonia määrätä...