Kotona vauvan kanssa ja mies tekee töitä vähintään 12h joka päivä- kohtalontovereita?

Mä en kyllä edes tapailisi miestä, joka on töissä kirjaimellisesti kellon ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä! Varmasti pääset helpommalla lapsen kanssa, kuin mies, joka painaa 12 tuntia oikeita töitä.

Lapsettomana olin työpaikassa, jossa yhtenä keväänä oli todella kiire. Tein töitä monen kuukauden ajan kuutena päivänä viikossa 10-14 tuntia, muutama viikko meni töissä myös sunnuntaina. Olihan se aluksi raskasta, mutta puolet vuorokaudesta oli kuitenkin vapaata. Esikoisen kanssa ensimmäiset puoli vuotta on minulla ollut elämäni raskain jakso, luulin meneväni sekaisin unenpuutteesta ja väsymyksestä. Kerro toki omt kokemuksesi, kun sinulla on mistä verrata.

Jep, näissä kommentoinneissa taidetaan unohtaa, että se nykyinen kotimamma on saattanut aiemmin itse olla uraputkessa. Mäkin tein ennen lapsia pitkää päivää ja työ oli raskasta ja vastuullista, silti väittäisin, että työnteko oli helpompaa kuin tämän vauva-/pikkulapsiarjen pyörittäminen. Töissä sentään oli muita aikuisia ja oli kahvitaukoja, lounaita ja kotiin pääsi nukkumaan rauhassa. Nyt taas tuntuu että tekee loputonta "työtä" oravanpyörässä ilman kunnon lepoa. Aina joku tarvitsee mua, mutta itse en saisi tarvita ketään.

Olen kohtalotoveri. Lapsi on nyt yhdeksän, eikä juuri mikään ole muuttunut.

Mies on itsekäs kusipää, eikä edes hyvä sängyssä. Tykkään kovasti lapsestani, joten korvaan tässä vähän kuin isääkin samalla.

Jos mies ei lasta kiinnosta niin olkoot. Olen vähän kuin yh, mutta perheellisen status ja tulot.

Mä olen myös tehnyt vaativaa työtä, myös raskaana ja pienen lapsen äitinä niitä 12-tuntisia työpäiviä. Ja mun kokemukseni on, että työelämä on rankempaa kuin kotivanhempana oleminen. Mieheni on muuten samaa mieltä.

Jokaisella on toki omanlaisensa työ ja omanlaisensa lapset. Mutta epäilenpä silti, että alapeukkuja satelee kun uskallan kertoa oman kokemukseni.